Dice tekee alusta asti selväksi, että tällä kertaa pelin pääasiallinen alusta on PC. Toisekseen, toisin kuin aiemmin mainitussa kilpailijassa, Battlefield: Bad Company 2:ssa pelaajat saavat pystyttää itse moninpelipalvelimiaan. Kolmanneksi pelin luvataan tarjoavan rikkaampaa yksinpelikokemusta. Vilkaistaan ensimmäisenä tätä viimeistä kohtaa.

Peli alkaa toisen maailmansodan runtelemassa Japanissa, maisemissa jotka on kuin suoraan Call of Duty: World at Warista reväistyjä. Lyhyen Aasiassa vierailun jälkeen kelataan aikaa eteenpäin ja pelaaja heitetään ykkösosasta tutun päähenkilön, Preston Marlowen saappaisiin. Marlowe on yksi neljäsosa lusmuamiseen taipuvaisesta ja luiskaotsaisesta B-komppaniasta, jolla on paha taipumus joutua keskelle kusisimpia tilanteita. Näin käy tälläkin kertaa: metsästäessään salaista Aurora-superasetta myyviä kriminaaleja B-komppaniamme matkaa niin Itäblokin maihin kuin Etelä-Amerikkaankin herättämään pahennusta ja ottamaan luotikuuroista koppeja. Battlefield: Bad Company 2 tarjoaakin modernin sodankäynnin haasteita käytännössä kaikissa kuviteltavissa olevissa ympäristöissä.

Mikä erottaa ykkösosan muista genrensä edustajista on sen mieleenpainuvat hahmot, sekä maaston tuhoamisen tuoma tunnelma. Tässä suhteessa kakkososa petraa selvästi. Pelaaja voi tällä kertaa pistää päreiksi käytännössä kaiken vastaantulevan viimeistä tiiltä myöten. Aluksi tuhoamisella leikkiminen on puhdasta hauskaa ja ilonpitoa, mutta nopeasti peli opettaa, että jos kerran pelaaja kykenee pirstomaan vihollistensa suojat, niin vihut pystyvät kyllä samankaltaisiin kolttosiin. Rähjäinen mökki ei tarjoa kuin hetken suojaa, ennen kuin sortuvat seinät ajavat pelaajan jälleen karkusalle.

Toinen merkittävä muutos aiempaan on hahmon kuolema. Ensimmäisessä Bad Companyssa pelaaja heräsi henkiin ja pääsi jatkamaan siitä kohtaa, mihin menehtyessään jäi. Kun kuolon viikate korjaa kakkosessa, Marlowe pysyy vainaana ja viimeisin tallennuspiste kutsuu. Tämä pakottaa taktikoimaan tarkemmin, lisääntyneestä haasteesta puhumattakaan. Tätä tasapainotetaan nykyisin suosiossa olevalla suojassaparanemisella, eli Prestonin vammat katoavat miehen pysytellessä poissa nikkelikarkkien tieltä.

Kampanjan aikana pelaaja voi kerätä 30 erilaista asetta. Vaikka pelaaja ei normaalisti mikään aseidenhamstraaja olisikaan, tussareiden tarjoamaa taktiikkaetua ei voi vähätellä. Kentissä on runsaasti täydennyslaatikoita, joissa pelaaja voi vaihtaa varustustaan ja valita edessä oleviin haasteisiin parhaiten sopivan arsenaalin.

Pelillisesti Battlefield: Bad Company 2 on melko perustauhkaa. Kuka tahansa räiskintöjä viime aikoina tahkonnut on B-komppaniassa välittömästi kuin kotonaan. Battlefield-peleille ominaisesti ajoneuvot näyttelevät suurta osaa, ja näissä osissa Dicen kuopus suorastaan loistaa.

Mitä ulkoasuun tulee, siitä ei voi juuri valittaa. Peli on ajoittain kaunis, mutta siitä kyllä näkee, että se on kehitetty useaa alustaa silmälläpitäen. Jokaista upeaa viidakkoa kohti on tylsä lumikenttä. Osa valaistusefekteistä, kuten pöly- ja savupilvet toimivat erinomaisesti, ja ne tekevät kaukana olevien vihollisten havaitsemisesta ihastuttavan vaikeaa. Äänipuolestakaan ei kehtaa marista - efektit ovat aidon kuuloisia, aseiden rätinässä on miellyttävästi potkua ja ääninäyttelijöiden panos on edelleen keskivertoa parempaa. Musiikki on funktionaalista ja se luo oikeanlaisen tunnelman heti alkumetreiltä asti.

