Ghost Trick: Phantom Detective

Ghost Trick: Phantom Detective alkaa melkein kuin Tenavien Ressun kirjoittamat kirjat, sillä alussa on synkkä, muttei myrskyinen, yö. Kaiken kukkuraksi pelin päähenkilö on hiljattain tapettu. Asiat eivät kuitenkaan ole kokonaan huonolla tolalla, sillä vaikka ruumiista on enää jäljellä vain kasa elotonta lihaa, on sielu edelleen voimissaan. Asiat ovat kuitenkin hengellä hieman sekaisin, sillä hän ei muista kuka on, missä on ja miksi ihmeessä hänet oikein murhattiin. Kysymyksiin on löydettävä vastaukset, mutta aika on todella kortilla. Sielu selviää ilman ruumista vain hetken aikaa ja aamunkoitteessa se häviää tyystin. Haamun jäljellä olevat tunnit eivät todellakaan ole tylsiä, sillä niiden aikana kohdataan useita värikkäitä ja hauskoja persoonallisuuksia, yllättäviä juonenkäänteitä, sekä todistetaan lukuisia uusia kuolemia.

Ghost Trick alkaa todella jännistä lähtökohdista, eikä meno hidastu missään vaiheessa. Sen juonenkuljetus on koko ajan todella korkeatasoista, mutta se ole mikään ihme. Onhan pelin takana juuri samat tekijät, jotka kynäilivät loistavan Ace Attorney -pelisarjan. Niinpä tästäkin pelistä löytyy kunnon hahmokaarti erilaisia ylilyödyn hauskoja henkilöitä, jotka eivät todellakaan ole mitään yhden repliikin paperihahmoja.

Peli on kuitenkin sisällöltään aivan erilainen kuin mainio juristipelisarja. Tämä peli on sisällöltään pulmapeli, jossa on seikkailupelimäinen juonenkuljetus. Peli etenee pienistä pulmapähkinöistä toiseen, joissa usein joku on kuolemanvaarassa ja haamullamme on vain muutama hetki aikaa pelastaa epäonnekas ihminen. Joskus pelastettava on jo ehtinyt kuolla, mutta sekään ei ole ongelma, sillä henkemme voi palata ajassa takaisin neljä minuuttia ennen kyseisen henkilön kuolemaa. Niiden arvokkaiden minuuttien aikana haamumme on keksittävä keino muuttaa historiaa niin, ettei kuolo korjaakaan uhripoloa.

Mutta miten haamu voi enää auttaa ketään? Koska päähenkilö on kuollut, hän ei luonnollisestikaan voi toimia enää kuten eläessään. Haamut ovat aina sidottuja johonkin esineeseen ja niinpä ainoaksi liikkumistavaksi jää tavarasta toiseen hyppiminen. Useimpia esineitä pystyy myös jollain tavalla manipuloimaan, esimerkiksi rengasta voi pyörittää, kaapin oven voi avata ja niin edelleen. Siinä piileekin avain pelin pulmiin, sillä erilaisilla esineillä voi saada aikaan mitä ihmeellisimpiä tapahtumaketjuja. Kun peliin pääsee kunnolla sisälle, tulee tällaisten yhteyksien huomaamisesta miltei toinen luonto. Totta kai minun täytyy liikuttaa tuota kärryä, jotta pääsen hyppäämään joulukuusen koristeen kautta kattokoristeeseen ja avaamaan tuon katon salaluukun, josta tipahtava laatikko kiinnittää sitten pelastettavan tytön huomion. Tällaisen tapahtumien yhteyksien huomaaminen ja sitä kautta pulmien ratkaiseminen tuo todella paljon tyydytystä, mutta samalla huomaa myös, ettei peliä jaksa pelata kovin montaa kertaa läpi. Tai ainakin pelikertojen välillä on pidettävä tarpeeksi pitkä tauko, etteivät pulmat mene läpi ulkomuistista.

Ghost Trick on alusta loppuun mietitty kokonaisuus. Pelimekaniikka ja juonenkuljetus toimivat loistavasti yhteen ja pelin graafinen tyyli sopii siihen kuin valettu. Henkilöiden liikkeet, ulkoasu ja pelimaailman runsaat yksityiskohdat luovat kuvan elävästä kaupungista ja ainoaksi rajoittavaksi tekijäksi jää pelikonsolin tekniikka. Pienellä ruudulla jotkin yksityiskohdat ja hahmot menevät hieman suttuisiksi ja peli olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa isommalla ruudulla.

Pienet nurinat eivät peliä kuitenkaan latista ja sitä voi suositella varauksetta kaikille hyvistä seikkailupeleistä tai pulmapeleistä pitäville. Kyllä tämän parissa viihtyy alusta loppuun, mutta uudelleen sen pariin ei pysty heti palaamaan.