Magickan alkutaival oli melkoisen vaikea. Arrowhead Game Studion peli kärsi viivästyneen julkaisun jälkeen pitkään erilaisista etenkin moninpeliä vaivaavista bugeista ja yhteysongelmista. Studion omistautuminen on kuitenkin ollut ihailtavaa, ja peliä on päivitetty lähes päivittäin. Nyt tulipallo paistaa risukasaan, ja pelin todelliset vahvuudet ovat päässeet esille.
Magicka näyttää ensisilmäyksellä perinteiseltä toimintaroolipeliltä. Ulkoasu kuitenkin pettää, sillä muutamia lisäloitsuja lukuun ottamatta tällä huumorin kyllästämällä pelillä ei ole roolipeleiltä odotettuja elementtejä, kuten hahmonkehitystä, peliin vaikuttavia valintoja tai edes inventaariota. Fantasiapelien kliseitä tehokkaasti parodioiva juoni Pohjoisen Pahan uhkaamasta kuningaskunnasta etenee pääosin välinäytöksissä kenttien välillä. Hienosti kirjoitettu dialogi monine popkulttuurireferensseineen on pitkästä aikaan hauskinta materiaalia, johon olen peleissä törmännyt. Äkkiväärää tarinankerrontaa komppaa erinomaisesti norjaa, englantia ja siansaksaa yhdistelevä ääninäyttely. Vähäinen dialogi on hyvin kirjoitettu ja sen ääninäyttelijät asianmukaisesti mutta ammattitaitoisesti kieli poskella.
Yleisen ilmapiirin lisäksi Magicka iskee tavernan tammipöytään peleissä harvinaisen yhdisteltävän magian. Pelin kahdeksasta eri elementistä (kuten tuli, maa, parannus tai vesi) yhdistellään loitsuja erilaisin seurauksin. Esimerkiksi maa-elementti tekee loitsusta aina kivenmuotoisen projektiilin ja tulielementin lisääminen muuttaa kiven tulipalloksi. Valmiita loitsuja ei voi tallentaa mitenkään, joten jokainen ilotulite-esitys pitää paukuttaa näppäimistöllä läpi joka kerta uudestaan. Tämä on omiaan luomaan sekä paniikkia kiperissä tilanteissa että hulvattomia epäonnistumisia moninpelissä. Kun mukaan sotketaan vielä hiiren keskinappulalla loitsun itseensä kohdistaminen, sitä huomaa olevansa yhtäkkiä kaapu tulessa keskellä päin höökivää örkkilaumaa. Eikä olisi ensimmäinen kerta, kun huolella ladattu kuolemansäde pomppaa toisen kaverin juuri pystyttämästä suojakentästä suoraan kolmannen kupoliin. Loitsuelementtien yhdistely on lähes kaikin puolin hulvattoman hauskaa, vaikka osa yhdistelmistä on kovin paljon toistensa kaltaisia.
Koska velhot eivät kestä osumaa nimeksikään, nopeat sormet ja ajatus ovat elinehtoja. Elinajanodotusta pidentää kummasti, jos ehtii ensin kastelemaan vastustajat ja sitten jäädyttämään ne parimetrisiksi jääkuutioiksi. Hengenvedon jälkeen tönkön örkin voi pistää tuhannen paloiksi isolla lohkareella käkättimeen.
Ulkoisesti Magicka toimii parhaiten etenkin loitsuefektien kohdalla. Monella elementillä ladattu räjähdys on juuri niin näyttävä kuin sen odottaa olevan. Tuikkusäteet ja valopallot rätisevät tyydyttävästi vihollislaumojen keskellä.
Nyt kun suurimmasta osasta teknisiä ongelmia on päästy, Magicka on osoittautunut yhteistyöpelejä suosivassa peliporukassamme alkuvuoden parhaaksi panostukseksi. Humoristinen ote yhdistettynä loitsuja pursuavaan kaaokseen takaa juonen läpi peluun jälkeen laatuaikaa areenoiden tai uusintakierroksen parissa vielä pitkään.