Monopoly Streets

Monopoli lienee yksi maailman tunnistettavimmista lautapelibrändeistä yhdessä Afrikan Tähden kanssa. Pelistä on jälleen kerran väännetty digitaalinen versio, tällä kertaa lisänimellä "Streets". Ikiaikaiseen (ja suoraan sanottuna ei kauhean hyvään) pelimekaniikkaan ei ole kajottu. Noppaa heitetään, tontteja ja taloja ostellaan ja vuokraa kerätään kun epäonninen pelikaveri osuu väärille kaduille. Streetsistä löytyy perinteisen (jenkki)pelilaudan lisäksi nippu teemalautoja sekä varsinainen "Monopoly Streets" -kartta, jossa ruudut ja ympäristöt on elävöitetty 3D-taloilla ja kaduntallaajilla. Sekään ei tuo sääntöihin mitään uutta, vaan toimii ainoastaan silmäkarkkina. Hyvänä ominaisuutena sääntöjä voi muokata eri tavoin omien variaatioiden luomiseksi. Lisäksi peliä pelaamalla kerrytetään pisteitä, joilla voi avata uusia pelinappuloita, lautoja ja kaupunkeja.

Itse pelaaminen on suhteellisen sujuvaa, kunhan liikkumisanimaatiot kytkee pois asetuksista. Sen sijaan käyttöliittymäsuunnittelu ansaitsee reilusti sapiskaa. Yleisen rumuutensa lisäksi monet näkymät (kuten mitä kortteja kukakin omistaa) ovat joko huonosti suunniteltuja tai epätarkkoja pikku suherruksia. Tämä vie yleisestä pelin sujuvuudesta pykälän tai pari pelaajien joutuessa siristelemään silmiään pelipalikoita tulkatessa. Lisäksi suomalaisten kannalta on sääli, että lokalisointia ei ainakaan testaamastani versiosta Erottajineen ja Kauppakatuineen löytynyt. Suomen kieltä pelistä ei löydy, joka varmasti karkottaa osan nuoremmasta väestä.

Audiovisuaalinen anti on keskikastia. Streets -karttaa on elävöitetty erilaisilla taloilla ja hotellityyleillä tontin kalleuden mukaan. Xbox 360 -versiossa oman konsolin sisuksista löytyvät kavereiden pelihahmot haahuilevat kaduilla. Taustamusiikki on juuri niin keskitasoa kuin sen saattaa kuvitella olevan ja eri hahmojen "höpöpuhe" käy toistettaessa rassaamaan pitkissä peleissä nopeasti.

Sinänsä käyttöliittymää lukuun ottamatta kelvollisesti toteutetun pelin suurin ongelma on sen olemassaolon oikeutus. Ainakin itse suosin aina kavereiden kanssa yhden pöydän ääressä pelaamista. Monopoly Streets maksaa moninkertaisesti lautapeliversioon nähden tuomatta merkittävästi uutta pöytään. Netin yli voi toki pelata, mutta haluaako oikeasti joku peliporukka polttaa melkein 200 euroa neljään kopioon Monopolista? Streets ei osaa tai halua hyödyntää digitaalisen formaatin mahdollisuuksia, eikä uskalla poiketa niin moneen kertaan tallatulta Vaniljakadulta Innovaatiobulevardille tai edes Jännätielle.