Kun Double Fineltä vietiin tilaisuus tehdä jatko-osa Brutal Legendille, olin luonnollisesti hieman alamaissa. Nautin Eddie Riggsistä ja metallin aikakaudesta, ja halusin lisää. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut aavistustakaan mihin suuntaan studio tuosta lähtisi, ja näin jälkikäteen katsottuna tämä taisikin sallia sen muuttua vielä suuremmaksi luovan sisällön tuottajaksi. Stacking seuraa Costume Questia toisena neljästä ladattavasta pelistä Double Fineltä, ja sen premissi on juuri niin yksinkertainen kuin se on hauskakin. Pinoa nukkeja ratkaistaksesi aivopähkinöitä.
Peruspremissi on rakennettu sisäkkäisten venäläisten maatuskanukkejen ympärille. Stackingissä sinä olet nukeista pienin, Charlie Blackmore, jonka täytyy pelastaa erinäisiä perheenjäseniään hirmuisen Paronin kynsistä. Tarina kuulostaa yksinkertaiselta, ja se onkin, mutta pelillä on oma hullu luonteensa. Kirjoituksen ja dialogin taso ovat juurikin niin hyviä kuin Double Fineltä voi odottaa, ja perheenjäsenten pelastamiseksi suoritettavat omituiset tehtävät ovat hulvattoman hauskoja. Nukeilla itsellään ei ole ääniä, ja puhuessaan ne muistuttavat South Parkin kanadalaisia, haljeten vatsansa kohdalta. Koko esitys on esitetty mykkäfilmin tapaan, ja pianomusiikki sopii täydellisesti tähän teemaan.
Pelissä eteneminen ei ole kovin haastavaa. Varsinainen haaste piileekin pelin salaisuuksien ja erilaisten läpipeluutapojen selvittämisessä. Alueita ei ole kovinkaan montaa, mutta pelin täydelliseen läpäisyyn tarvitaan tuntien oleskelua niistä jokaisessa. On ainutlaatuisia nukkeja etsittävänä, erilaisia kykyjä kokeiltavina ja uusia, hauskoja tapoja ratkaista ongelmia, jotka ovat osana pelin juonta.
Annan tässä esimerkin siitä kuin Stacking toimii, höyrylaivalla tapahtuvan sivutehtävän muodossa. Muusikkoveljekset haluavat sisään klubille soittaakseen instrumenttejaan (pulloa ja pesulautaa), mutta heihin pinoutumalla et pääse sisään, koska he ovat likaisia ja pukeutuneet huonosti. Ongelman voi ratkaista pinoutumalla hyvin pukeutuneen herran tai rouvan kanssa, jotta he voivat saattaa veljekset sisään, tai antamalla toiselle veljeksistä äärimmäisen väriliituhoidon laivan "kauneushoitolassa". Vaihtoehtona olisi myös syöttää läheisen merirosvon papukaijaa, mikä onnistuukin pinoutumalla keksejä jatkuvasti syövän pojan kanssa, jonka erikoiskyky on luonnollisesti "heittää keksit". Poika syöttää papukaijan, merirosvo (jonka erikoiskyky on huutaa YAR!) saattaa sinut sisään klubille, ja tehtävä on suoritettu.
Nukkejen erilaisten kykyjen tutkiskelu ja niiden soveltaminen ongelmanratkaisuun on todella hauskaa. Samalla laivalla oli piereviä poikia, pillipiipari, seikkailijoita (joista yksi voi muuttaa toisia nukkeja muumioiksi), pelikaaneja, pieni koira, temppuja tekevä illusionistien perhe, ja paljon, paljon muuta.
Luovuus on todellakin virrannut, ja pelissä on paljon hienoja yksityiskohtia, lähtien nukkejen nimistä kuten Suurlähettiläs Bon Appetit. Tai entäpä tuomari, jonka erikoiskyky on "jakaa oikeutta" mätkimällä nukkeja päähän ja huutamalla "yhteiskuntapalvelua"? Mainittakoon vielä kokki joka reagoi päin näköä tarjoiltuun tuhnuun vain toteamalla, että "mitäpä on pieni lisäaromi ystävien kesken". Myös aidon nukkemaiset animaatiot tuovat hymyn kasvoille joka kerta. Vaikkei Stacking olekaan Peter Molyneux'n kehittelemä, on siinä kovin paljon piereskelyä. Eräässä tilanteessa koitin neutraloida kaasuvuodon vaikutukset omalla "vuodollani", mutta se kuulemma vain pahensi tilannetta. Nähtävästi kaasua vastaan ei voi taistella kaasulla.
Vaikka kyseessä onkin siis omaperäisellä tavalla viehättävä peli, on Stackingillä muutamia ongelmia jotka estivät minua antamasta sille korkeampaa arvosanaa. Olisin arvostanut hienovaraisempaa vinkkijärjestelmää kolmitasoisten kirjoitettujen vihjeiden ja hohtavan ohjenuoran sijasta, eivätkä ongelmat ehkä ole aivan riittävän monimutkaisia (haaste ei ole ratkaisun vaan kaikkien ratkaisujen löytämisessä). Mutta ehkäpä tässä pelissä ei ole kysymys haasteista, vaan se on tarkoitettu nautittavaksi rauhalliseen tahtiin, keksien ja teen kera. Tämä on pienenpieni seikkailu joka tuo takuulla suuren hymyn kasvoillesi. Alahan pinota!