Ghost Recon: Shadow Wars

Ghost Recon: Shadow Wars on kokenut kannettavaan muotoon siirtymisessä suuren muutoksen. Ensimmäisen persoonan taktinen ja hidastempoinen räiskintä on vaihtunut kannettavalle kieltämättä aina hyvin sopivaksi ylhäältä kuvatuksi strategiapeliksi. Pelaaja ottaa komentoonsa tuttuun tapaan Yhdysvaltain jalkaväen Ghost-erikoisyksikön, jonka tehtävänä on suorittaa salaisia tehtäviä tällä kertaa Kazakstanissa.

Haamujen ryhmitys koostuu kuudesta erilaisesta sotilasyksiköstä. Kommandolla, konekiväärimiehellä, tarkka-ampujalla, tiedustelijalla, insinöörillä ja lääkintämiehellä on kaikilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten kaikkia pitää osata käyttää tasapainoisen tarkasti. Vastassa on aina miesylivoimainen vihollinen ja tie voittoon käydään riskien minimoinnin, vihujen heikkouksien sekä maaston tehokkaan hyväksikäytön kautta. Pelimekaniikka on tuttu juttu jos on koskaan pelannut esimerkiksi Nintendo DS:n Advance Wars tai PC:llä X-Com -pelejä. Ruudukolla käytävät taistelut nojaavat mukavan syvälliseen kivi-paperi-sakset -järjestelmään. Taktisia vaihtoehtoja riittää ja aina on useampi tapa perata vastustajan joukot.

Ghost Recon: Shadow Warsin tempo on rauhallinen ja peli tutustuttaa pelaajan uusien hahmojen ja kykyjen pariin tasaiseen tahtiin. Tehtävissä on valittavana kolme vaikeustasoa ja riippuen siitä ja suoritetuista tavoitteista ansaitaan pisteitä, joilla hahmoille voi ostaa parempia panssareita ja aseita. Hahmonkehitys ei ole kuitenkaan hääppöistä ja jo keskivaikeustasolla pärjätessä pisteitä kertyy niin vauhdilla ettei kummempia valintoja tarvitse tehdä. Vaikeustaso on muuten kohdallaan, mutta haastetta etsivien tai pelityyppiin tottuneiden kannattaa alusta lähtien valita vaikein taso. Mukavaa on kuitenkin se, että vaikeustason voi valita joka kentässä ja tehtävässä erikseen huolimatta minkä tasoisen oli edellisissä suorittanut.

Varjosota heittää takakansitekstin mukaan pelaajaa vastaan yli 60 tehtävää. Ne kuitenkin koostuvat sekä yksinpelikampanjan, skirmish- että moninpelin tehtävistä. Skirmish ja moninpelitehtävät avautuvat yksinpeliä pelaamalla ja kentät ovat suoraan samoja kuin yksinpelissä joskin tehtävän sisältö ja tavoitteet voivat olla täysin erilaisia. Yksinpelissä vierähtää helposti aikaa ja vaikka en arviota varten ehtinyt pelata peliä loppuun, olin Activity Login mukaan ehtinyt viettänyt pelin parissa aikaa jo 10 tuntia.

Moninpelituki tarjotaan vain kahdelle pelaajalle ja pelit pelataan vuorotellen samalla konsolilla. Kaikki moninpelitehtävät eivät ole suoraviivaisia kaksintaisteluista vaan tavoitteet vaihtelevat hauskasti. Esimerkiksi eräässä tehtävässä taistellaan rinta rinnan loppumattomia vihollisaaltoja vastaan ja voittaja on se joka on viimeiseksi pystyssä ja kerännyt eniten pisteitä. Kaveripelit ovat toki kivoja, mutta on todellista 3DS:n verkkomahdollisuuksien totaalista hukkaamista, ettei mukana ole verkkopeliä tai mitään Street pass -ominaisuuksia.

Muutamassa suhteessa Ubisoft on ikävä kyllä tumpeloinut kunnolla. Vaikka olisi helppo sanoa, ettei juoni ja grafiikat tämän tyylisessä pelissä ole kaikki kaikessa, ovat Ghost Recon: Shadow Warsin suhteen molemmat seikat päin männikköä. Peli on ensinnäkin ruma kuin mikä ja etenkin keskusteluikkunat ja staattiset diashow-välivideot tympeine toistuvine musiikkeineen puistattavat. Peli on todennäköisesti ollut alun perin DS-peli, mutta jossain vaiheessa se on päätetty siirtää uutuusalustalle. 3D-efektit ovat selkeästi liimattu lopputuloksen päälle. Maastoon ne antavat kuitenkin kivan lisän, sillä 3D päällä näkee helpommin puiden, talojen ja muiden esteiden tarjoaman suojan. Ikävä kyllä maastoa ei pääse kunnolla tarkastelemaan, vaan olemassa on vain kaksi kuvakulmaa: ylhäältä tai yläviistosta. Kameran kunnollinen käänteleminen ja zoomailu olisivat poikaa, mutta ne jäävät ikävä kyllä vain haaveeksi. Juoni ei puolestaan ole edes normi Tom Clancy -pelien tasoa ja dialogi on väsyttävän kehnoa. Helpompi onkin skipata koko roska ja tarkistaa tehtävänanto suoraan starttivalikon kautta.

Ghos Recon: Shadow Wars on ahdistavan ristiriitainen kokemus. Pelityypiltään se on erinomainen kantaa mukana taskussa ja taistelua kiva jatkaa aina kun tilanne sallii. Pelaaminen on pääosin koukuttavaa ja hauskaa. Taktiikoissa on tarpeeksi syvyyttä ja virheistään voi aina syyttää vain omaa hätiköintiään. Turhauttavasti 3DS-alustan potentiaalista se ei oteta irti juuri mitään. Kiire ja laskelmoiva ahneus päästä mukaan 3DS:n julkaisun ensimmäiseen aaltoon paistaa pelistä selvästi läpi. Nettipelin puute, kehno audiovisuaalinen toteutus ja umpikämäinen käsikirjoitus pudottavat pisteitä alas ankaralla kädellä. Toivottavasti Ubisoft ottaa opiksi ja seuraavalla kerralla koko paketti olisi ajan tasalla.