Everybody's Golf: World Tour

Oma golf-pelihistoriani alkoi ala-asteella legendaarisen NES Open Tournament Golfin parissa. Jo tuolloin ohjaustavaksi oli muodostunut kolmen painalluksen sarja: ensimmäisellä maila lähtee liikkeelle, toisella määritetään lyönnin voima ja kolmas kertoo osumakohdan. Tätä kaavaa on toistettu golfpeleissä vuosikausia, ja se on läsnä myös Everybody's Golf: World Tourissa. Tämä ei ole kuitenkaan pelkästään huono asia.

Tiger Woods -sarjan pelit ovat yrittäneet muuttaa kaavaa viime vuosina sekä Wiillä että vähemmän golf-lyönnin liikerataa simuloivilla konsoleilla. Analogitattiohjaus ei kuitenkaan tuntunut yhtä tarkalta, oli se sitten kuinka paljon vapaampaa tahansa. Everybody's Golf: World Tour tarjoaa tilanteeseen kuitenkin kompromissiratkaisun uusien "edistyneempien lyöntien" avulla.
Uusi Advanced Shot -toiminto poistaa ruudulta perinteiset lyöntimittarit ja tarjoaa tilalle pari pientä rinkulaa. Pelaajan tulee arvioida lyöntivoima pelihahmon mailan asennosta, ja näkyvissä on vain 100 prosentin piste haamumailana. Kun voima on määritetty, ilmestyy pallon ympärille ympyrä, joka alkaa kutistua kohti palloa. Pelaajan tehtävänä on painaa lyöntinappia juuri, kun rinkula on kutistunut kokonaan. Jos on liian hidas tai turhan innokas, lyönti ei onnistu täydellisesti. Peli antaa hyvää palautetta lyönnin ajoituksen suhteen ilmoittamalla jäniksen tai kilpikonnan kuvalla, oliko painallus myöhässä vai liian ajoissa. Järjestelmä tuntuu samaan aikaan tuoreelta ja turvallisen tutulta.

Grafiikka ei ole koskaan ollut golf-pelien tärkein myyntivaltti, mutta Everybody's Golfin suhteen se voi pahimmassa tapauksessa toimia sitä vastaan. Teknologisesti pelissä ei ole valittamista, päinvastoin, mutta pelin tyyli voi hämätä joitakin pelaajia. Söpön ja hellyyttävän ulkokuoren alla piilee nimittäin täysimittainen golf-elämys.

Everybody's Golf: World Tourin yksinpelimuoto koostuu enimmäkseen turnauksista. Kun turnauksissa pärjäämällä on kerännyt tarpeeksi nimeä, voi haastaa uuden hahmon lyöntipeliin, jossa voi voittaa tämän pelattavaksi hahmoksi. Turnausten voittamisesta palkitaan uusilla mailoilla ja palloilla. Harjoitustilaan saa myös tällä tavalla lisää kenttiä pelattavaksi.

Piirroshahmomaisesta ulkoasusta huolimatta Everybody's Golfin kenttävalikoima on melko perinteinen. Pelissä ei ole Mario Golf -pelien tyyliin mielikuvituksellisia esteitä, vaan väylien varrella on tavallisia vesiesteitä ja bunkkereita. Jälkimmäisiä kannattaa välttää siinäkin mielessä, että lyöntimäärän lisäksi voittajan saattaa ratkaista myös kierroksen aikana kerätyt pisteet. Lisäpisteitä saa tyylikkäistä lähestymislyönneistä sekä luonnollisesti hyvistä tuloksista, mutta bunkkerit ja vesiesteet ropisuttavat tuloksesta arvokkaita pinnoja pois.

Everybody's Golf: World Tour ei ole kuitenkaan täysin realistinen golf-peli, sillä pelaajalle annetaan tietty määrä superlyöntejä, joiden avulla pallo lentää pidemmälle. Mikäli kaipaa todenmukaisempaa golf-kokemusta, voi näitä lyöntejä olla käyttämättä, jolloin pelistä tulee yllättävänkin simulaatiohenkinen.

Everybody's Golf: World Tourin pelaaminen on ihanan leppoisa kokemus. Kun istahtaa pitkän päivän jälkeen sohvalle, käynnistää pleikkarin ja pelaa muutaman kierroksen kolopalloa, voi melkein ymmärtää, miksi ylipainoiset pukumiehet reissaavat talvisin Espanjaan juoksemaan kuoppaisen pallon perässä. Jos kotoa löytyy Playstation 3, ei tarvitse edes varata lentolippuja. Rentouttavaa.