Pelin päähahmo Alex matkustaa kera uskollisen SOPHIA-aluksensa läpi vihamielisen luolaston maailman pelastaminen mielessään. Peli noudattaa melkolailla orjallisesti Metroidien viitoittamaa kaavaa, jossa kartalla voi liikkua mielensä mukaan, kunhan tarvittava kalusto on ensin kerätty matkan varrelta. Omana erikoisuutenaan Blaster Master: Overdrive jakautuu edeltäjiensä malliin kahteen erilaiseen osuuteen. Pääkartalla liikutaan SOPHIA-aluksella hypellen ja ammuskellen, mutta sieltä täältä löytyvissä luolastoissa Alex joutuu jättämään aluksensa ja hyökkäämään vihulaisten kimppuun ylhäältä päin kuvattuna.
Peruspelissä ei sinänsä ole edelleenkään vikaa. Luolastot on suunniteltu pelillisesti hyvin ja vahvempien aseiden keräily koukuttaa kovasti. Siksipä onkin harmi, että peli itse tekee jatkuvasti kaikkensa saadakseen pelaajansa vihaamaan itseään. Pelin kaksi pääongelmaa ovat onnettoman tahmea ohjaus sekä turhauttava tallennussysteemi. Peli hyödyntää ohjaamiseensa ainoastaan poikittain käännettyä Wiimotea, josta joka ikinen namiska otetaan käyttöön. Niin SOPHIA kuin Alexkin liikkuvat hitaanpuoleisesti paikasta toiseen, eikä kertakaikkisen hirveä näppäinasettelu helpota asiaa pätkääkään.
Kenen ihmeen idea oli esimerkiksi asettaa sivuttaisaskeleet ohjaimen pohjasta löytyvään B-namiskaan? Ja kuka kehveli kielsi pelaajia asettamasta ohjaimeen omat näppäinasetuksensa? Kunhan SOPHIA on saanut enemmän ominaisuuksia kylkeensä, alkaa pelaaminen muistuttaa melkoista sormiakrobatiaa, jolleivät kivusta huutavat ranteet ole antaneet periksi ensin. Wiimotesta on yksinkertaisesti mahdotonta saada sellaista otetta, jossa kaikki nappulat olisivat salamannopeasti saatavilla ilman asennon korjausta tai liiallista kurottelua.
Tallennus on puolestaan mahdollista vain ja ainoastaan tiettyjen luolastojen alkupäässä. Tallennuksen mahdollistavia luolastoja on harmiksi vain erittäin vähän ja ne muutamakin on aseteltu päin prinkkalaa. Kun esimerkiksi Metroideissa ja Castlevanioissa tallennuspisteet olivat loogisesti aseteltu vaikkapa pomohirviön lähelle tai tiukan loikkaosion jälkeen, Overdriven tallennukset ovat siellä sun täällä ja esimerkiksi toisen pomohirviön luolastolle on lähimmältä tallennuspisteeltä useamman minuutin kirpeän vaikea matka.
Tämän lisäksi peli on todella ruma. Retrografiikalla on saatu viime aikoina aikaan todella nättiä tavaraa, mutta Overdriven ruman ruskeat ympäristöt, suttuiset hirviönkuvatukset ja kankea animaatio luovat todella amatöörimäisen vaikutelman. Tämän lisäksi pelin musiikit ovat melkoisen mitäänsanomattomat, mikä on valtava synti ottaen huomioon, että ensimmäisen Blaster Masterin ääniraita kuuluu aikansa ehdottomaan parhaimmistoon.
Sunsoft ei tällä kertaa ikävä kyllä onnistu. Konseptissa itsessään ei silti ole mitään vikaa ja kaiken epäonnen alta on nähtävissä edelleen varsin hyviä ideoita. Jos Sunsoft saa jossain vaiheessa lupaamansa kontrollipäivityksen ulos, voidaan asiaan palata uudestaan. Muut asiat haittaavat lähinnä vain parempaan tottunutta nykypelaajaa. Jossain syvällä Blaster Master nimittäin potkii edelleen.