Ei iloja ilman surujakin - Battlefield: Bad Company 2 ei valitettavasti ole virheetön teos. Pelillä on ärsyttävä tapa tappaa pelaaja, jos tämä harhautuu kentän rajojen ulkopuolelle. Tallennuspisteet ovat joltisenkin omituisesti sijoitettu: niitä on enemmän kuin riittävästi, mutta niiden myötä on paikoin helppo arvata väijytyksen vaanivan kulman takana. Ikävintä on, että viholliset käyttäytyvät ennaltamäärätyillä tavoilla, eli jos pääsee hengestään, tietää jo mistä ja montako vihua on kimppuun käymässä ja osaa toivottaa ne tervetulleeksi näppärästiajoitetulla kranaatilla. Tämä johtaa yritys-erehdys -lähestymistapaan sen sijaan, että antaisi muuten hienon pelidynamiikan ja taktikoinnin tarpeen päästä oikeuksiinsa. Tämän lisäksi osa vihollisista ilmestyy vasta, kun pelaaja ylittää tietyn pisteen kartassa. Vanhanaikaista ja rasittavaa.

Vihollisten tekoäly on pääosin kohdallaan, mutta ajoittain sekä tiimitoverit että viholliset toimivat niin ällistyttävän typerästi, että pelaajalle on harvinaisen selvää, että hän on se sankari eikä suinkaan osa nelihenkistä veteraaniporukkaa. On hassua, että juuri pelaajaa ammutaan vaikka esillä olisi muitakin kohteita, ja vastaavasti aseveljet jostain syystä eivät saa jotain tiettyä kohdetta hengiltä.

Näistä pienistä marinoista huolimatta Battlefield: Bad Company 2 on vallan mukaansatempaava peli, jonka parista on hankala irroittautua ennen kuin lopputekstit rullaavat. Yksinpeli on pidempi kuin mitä useimmista kilpailijoista löytyy ja tarjoaa varmasti rahalle vastinetta myös niille, joille verkkopelin riemut eivät näyttele niin suurta osaa. Pelistä ei löydy niin rohkeita ja ravisuttavia kokemuksia kuin Call of Duty: Modern Warfare 2:sta, mutta suurilta osin B-komppanian toinen reissu on erinomaisen viihdyttävä, etenkin maaston tuhoutumisen ansiosta, johon ei kyllästy koskaan.

Testasimme myös moninpeliä ja Activisionilla on kyllä syytä vavista pöksyissään. Battlefield: Bad Company 2:ssa on runsaasti yhtäläisyyksiä Call of Duty -sarjaan - pelaaja kerää suorituksistaan kokemuspisteitä, joilla voi avata uusia ominaisuuksia ja varusteita. Käytössä on neljä hahmoluokkaa: rynnäkkösotilas, pioneeri, tiedustelija ja välskäri, joista jokaisella on omat taktiset etuisuutensa, ja jokaista tarvitaan tehokkaasti toimivaan ryhmään.

Mitä eri moninpelityyppeihin tulee, niitä on vain neljä. Rush ja Rush Squad keskittyvät strategisten kohteiden tuhoamiseen - hyökkääjät yrittävät räjäyttää kohteet ennen kuin tietty määrä miehiä pääsee hengestään. Conquest on Battlefield-sarjasta tuttu pelimoodi, jossa vallataan strategisia pisteitä ja pyritään pitämään ne hallussa. Squad Deathmatch on peruskauraa, jossa tapetaan kunnes joku pelaajista saa lihvittyä tietyn määrän vihollisia.

Moninaisten taktiikoiden vuoksi, tai oikeastaan ansiosta, Battlefield: Bad Company 2:n moninpeli on astetta hankalampi tapaus. Nähtäväksi jää onnistuuko se riistämään kruunun Call of Duty: Modern Warfare 2:lta, mutta näin monipuolisen pelimekaniikan tukemana kaikki on mahdollista. Joka tapauksessa moninpeli pyörii kuin rasvattu, vailla minkäännäköistä takkuamista, ja tarjoaa taattua hupia verkossa viihtyville.

Battlefield: Bad Company 2 ansaitsee suitsutusta sekä hyvin tehdystä yksinpelistä että ennen kaikkea erinomaisesti toteutetusta ja tasapainotetusta moninpelistä. Viihtyi sitten kumman parissa tahansa, Bad Company 2 on varma veto, joka tarjoaa taatusti rahoille hyvää vastinetta.