Apache: Air Assault

Edellinen kosketukseni helikopterisimulaatioihin oli 90-luvulla julkaistu Gunship 2000. Vanha peli jätti kultaiset muistot, joten olen ehtinyt jo haikailla uuden helikopteripelin perään. Konsolipuolella aihetta käsitteleviä pelejä ei ole nähty ensimmäisen pleikkarin jälkeen, joten onneksi mainion Il2: Birds of Preyn kehittäjä Gaijin Entertainment korjaa puutteen julkaisemalla Apache: Air Assaultin.

Kuten nimestä voi päätellä, Apache: Air Assault keskittyy nimenomaan yhteen helikopterimalliin eli Apacheen. Pelin helikopterivalikoima ei ole kovin laaja, sillä niitä löytyy vain muutama erilainen malli. Tässä tapauksessa voidaan kyllä sanoa, että laatu todellakin korvaa määrän, sillä pelin kaikki kopterit ovat kunnon tuhonkylväjiä, joilla voi räjäytellä huoletta tankkeja ja pistää taloja matalaksi.

Itse lentäminen on pelissä hieman kaksipiippuinen juttu. Pelistä löytyy kaksi erilaista lentomallia, joista toinen on tarkoitettu sunnuntaipiloteille ja toinen puolestaan realistisempaa kokemusta haluaville. Helpompi lentomalli tekee lentämisestä todella yksinkertaista, eikä omaa kopteriaan saa putoamaan millään. Realistisilla asetuksilla lentäminen on taas hirvittävän vaikeaa ja ensimmäinen lentoni kesti ehkä noin 20 sekuntia, jonka jälkeen kopteri syöksyi päin vuoren seinämää. En silti antanut periksi, vaan pakotin itseni opettelemaan hankalamman tavan ja se kannatti. Kunhan helikopterin ohjaamisen jujun hoksaa, on lentäminen todella nautittavaa. Olisin silti kaivannut yhden ohjausasetuksen lisää, joka olisi sijoittunut nykyisten ääripäiden välille.

Pelin pääkampanja koostuu 16 tehtävästä, mutta minkäänlaista juonellista jatkumoa näistä on hankala löytää. Kyseessä on pikemminkin kokoelma yksittäisiä tehtäviä, jotka heittelevät Apache-laivuetta eri puolille maailmaa. Välillä saatetaan koluta Lähi-Itää ja seuraavassa hetkessä taistellaankin merirosvoja vastaan Afrikan rannikolla. Sen minkä juonessa menetetään, voitetaan kuitenkin vaihtelussa. Tehtävistä löytyy nimittäin mukavasti erilaisia operaatioita ja mukaan mahtuu "etsi ja tuhoa" -tyyppisten reissujen lisäksi myös puolustus- ja tiedustelutehtäviä. Lisäksi tehtävät saattavat muuttua kesken lennon ja nämä yllätykset piristävät kummasti tavallisia tehtäviä. Esimerkiksi yksi tiedustelu- ja hyökkäysretki muuttui yllättäen puolustustaisteluksi, kun yksi lentueen helikoptereista ammuttiin alas. Epäonnista miehistöä täytyi suojata pelastuskopterin saapumiseen asti ja sen jälkeen heidät täytyi vielä saattaa tukikohtaan.

Jos yksinlentämiseen kyllästyy, on aika suunnata verkkoon. Valitettavasti tähän osa-alueeseen ei arviokappaleen puitteissa päästy kiinni, mutta neljän pelaajan yhteispelit eivät kuulosta paperilla ollenkaan hassummalta. Ja jos kylässä on aiheesta innostunut kaveri, kaksinpeli onnistuu myös samalla konsolilla. Tällöin toinen hoitaa pilotin virkaa, kun taas toinen pitää huolen ampumisesta. Kaksinpeli tähän tyyliin on kerrassaan loistavaa hupia ja idean soisi yleistyvän myös muihin peleihin.

Loppujen lopuksi kyseessä on hyvä peli, joka onnistuu miellyttämään monia. Vähemmän lentosimulaattoreita pelanneille tarjolla on yksinkertaisempi ja räiskintäpainotteisempi kokonaisuus, kun taas kunnon lentosimulaattoria hakevat saavat palkakseen haastavan lentomallinnuksen ja taktisemman kokemuksen. Pelin ainoaksi suoranaiseksi heikkoudeksi nousee sen hieman vaatimaton ulko-asu. Kaikki näyttää hyvältä niin kauan, kun niitä katselee kaukaa. Etenkin tiheät metsät ovat kaukaa katseltuna mukavan näköisiä, mutta lähietäisyydeltä puut paljastuvat palikkamaisiksi. Grafiikan ei kuitenkaan kannata antaa liikaa vaivata, sillä jos helikopteripelit kiinnostavat, kannattaa Apacheen ehdottomasti tutustua. Näitä pelejä ei ole konsolipuolella nähty aikoihin ja voi vain toivoa, ettei tämä jää konsolipelaajien ainoaksi mahdollisuudeksi päästä näiden härveleiden puikkoihin.