Lego Indiana Jones 2

Sitten ensimmäisen Lego Star Warsin, Lego-loikkien kaava on siirtynyt Tähtien Sodasta Lepakkomieheen suhteellisen muuttumattomana. Koska Lego Indiana Jones 2 on jo kuudes samalla pelimoottorilla julkaistava peli, ainakin minä toivoin jo uudenlaista lähestymistapaa palikkaukkojen seikkailuihin. Yritykseen kakkos-Indy ei ainakaan kaadu. Ensimmäisen osan seikkailullisuutta on viety jatko-osassa huomattavasti pidemmälle, jopa niin että peli on jo enemmän seikkailu- kuin toimintapeli.

Oleellisin rakenteellinen muutos on aiemmin lähinnä vain portteina eri kenttiin toimineiden keskuskenttien nostaminen parrasvaloihin. Neljä elokuvaa on jaettu yhteensä kuuteen episodiin, joista jokaisessa on oma keskuskenttänsä. Jokaisessa keskuskentässä on viiden juonitehtävän lisäksi myös nivaska salaisia bonustehtäviä sekä piilotettuja sivuhahmoja ja ajoneuvoja. Keskuskenttien rakenne on alkuihmetyksen jälkeen varsin mainio ja löydettävää ja tekemistä piisaa niistä jokaisessa runsaasti. Kentät ovat myös erittäin laajoja ja niiden ongelmia saa ratkoa omaan leppoisaan tahtiin, joten keskuskenttissä rymyämiseen viehättyy nopeasti. Kiitos vapaan seikkailun, pelissä riittää puuhasteltavaa pitkään. Jos haluaa perfektionistisesti kerätä kaiken mahdollisen, saa pelin ääressä varautua viettämään runsaasti aikaa. Vastaavasti jos tyytyy vain juoksemaan tarinakentät läpi, on peli nähty yhdessä tai kahdessa illassa.

Huonompi juttu onkin sitten itse juonitehtävien jättäminen sivurooliin. Poissa ovat pitkät, useampiin ruutuihin jaetut Lego-seikkailut. Niiden sijasta tarinatehtävät pysyvät tiukasti yhdessä ruudussa ja useimmiten keskittyvät joko ongelmanratkontaan, toimintaan tai ajeluun. Suurimman roolin pelissä saava Kristallikallon valtakunta ei typistetystä jaottelusta kärsi, sillä sitä varten episodeja on kokonaiset kolme. Kolme ensimmäistä elokuvaa käydään sen sijaan todellisella pikakelauksella lävitse, eikä elokuvien juonesta saa millään kiinni. Samalla myös Indy-tunnelma kärsii pahasti. Jos ihan rehellisiä ollaan, voisi pelin sankarina olla Indyn sijasta vaikka Repe Sorsa, eikä kukaan huomaisi mitään omituista. Lässähtänyt tunnelma on harmi, varsinkin kun muistaa miten hyvin ensimmäinen Lego Indy vangitsi elokuvien veijarimaisen tunnelman.

Tunnelman ja juonen sivuuttamisesta huolimatta kenttärakenteissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ajeluosuuksia lukuunottamatta. Varsinkin ongelmanratkaisuun keskittyvät osuudet ovat erinomaisia ja monesti vieläpä vihollisista kokonaan rauhoitettuja. Toimintaosuuksien hekumallinen legonmurskaus on yhtä terapeuttista kuin ennenkin, vaikkakin pariin otteeseen Lego-pelien helmasynti, loputtomasti tyhjästä ilmaantuvat viholliset, saa pinnan tarpeettoman kireälle. Erityisesti jatkuvasti niskaan huohottavat vihulaiset ärsyttävät silloin, kun jokin kentän kohteista vaatii tarkempaa tähtäystä. Tähtääminen on nimittäin hidasta puuhaa ja yleensä pelaajan sihtaillessa viholliset saavatkin pari ilmaista osumaa pelaajan nahkaan.

Mutta sitten se ajaminen. Ajoneuvojen määrä on eksponentiaalinen aiempiin peleihin verrattuna ja niitä käytetään todella ahkerasti. Siksipä onkin raivostuttavaa huomata, ettei vekottimien ohjaamiseen ole kiinnitetty ilmeisesti mitään huomiota. Oli kyse sitten autosta, veneestä tai lentokoneesta, jokainen niistä käyttäytyy kuin hurjasti yliohjaava ilmatyynyalus. Ajoneuvojen tarkka ohjaaminen on lepsun ohjauksen takia käytännössä mahdotonta ja varsinkin aina välillä vastaan tulevissa romurallikentissä huumori loppuu usein varsin nopsasti lyhyeen. Sen sijaan eläimillä ratsastaminen on hauskaa -- varsinkin hevosten kanssa hyppelee ihan mielikseen.

Valmiiden seikkailujen lisäksi Lego Indiana Jones 2 lisää mahdollisuuden kokonaan omien seikkailujen tekemiseen. Editori mahdollistaa kokonaisen seikkailun rakentamisen kenttineen ja hahmoineen ja näpertely onkin aikansa hauskaa. Kenttäeditori voisi olla nopeatoimisempikin, sillä legoukoilla palikoiden paikalleen kantaminen vie nopsaa palikoiden asettelua huomattavasti enemmän aikaa. Toisaalta oman legolinnakkeen rakentaminen on aina yhtä hauskaa puuhaa, vaikkei puuhastelu oikeiden legojen kanssa rakentelulle pärjääkään. Yhden jutun Traveller`s Tales on kuitenkin unohtanut: kenttiä ei voi jakaa mitenkään muiden käyttäjien kanssa. Editorin potentiaali loputtomien legoseikkailujen sydämenä menee moisen järjettömyyden vuoksi täysin hukkaan ja pari seikkailua rakennettuaan puuhastelusta putoaa pointti kokonaan pois.

Koko paketin yhteen summaaminen on hankalaa, sillä peli on kaikilta osa-alueiltaan todella ristiriitainen. Vapaan seikkailun ansiosta pelin parissa viihtyy paikoin erittäinkin hyvin, mutta takaraivossa on silti koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Yritys uudistaa paikalleen jämähtänyttä Lego-kaavaa on toki kiitettävää ja oikeuttaa jo itsessään pelin olemassaolon. Uudistuksista huolimatta peli ei kuitenkaan nouse lähellekään pelisarjan huippuhetkiä, mutta leppoisana välipalana se ajaa asiansa. Toivottavasti seuraavalla kerralla nähdään kuitenkin jo jotain ihka uutta.