Nail'd

Ajopeleissä vauhdin tavoittelu on aina keskeisessä osassa. Kehittäjät pyrkivät tekemään kokemuksesta mukaansa tempaavan ja jännittävän, ja pelaajat pyrkivät puristamaan menopelinsä kierros kierrokselta hurjempaan vauhtiin. Mutta voiko vauhti läikähtää yli?

Puolalaisen Techlandin kehittämä Nail'd on kuin Motorstormin ja Puren ristisiitos, joka virittää extreme-rallin kehykset äärimmilleen. Kaasukahvaa väännetään mönkijän tai prätkän satulassa näennäisesti tosimaailmaa mukailevissa luonnonmaisemissa. On Yhdysvaltain eteläisiä keskiosia muistuttavaa joutomaata, metsäistä luonnonpuistoa, lumista vuoristoa sekä kreikkalaistyylisiä raunioita. Taustalla pauhaa räminärokki, boostia heruu sukeltamalla tulirenkaiden läpi ja rapa roiskuu silmille. Ihan menevää settiä näin teoriassa, vaan ei käytännössä.

Nail'd todellakin on nopeatempoinen peli. Sitä voisi melkein luonnehtia Wipeoutin ralliversioksi. Silmitön vauhti pistää silmään jo aivan alussa, kun pärrä lähtee viivalta vihaisesti ja kiitää siinä samassa täydessä vauhdissa. Varsinaista ajokokemusta leimaa kuitenkin vähintään yhtä paljon se, ettei ajokin ohjaaminen tunnu erityisen hauskalta. Ainakin itse koen rallipeleissä juuri hauskimmaksi sen, kun onnistuu ajamaan hankalan mutkan vauhdikkaasti leveässä sivuluisussa, mutta Nail'd ei käytännössä anna luistatella mönkijöitä tai crossipyöriä lainkaan. Ajokit liikkuvat kuin kiskoilla. Toisaalta se mahdollistaa terävien väistöliikkeiden tekemisen, mutta ajomalli voisi silti olla dynaamisempi. Esimerkiksi sillä, onko alla neljä vai kaksi pyörää, ei tunnu olevan huomattavaa vaikutusta.

Radat on suunniteltu extreme-urheilun hengessä luonnon helmaan. Tämän vuoksi radoilla ei aina ole selkeitä rajoja, vaan monesti ne haarautuvat eri reitteihin. Suunnassa sekoaminen vie kirjaimellisesti pöpelikköön. Ratojen toteutus heittelee jonkin verran, sillä siinä missä jotkin radat ovat ihan hauskoja lenkkejä isoine hyppyineen, toiset romuttuvat äkkikuolemien sarjaksi. Yksi pelin ongelma onkin hieman epämääräinen törmäyksentunnistus, joka yhdessä puolitahallisten ansojen kanssa kampittaa flow'ta. Vaikka onnettomuudet eivät sinänsä suurta takapakkia kilpailun kannalta aiheuta - varsinkaan helpolla tekoälyllä varustetussa yksinpelissä -, ei pelaajalle aina välity tunnetta siitä, että kolari olisi sakkoa ajovirheestä; joskus pelikin pistää kampoihin.

Ärsyttäviä äkkikuolemia lisää vielä visuaalinen toteutus, joka ei ole pelin kovan tempon tasolla. Criterionin Burnout-sarja on osoittanut, että vauhdikas peli voi toimia, mutta yhtenä takeena tälle on ollut selkeä visuaalinen suunnittelu ja virheetön tekniikka. Techlandin omaan pelimoottoriin luottava Nail'd ei ole poikkeuksellisen kaunis, mutta ei myöskään tarpeeksi sujuva. Valaistus on välillä kehno ja turhan voimakas sumennustehoste tekee etenkin boostin käytöstä äkkiarvaamatonta riskipeliä. Välillä edessä häämöttäviä vaaroja tuntuu olevan mahdoton havaita, kun kivet ja puut hukkuvat monenkirjavaan visuaaliseen puuroon.

Mielenkiintoisen kontrastin maanpinnalle ajamiselle antaa ajokin ohjaaminen suurien hyppyjen aikana. Ilmassa lentorataa voi muuttaa paitsi vasemmalle ja oikealle, myös ylös ja alas, mikä joko pidentää tai lyhentää hyppyä. Ilmassa ohjaustuntuma ei ole aivan niin terävä ja tarkkoihin rakosiin osuminen vaatii kunnon vääntämistä. Samalla se tuntuu palkitsevalta. Boostirenkaaseen osuminen tai kiperän oksan ohittaminen ei ole itsestään selvää, mutta ei myöskään sattumanvaraista, ja lopulta nautin ajamisesta eniten juuri niissä paikoissa, missä on paljon hyppyreitä. On tosin sääli, ettei mukaan ole ympätty hyppyjen näyttävyyttä lisääviä temppuja, vaikka eräänlaisia stunttikisoja tavallisten rallien ohessa onkin.

Nail'din yksinpeli perustuu nimensä mukaiseen turnaukseen, jossa aloitetaan pakallistason kilpailuista ja edetään menestyksen kautta uusiin sarjoihin. Rakenne ei ole huono, mutta toteutus olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille. Käytännössä koko uramuoto on vain kuva turnauspuusta, jossa pelaaja etenee uusia kilpailuita avaamalla. Välillä vastaan tulee useamman osakilpailun mittaisia sarjoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Kaikki on nähty muutamassa illassa, ja pelimotivaatio alkaa vajota jo alkuvaiheessa ratojen toiston vuoksi. Ongelmana on se, että vaikka ratoja on reilu tusina, erilaisia maastoja on vain neljä, ja näin ollen samat maisemat toistuvat turhan usein. Muutamat vaihtoehtoiset pelimuodot kuten keulimista ja moitteettomia alastuloja vaativat stunttikilpailut jäävät liian pinnallisiksi tuodakseen peliin selkeää rytmiä. Edes perustoimiva nettipeli ei korjaa pelin ongelmia - osittain pelaajamääristä johtuen. Parhaimmillaan löysin linjoilta viisi muuta pelaajaa, vaikka peli on ollut Yhdysvalloissa kaupoissa jo kuukausia.

Nail'd tuntuu kiristävän ruuvia liikaa, sillä yksioikoinen vauhdin tavoittelu on jättänyt pelin muut ominaisuudet heiveröiselle pohjalle. Lopulta kun vauhtiin tottuu, sekään ei tunnu enää niin jännittävältä, että peli jaksaisi innostaa muutamaa tuntia kauempaa. Ajaminen muistuttaa pikakelauksen katsomista, eikä raparallista pääse nauttimaan leveiden sivuluisujen merkeissä. Haaste tulee enemmänkin siitä, että pystyy riittävän nopeasti reagoimaan utuisesta kuvasta esiin pomppaaviin esteisiin. Hyppyjen ohjaaminen vielä ilmalennon aikana lisää soppaan oman mausteensa, mutta ei lopulta riitä pelastamaan peliä väljähtyneen keskinkertaiselta jälkimaulta.