Gran Turismo 5

Japanilainen Polyphony Digital on aina tähdännyt korkealle. Studion väki tunnetaan suoranaisina autofanaatikkoina, eikä se jää epäselväksi myöskään Gran Turismo 5:ssä. Heti alkuvideossa pureudutaan auton elinkaareen aina valuprosessista loppukäyttäjän ajonautintoon. Vuosikausia odotettua uutuus-Turismoa leimaa yli 1000 auton määrä, joka on saanut kilpailijat haukkomaan henkeään ja vauhdinjanoiset pelaajat kuolaamaan näppäimilleen. Kaikki autot ovat yksilöitä, kaikista kerrotaan taustoja ja valikoima kattaa puoli vuosisataa. Herää silti kysymys, onko Polyphony haukannut liian suuren palan purtavakseen.

Gran Turismo 5:n sydän on GT Life ja erityisesti sen A-Spec-uratila. A-Specissä osallistutaan eri ammattilaistasoille jaettuihin kilpailuihin ja kilpasarjoihin, joissa menestymällä lompakko lihoo ja kokemus karttuu. Samalla päästään ostamaan uusia autoja, virittämään niitä turboin ja kisaputkin sekä edetään ylempiin sarjoihin. Mukana on myös tuttuja lisenssitestejä, joissa opetellaan ajamisen perusasioita haastavissa ajokokeissa. Erikoistapahtumien puolelta löytyy lisäksi kartingia, Top Gearin testiradalle sijoittuvia kilpailuita, NASCARia ja Sebastian Loebin rallikoulu.

Autojen virittelyä ei ole viety aivan kilpailevan Forza Motorsport 3:n tasolle. Autoja ei esimerkiksi pääse yksityiskohtaisesti maalaamaan, eikä niihin voi asentaa mitä hulppeampia helmoja. Pari erilaista siipeä kuitenkin löytyy, ja tietyllä tapaa lifestyle-autoilun henkeen sopii, että kärrynsä voi viedä myös pesulle ilman sen kummempaa pelillistä merkitystä. Mihinkään autoon ei silti parane kiintyä liikaa, sillä uran aikana melkeinpä jokaiseen kilpailutapahtumaan on hankittava uusi, sopiva menopeli. Ajotaidon lisäksi nopea sopeutuminen eri ajoneuvoihin tuleekin tarpeeseen.

Gran Turismo 5 kallistuu voimakkaasti realistiseen ajamiseen, joten kaasu pohjassa rälläily johtaa helposti hiekkaesteeseen. Useiden ajoapujen kera pelin saa istumaan hyvin myös peliohjaimelle, mutta luonnollisesti täysiin oikeuksiinsa ajaminen pääsee vain hyvällä rattiohjaimella. Tästä huolimatta puhtaasti pelattavuuden osalta Turismo ei enää edusta lajityyppinsä huippua. Rengasfysiikka ei ole niin tarkka tai yhtä selvästi artikuloitu kuin Forza 3:ssa, minkä vuoksi radan pintaan ei saa yhtä välitöntä tuntumaa. Toisaalta auton paino ja mittasuhteet tuntuvat Turismossa paremmin. Heittelevää perää on selvästi vaikeampi saada takaisin hallintaan, ja kovilla jousilla varustettu kilpuri täristää mutkissa kuin oikeakin auto pidon rajamailla. Edellisosiin nähden ajotuntuma on saanut lisädynaamiikkaa GT5:ssä.

Sarjalle ominaista autopornoa löytyy runsain mitoin myös viidennestä osasta. Autot näyttävät parhaimmillaan uskomattoman hienoilta, mikä korostavat realistisenoloiset sisätilat, kaunis valaistus ja upeat heijastukset. Grafiikka on kuitenkin myös yksi pelin kaksijakoisimmista puolista. Suurin osa autoista on mallinnettu vasemmalla kädellä, eikä vanha Civic ei ole saanut samaa kohtelua kuin tuliterä Ferrari. Monien niin sanottujen kauppakassien ulkoasu onkin varsin pelkistetty, sillä niistä puuttuvat pellin uurteet ja ovenkahvat, jotka on vain korvattu hämmentävän suttuisilla tekstuureilla. Kaikissa autoissa ei myöskään ole sisäkuvakulmaa tai vauriomallinnusta.

Uusinnoissa Turismo loistaa. Realistisen kamerasuunnittelun ja näyttävyyttä lisäävien erikoistehosteiden ansiosta kilpailujen katsominen ei juuri TV-lähetyksestä poikkea. Ajaminen näyttää uskottavalta. Samalla tilaääni luo moottoriurheilun henkeä olohuoneeseen. Ei olekaan suuri ihme, että kilpailun katselusta on tehty myös pelillinen ominaisuus. Erillisessä B-Spec-uratilassa ideana on luoda oma suojatti, jonka otteita seurataan ja kehitetään tallipäällikön tossuissa. Kilpailun aikana kuljettajalle voi antaa yksinkertaisia komentoja, kuten kiihdytä tahtia tai yritä ohitusta, jotka toisaalta lisäävät stressiä ja voivat johtaa virheisiin.

