Suomi
Gamereactor
arviot
Dark Void

Dark Void

Muutama vuosi sitten koottu Airtight Games debytoi pelimarkkinoilla lentelyä ja räiskintää yhdistävä Dark Void kainalossaan. Pulptoimintapelin taustalta löytyy muun muassa Crimson Skies -sarjan veteraaneja, joten ilmatilassa suihkiminen ei yllätä. Sen sijaan yllättävää on se, miten perusteellisesti laitos lässähtää jo alkupuoliskollaan.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Pelissä eletään vaihtoehtoista historiaa 1950-luvun kulmilla. Heti kättelyssä eteen tulvahtaa tuulahdus tuttua Crimson Skies -tunnelmaa, kun introssa ilmatilaa halkovat hörpöttävät peltilennokit ja rasvatukkaiset pilotit. Sankarin roolin nappaa olosuhteiden pakosta rahtilentäjänä toimiva William Grey, joka joutuu mystiseen lento-onnettomuuteen Bermudan kolmion yläpuolella. Maahansyöksystä selvittyään Grey saa nopeasti huomata, ettei onnettomuussaari ole sopiva paikka sunnuntaikävelylle.

Lentäminen on keskeinen osa Dark Voidia, mutta peli mukautuu saumattomasti myös perinteiseksi räiskinnäksi. Gears of War lienee tekijöiden suosiossa, sillä jalkautuessaan Grey suojautuu kulmien taa ja tulittaa vihollisia kuin Marcus Fenix konsanaan. Äijämäisyydessä räiskintä jää kuitenkin selvästi esikuvastaan. Yhtenä syynä on aseiden heikko tehovaikutelma, joka saa isotkin kanuunat tuntumaan lähinnä ilmavaivaisilta hernepyssyiltä. Aseisiin voi ostaa muutamia päivityksiä, mutta todellisen räjähdysvoiman sijaan ne näyttävät lisäävän pikemminkin visuaalisia efektejä.

Huomattavimpana oivalluksena peli osaa tarpeen tullen kääntää suojautumismekaniikan vertikaaliseksi. Esimerkiksi rotkon reunalla Grey pystyy kurkistamaan alas ja ampumaan vihollisia ylhäältä päin. Ominaisuuden toteutus on silti sen verran keinotekoisen näköistä, ettei se tee jyrkänteillä hyppelystä varsinaisesti tuoreen tuntuista. Suojissa sukeltelusta puuttuu ennen kaikkea lennokkuus, mikä jättää räiskinnän kovin mekaanisen tuntuiseksi.

Dark Voidin ehdottomasti siistein ja mainostetuin ominaisuus on klassinen rakettireppu. Seikkaillessaan onnettomuussaarella Grey tapaa ystävällisen tiedemiehen, jonka kätköistä löytyvät juuri sopivat välineet henkilökohtaiseen ilmailuun. Aluksi lentely on rajattu vain pikku spurtteihin, mutta myöhemmin Grey viilettää taivaankannella kuin haukka viholliskoneita kaappaillen. Ensilento isojen poikien repulla tuotti pari kipeää mustelmaa, jotka kuitenkin unohtuivat nopeasti. Ilmaan päästyään Grey tottelee ohjausta uskollisesti eikä kevyt lentomalli kiilaa kurssia syöksykierteeseen kovissakaan käännöksissä. Vauhtia tosin saisi olla enemmän.

Tämä on mainos:

Todelliseen historiaan Dark Voidin tarina yrittää linkittyä fasismin kautta, mutta haparoi kokonaiskuvan tarkentamisessa. Juoni tuntuu vain väläyttelevän kytköksiään kertomatta yhdistetyistä asioista sen enempää. Sen verran motivaatiota kuitenkin suodaan, että totalitaristit on nujerrettava myös vaihtoehtoisessa historiassa, muuten ei hyvä heilu. Sukellettuaan Bermudan kolmiosta toiseen ulottuvuuteen Grey saa selville, että fasistien valtaannousun taustalle kätkeytyvät kuvitteelliset Watcher-muukalaiset. Muinoin jumalten tavoin ihmisiä pinteessään pitäneet olennot ovat jälleen soluttautumassa ihmisten maailmaan ja ajamassa sen kaaokseen.

Haparoivan kerronnan voisi vielä antaa anteeksi, jos tarinan vastavoima olisi vakuuttava. Näin ei kuitenkaan ole. Watcherit ovat harvinaisen tylsiä olentoja, joista suurin osa esiintyy mitäänsanomattomina robotteina. Uupumus iskee jo pelin ensimmäisellä puoliskolla, kun ammuskelu muistuttaa enemmän huvipuiston valopyssyautomaattia kuin todellista taistelua. Paikoin tunnelmat lähentelivät jo myötähäpeää, kun lentäjä pani robotteja ruttuun paljain käsin. Vaikka rakettirepun käyttö periaatteessa avaa monia uusia taktiikkamahdollisuuksia vihollisten yllättämiseksi, ei aivottomien peltipurkkien pamauttelu tarjoa tarpeeksi hupia pitääkseen mielenkiintoa yllä.

