Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
ARVIO

SPLIT/SECOND: VELOCITY

Mitä saadaan, kun yhdistetään Burnoutin vauhdikas romuralli ja räiskintäpelejä muistuttavat räjähtävät ympäristöt? Split/Second tietysti. Nopeita refleksejä vaativa kaahailu-uutuus on kesän korville sopivaa korkealentoista hömppää, joka on naamioitu tosi-TV:n kuosiin.

TV-sarjassa kilpailijat ajavat tuhatta ja sataa varta vasten kekkereitä varten pystytetyssä kaupungissa. Koukkuna on se, että ratojen pielukset ovat täynnä erilaisia räjähteitä, ansoja ja romahtavia rakenteita. Lisäksi jokaisella osanottajalla on käsissään nappi, jolla ansat voi laukaista edellä porhaltavien kiusaksi ikonin välkähtäessä.

Ajaminen on vauhdikasta ja tarkkaa. Komeat ja aurinkoiset maisemat viilettävät ohi niin, että silmissä vilisee ja ympärille laskeutuva tuho on parhaimmillaan - ja pahimmillaan - messevän komeaa katsottavaa. Onneksi auto reagoi väistöliikkeisiin nopeasti, mikä johtaa moniin huimiin läheltä piti -tilanteisiin. Pelkkää kaasu pohjassa paahtamista meno ei kuitenkaan ole. Keskeisessä osassa on ajaa kaikki mutkat mahdollisimman mukavassa sladissa, mikä vaatii oikea-aikaista jarrun napautusta ja jopa yllättävän hienostunutta kaasun käyttöä. Sivuluisuista, hypyistä ja muista tyylikkäistä tilanteista saadaan energiaa, jota käytetään räjähdysten aktivointiin.

Split/Second: Velocityssa on käytännössä kahdenlaisia ansoja, joista toiset kuluttavat vain osan kertyneestä energiasta ja toiset vaativat koko palkillisen. Se, mitä aktivoinnista seuraa, riippuu paljon rataosuudesta. Vanhalla lentokentällä isokin possahdus saattaa johtaa vain tutkatornin pyörähtämiseen radan yli, kun taas kaupungissa rautatiesiltaa sivutessa juna voi suistua dramaattisesti suoraan ajoradalle ja muuttaa radan kulkureittiä. Ansojen ohella mukana on aktivoitavia oikoreittejä, joilla voi hetkellisesti suoristaa hankalan mutkan. Hyvässä lykyssä niskaan hönkivä kilpakumppani ei ehdi seurata perässä ja paiskautuu päin sulkeutuvaa ovea.

Mutta entäpä se tosi-TV? Teema jää pinnalliseksi kikkailuksi, sillä sen funktiona on lähinnä jaksottaa kilpailut sopivan mittaisiin ryppäisiin. Mukana ei ole juonta, eikä kilpakumppaneille luoda persoonallisuutta. Split/Second: Velocity ei vaivaa päätään selittääkseen, miksi miljööt ovat joka kisassa kuin uusia tai miten kuolettavan kolarin jälkeen voi olla silmänräpäyksessä takaisin baanalla. Tätä taustaa vasten tuntuu jopa syntiseltä, että peli yrittää kuitenkin säilyttää jonkinlaisen realismin autojen ajamisessa sen sijaan, että toisi käyttöön mielikuvituksellisia ja pelimäisiä lisäkykyjä. Tiukimmissa tilanteissa toivoisi, että kapeasta raosta voisi puikahtaa kahdella pyörällä tai että takana tulevien niskaan voisi heitellä vaikka TNT-pötköjä, jotka toisivat kärkikahinoihin virkistävää kahdensuuntaisuutta.

Suoraviivainen kurvailu ja paikkojen räjäyttely alkaa viimeistään pelin puolivälissä tökkiä vastaan, koska peli kärsii selvästä vaihtelun puutteesta. Ratoja ei ole riittävästi 12-jaksoisen, kymmeniä kilpailuja kattavan kauden tarpeisiin, vaan maisemat tulevat turhankin tutuiksi. Samalla uutuuttaan viehättävä ansojen laukominen alkaa käydä riittämättömäksi, koska hienoimmatkin rytinät ovat pitkälti ennalta käsikirjoitettuja. Radoilla ei ole juurikaan dynaamisia hasardeja niin kuin kotimaisessa FlatOutissa.

Vaihtelua yritetään tarjota eri autoin ja pelimuodoin. Kauden edetessä käyttöön aukeaa jos jonkinmoista supernopeaa pirssiä, joilla kaikilla on hieman eri ominaisuudet. Toiset ovat kestäviä mutta kankeita, kun taas toiset takapotkuisia ja herkästi horjutettavia. Oikean kaluston valinta on hyödyksi eri pelimuodoissa, joissa kaikissa ei pelkkä kisanopeus ratkaise. On tosin sääli, ettei esimerkiksi kivalta kuulostava heko-ohjusten väistely ole käytännössä yhtä henkeäsalpaavaa puuhaa kuin seitsemän muun auton kanssa kylki kyljessä kiehnääminen.

Split/Second: Velocity kärsii loppujen lopuksi monista samoista ongelmista, joita jo Black Rock Studion aiempi tuotos Pure sisälsi. Se tempaisee nopeasti mukaansa, mutta ei kanna aivan loppuun asti. Ratasuunnittelu on hieman epätasaista, kolarien mallinnus on paikoin kulmikasta eikä sisältöä tunnu olevan tarpeeksi kattavasti. Yksinpeli maistuu jo parin illan jälkeen puisevalta, mutta onneksi lisäriemua irtoaa vielä moninpelistä, joka toimii sekä samalla koneella että netissä. Kavereiden kanssa bilettäessä puutteet on helppo katsoa läpi sormien ja valokeilan varastavat vauhti ja suunnattomat erikoistehosteet.

Tämä on mainos:
Tämä on mainos:
Split/Second: VelocitySplit/Second: VelocitySplit/Second: VelocitySplit/Second: Velocity
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Vauhdikas ajaminen, tarkka ohjaus, siistit erikoistehosteet ja huikeat läheltä piti -tilanteet
-
Ratoja liian niukasti, siisteimmät tilanteet ennalta käsikirjoitettuja, tosi-TV on vain kulissi
Tämä on mainos:
BETA +