Gran Turismo 5:n tekoäly ajaa aktiivisemmin kuin ennen, joten enimmillään 16 auton kilpailuissa ei tyydytä vain siisteihin jonomuodostelmiin. Parhaimmillaan tekoäly esittää aggressiivisiakin otteita, joiden seurauksena samaan mutkaan voi painaa jopa kolme autoa rinnakkain. Tekoäly osaa lujaa puristaessaan myös hyödyntää suorimpia mahdollisia ajolinjoja ja leikata rohkeasti sisäkurvin puolelta, mikä pölläyttää ilmoille komean pölypilven. Se ei kuitenkaan aktiivisesti puolusta asemiaan. Puute nousee esiin erityisesti B-Spec-tilassa, jossa virtuaalikuljettaja laskee takaa tulevat hieman liian helposti edelleen. Tallipäällikön kontrolleihin kaipaisi lisää syvyyttä ja mahdollisuutta kannustaa kuljettajaansa puolustamaan asemiaan.

Ajotuntuman ja tekoälyn ohella radat ovat keskeinen ominaisuus ajopelissä. Tylsillä radoilla hyväkin peli voi mennä piloille, kun taas hauskat radat tarjoavat sopivan haastavat puitteet kilpailulle. Gran Turismo 5 sisältää kymmeniä erilaisia ratoja, joihin lukeutuu sekä perinteisiä kilparatoja että keksittyjä. Autojen tavoin radat on toteutettu kaksijakoisesti. Siinä missä esimerkiksi legendaarinen Nordschleife, Tsukuba ja Lontoon katurata tuntuvat riemastuttavan loistavilta, jättävät Laguna Seca, Monza ja osa mielikuvitusradoista toivomisen varaa. Vaikka asfaltin epätasaisuudet on huomioitu hyvin, ympäristöt ovat heikoimmillaan liian karuja ja kuolleita - aivan kuin PlayStation 2 -peliin suunniteltuja. Pitkälti automatisoitu rataeditorikaan ei anna kovin kummoisia pätkiä luoda.

Turismo kepittää Forzan monipuolisuudessa. Mukana on sadekilpailuja, yöaikaan sijoittuvia ajoja ja jopa vuorokaudenaikaa dynaamisesti vaihtavia 24 tunnin kilpailuja. Asfaltin lisäksi päästään huristelemaan myös soralla ja lumella, ja eri pintojen erot pidossa tuntuvat selvästi. Kaikilla olosuhteilla ja kilpailutyypeillä on oma vivahteensa. Erityisesti pelottavan vauhdikkaat, ratavalleja viistävät NASCAR-kokemukset jäivät vahvasti elämään mieleen. Ja vaikka rallitapahtumat itsessään ovat jopa luvattoman huonosti toteutettuja näkymättömine kaiteineen, muutamien mukana olevien WRC-autojen vieminen ronskissa sivuluisussa käy virkistävästä vaihtelusta rata-autoilulle.

Kun tekoälyn kanssa kilvoitteluun kypsyy, on aika siirtyä nettipelin puolelle. Siihen kuuluu varsin kohtuullinen aulapalvelu, jossa muiden pelaajien kanssa voi keskustella ja seurata käynnissä olevaa kilpailua uutta erää odottaessaan. Myös itse nettikoodi tuntui sujuvalta. Nettipeliä ei ole kuitenkaan integroitu millään tavalla uratilaan, joten verkkokisojen käymisestä ei käytännössä palkita mitenkään eikä niillä voi korvata yksinpelikilpailuja. Yksinpelin puolelle on tuotu vain puolivillainen yhteisökanava, jonka kautta voi käydä vakoilemassa kavereidensa tekemisiä ja kirjoittamassa näiden seinälle.

Nettipelin irrallisuus omalta osaltaan kielii siitä, että Polyphony Digital on pudonnut ajan hermolta peliä työstäessään. Studio on yrittänyt lisätä peliin ennennäkemättömän määrän sisältöä aikana, jolloin sisällön tuottaminen on vaativampaa kuin koskaan, samalla yrittäen paikata sarjan peruspuutteita. Yksi tällainen on vauriomallinnus, joka on vihdoin mukana sekä visuaalisella että teknisellä tasolla. Tosin täysiverisenä tämäkin rajoittuu vain hienoimpiin autoihin. Kolaritilanteiden hallinta on kokonaisuutena edelleen yksinkertainen, ja netissä se johtaa helposti radalta tuuppimisiin, kun kaverin perään ajamisella ei ole omaa autoa vaurioittavaa vaikutusta.

Gran Turismo 5 ei ole se suuri messias, jota siitä odotettiin. Pettymys se ei kuitenkaan ole sen takia, että se olisi huono peli. Se on pettymys siksi, että sen valmistuminen vei liian pitkään ja odotukset ehtivät kasautua. Jos peli olisi julkaistu pari vuotta sitten, se olisi noussut kirkkaasti lajityypin kärkeen konsoleilla. Nyt pienetkin puutteet pistävät silmään, ja niitä GT5:ssä riittää. Käyttöliittymäsuunnittelu on kömpelöä, musiikki on edelleen imelää jazzia, latausajat ovat liian pitkiä ja esiintyypä ajaessa myös lievää hidastelua. Sisältö on laadultaan epätasaista, eikä viimeistely ole sillä tasolla kuin tämän luokan julkaisulta odottaisi.

Arviota kirjoittaessani jouduin pitkään pohtimaan sopivaa arvosanaa. Lopulta pelaaminen tuntuu kuitenkin sen verran tyydyttävältä, että sisällön epätasaisuuden voi - ainakin tiettyyn pisteeseen asti - katsoa läpi sormien. Kun istuu suosikkiautonsa ratissa ja vääntää Time Trialissa kierrosennätystä ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, puhdas ajamisen riemu välittyy hienosti. Juuri sitä ajopeleistä haen. Kaikki haasteet suorittavalle tekemistä piisaa viikkotolkulla, ja hiljalleen rönsyilevästä kokonaisuudesta alkavat korostua ne parhaat puolet.