Mielikuvituksen puute tuntuu myös tehtävissä. Crimson Skies -sarjan osittain avoin tehtävärakenne on unohdettu ja Grey puskee eteenpäin suoraviivaisten hyökkäys- ja saatetehtävien merkeissä. Samaa on nähty niin monen monituista kertaa aiemminkin, ja vieläpä jännittävämmin toteutettuna. Isoa alusta saatellessa tahtoi jo unihiekat valua silmiin, kun tapahtumat etenivät vallan vailla tempoa aivan liian pitkään. Pientä valoa harmauteen yrittävät tuoda muutamat pomotaistelut, mutta tekijät ovat päättäneet kierrättää niitäkin. Kaiken kukkuraksi pomotaistelut ovat sen verran yksinkertaisia, ettei roistojen iso koko riitä hämäämään kokenutta pelaajaa. Vasta usean jättiläisen astellessa tielle pelaaja joutuu venymään.

Dark Voidin kuvitus on erikoinen sekoitus vanhanaikaisia henkilöhahmoja ja uutta teknologiaa. Tuntuu oudolta, että hetki sitten rappeutuneella rahtikoneellaan pudonnut Grey irvistää pian jo plasmatykin varressa kuin vanha tekijä. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä vaikeampi 50-luvun maailmaan on uskoa. Lopulta kivisiä kanjoneita halkovat lentävät lautaset ja hävittäjäkoneet. Niissä ei ole samanlaista karismaa kuin Crimson Skiesin epärealistisissa mutta silti jollain tavalla vanhanaikaisissa lentokoneissa. Sisätiloissakin hehkuvat kylmästi vain teräs ja neon. Kaikesta huolimatta grafiikka kuuluu pelin onnistuneimpiin osa-alueisiin, koska se ei tule varsinaisen toiminnan tielle. Parin vuoden ikäisellä tietokoneella kuva luisti silkinpehmeästi, vaikka ympäristöt ovat paikoin hyvinkin suuria.

Tämä on mainos:

Knoppitietona mainittakoon, että Greyn äänenä kuullaan Unchartedin Nathan Drakena tunnettu Nolan North. Pelin dialogi ei ole ihmeellistä, mutta mies hoitaa homman kotiin rutiininomaisesti. Paremmin mieleen jää kuitenkin Greyn sidekick, veikeällä brittiaksentilla sopertava brunette, jonka lyhyet esiintymiset raottavat köykäisen tarinan inhimillisempää ja ehdottomasti kiinnostavampaa puolta. Sääli, ettei parin kuviota valoteta harvoja takautumia enempää.

Vasta nyt Dark Voidin pelattuaan alkaa ymmärtää, mitä japanilaiskustantaja Capcom ajoi takaa vihjatessaan länsimaisten studioiden kanssa syntyvistä ongelmista. Yhteistyö Airtight Gamesin kanssa tuottaa epätasaisen lopputuloksen, joka ei nouse kummankaan tahon tasolle. Vaihtelu maa- ja ilmataistelun välillä on varmasti paperilla näyttänyt jännittävältä, mutta se ei pelasta onnettomilta vihollisilta eikä unettavilta tehtäviltä. Taistelufiiliksen puuttuessa toiminta kuolee käsiin. Elinikää lyhentää entisestään se, ettei mukana ole lainkaan moninpeliä, joten alavireinen tarina jää pelin ainoaksi antimeksi.

HQ
Dark VoidDark VoidDark VoidDark Void
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Saumaton vaihtelu maa- ja ilmataistelun välillä, suurikokoiset ympäristöt, teknisesti sujuva
-
Onnettomat viholliset, tehottomat aseet, tylsät tehtävät, köykäinen tarina, ei moninpeliä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
Dark VoidScore

Dark Void

ARVIO. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Vaihtelu maa- ja ilmataistelun välillä on varmasti paperilla näyttänyt jännittävältä, mutta se ei pelasta onnettomilta vihollisilta eikä unettavilta tehtäviltä.

0
Dark Void

Dark Void

ENNAKKO. Kirjoittaja Matti Isotalo

50-luvun maailman, scifi-teknologian, rakettireppuilun ja yleisen meiningin parissa kuluu mukavasti tovi jos toinenkin, vaikka kiillotettavaa vielä löytyykin.



Ladataan seuraavaa sisältöä