Suomi
Gamereactor
arviot
Disciples III: Renaissance

Disciples III: Renaissance

Disciples, tuo Heroes of Might & Magic -sarjan synkkähenkisempi sukulainen, sai odottaa uutta vesaa sukuunsa peräti kahdeksan vuoden ajan. Vaikka kolmas osa näytti jo pitkään ikuisuusprojektilta, tarinalle tuli onnellinen päätös ja Disciples III: Renaissance on vihdoin kauppojen hyllyillä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Nevendaarin valtakunta on sirpaleina. Kunnianhimoiset haltiat valtaavat ihmisiltä jatkuvasti lisää alaa ja synkän maan kuoresta kömpivät vihamieliset demonit ovat myös heristämässä nyrkkiään elintilan puolesta. Tarina etenee kronologisesti ensin ihmisten, sitten demonien ja lopuksi haltioiden näkökulmasta, aina kunkin osapuolen sankaria kerrallaan ohjastaen. Kliseitä ei ilmeisesti edes yritetä vältellä, mutta se ei varsinaisesti haittaa, sillä tarina on hyvin kerrottu.

Päällisin puolin kaikki näyttää samalta kuin ennenkin. Pääkartalla on vallattavia kaupunkeja, piilotettuja aarteita ja vihamielisiä hirviöitä sankarin säilää odottamassa. Päämajana toimivaa päälinnaa rakennellaan, alueita vallataan ja sankareiden tasoja kasvatetaan. Pelin moottorina toimii tällä kertaa Heroes of Might & Magic V:stä lainattu hyrrä, eikä teknisesti lainkaan hassummin. Disciples III: Renaissancen taide on kaunista ja peli pyörii vanhemmallakin koneella mainosti, silmäkarkista huolimatta.

Pelimekaanisia eroja Heroes-sarjaan on kuitenkin useita. Esimerkiksi oman linnan rakentaminen toimii tikapuumaisesti, yksi rakennus ja päivitys kerrallaan. Sankarin mukana roikkuvat taistelijat nimittäin kasvavat taistojen myötä myös kokemustasoja, ja sopivan rakennuksen rakennettuaan ne myös muuttavat muotoaan. Useimpia taistelijatyyppejä voi päivittää kahteen eri haaraan, jotka yleensä eroavat taisteluissa merkittävästi toisistaan. Miekkamiehet voi esimerkiksi kouluttaa joko paremmiksi taistelijoiksi tai puolustajiksi.

Rakentaminen puolestaan vaatii resursseja, joita saadaan kartalta elintilaa valtaamalla. Kentistä löytyviä kontrollipisteitä hallitsemalla pelaajan alueeseen liittyy erilaisia resursseja tuottavia rakennuksia, jotka ovat menestyksen kannalta silkka elinehto. Koska myös vastapuoli kilpailee samoista voimavaroista, käydään kontrollipisteiden valtiudesta ne karttojen kiivaimmat taistot. Systeemi toimii erinomaisesti, mutta se on tismalleen samaa perua kuin edellisessäkin osassa, ilman ainuttakaan merkittävää uudistusta. Olisiko muutama uusi yksikkötyyppi tai rakennus ollut oikeasti liikaa vaadittu?

Tämä on mainos:

Taistelusysteemi on kokenut sen radikaaleimman muutoksen. Kun aiemmin sotilaat seistä napottivat tiukasti liikkumatta rivissä toisiaan pätkien, tällä kertaa taistelumoottori on otettu lähes sellaisenaan uusista Heroes-peleistä, Disciples-pelien omaa luonnetta unohtamatta. Disciples III: Renaissancen uusittu taistelu on kirvoittanut runsaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja minä asetun tanakasti vastahankaan.

Aiemmin taistelut olivat nopeita, raivokkaita ja taktisisia. Nyt yksiköt löntystelevät hitaasti kohdettaan kohti ja antavat palaa. "Taktisena" elementtinä pelilaudalla on muutama ruutu, jotka parantavat siinä seisovan yksikön hyökkäystä tai puolustusta. Yksinkertainen idea menee hukkaan, sillä tekoäly on tyhmä. Se osaa tarvittaessa siirtää yksikön itse bonusruudun päälle, mutta jos kyseisessä ruudussa seisoo tason 17 sankari, saattaa tietokone lähettää pelaajan kimppuun surkean gobliininressukan joka ei edes tajua lähteä karkuun, jos nyt sattuu pelaajan ensimmäisestä hyökkäyksestä jäämään henkiin.

Taistelu on hidastempoista ja tylsää lätkimistä, josta on strategia kaukana. Tylsimmät taistelut, kuten kontrollipisteiden puolustuksen, voi onneksi ohittaa kokonaan pikataistelunappia napauttamalla. Tällöin tietokone ei tosin osaa loitsia tai käyttää parannuspulloja pelaajan puolesta. Lisää pyyhkeitä pettymyskehään heittää pelin kankea käyttöliittymä. Pikänäppäimiä ei ole, jokainen toiminto on usean turhan klikkauksen takana ja ruudun vierittäminen on tolkuttoman hidasta. Vieritysnopeutta ei voi edes säätää mistään, mikä on lievästi sanottuna kummallista.

Toinen ihmetystä herättävä asia on se, ettei parannuspulloja voi käyttää pääkartalla laisinkaan, ainoastaan pelaajan haalimia loitsuja. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että sankarillani on taskussaan henkiinherättävä parannuspullo, mutta kuollutta jousimiestä saa silti raahata takaisin päälinnaan uutta elinvoimaa varten? Pelaajan tasojen noustessa sankarin labyrinttimaisesta kykypuusta löytyy kyllä taito herättää sotureita henkiin, mutta sinne asti pääseminen vaatii tuntien pelaamista ja listittyjen sotatovereiden eestaas raahaamista.

Tämä on mainos:

Venäjällä ja rapakon takana peliä on moitittu hirmuisesta bugiarmeijasta, mutta itse en huomannut ainuttakaan. Ilmeisesti eurojulkaisu on muita viilatumpi, tiedä häntä. Suurimmaksi ongelmaksi Disciples III: Renaissancessa jää se, ettei se ole likimainkaan niin viimeistelty ja viihdyttävä paketti kuin muinainen edeltäjänsä. Haukuista huolimatta peli kuitenkin toimii ja sitä on pääsääntöisesti mukava pelata.

Disciples-sarja on jokaiselle fantasiastrategiasta kiinnostuneelle ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta kolmosen sijaan pelaaminen kannattaa aloittaa nykyään joka paikasta karkkirahoilla löytyvästä kakkosesta. Jos sen jälkeen jää vielä nälkä, tyydyttää kolmonen tarpeen riittävästi. Ilman historian painolastia Disciples III: Renaissancea olisi huomattavasti helpompi arvostaa.

HQ
Disciples III: RenaissanceDisciples III: RenaissanceDisciples III: Renaissance
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Kaunis taide, Disciples-kaava puree edelleen mainiosti.
-
Kankea käyttöliittymä, tylsät taistelut, liian vähän oikeasti uutta
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Disciples III: RenaissanceScore

Disciples III: Renaissance

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Vaikka kolmas osa näytti jo pitkään ikuisuusprojektilta, tarinalle tuli onnellinen päätös. Disciples III on vihdoin kaupoissa.



Ladataan seuraavaa sisältöä