Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Rayman 3D

Ubisoft on pelien määrässä mitattuna ehkä jopa Nintendo 3DS:n vahvin tukija tällä hetkellä, mutta pelit tuppaavat olemaan vanhan lämmittelyä. Yksi tällainen on Rayman 3D, joka on päivitetty versio vanhasta Rayman 2: The Great Escapesta.

Michael Ancelin suunnittelema Rayman 2: The Great Escape debytoi pelimarkkinoilla jo vuonna 1999 ja sai tuolloin positiivisen vastaanoton niin kriitikoilta kuin faneilta. Rayman 2 tarjosi edeltäjäänsä enemmän vaihtelua, ja sen meriitteihin lukeutui muun muassa onnistunut hyppäys sivusta kuvatusta 2D-pelistä 3D-grafiikan aikaan. Nyt peli tekee tietyllä tapaa saman hyppäyksen, mutta polygoneista 3D-kuvaan.

Nintendo 3DS -versio pohjautuu alkuperäiseen Dreamcast-versioon, mutta leijunyrkeillä ja ropellihiuksilla varustautunut tasohyppelysankari on saanut käsikonsoliuutuudella muitakin viilauksia kuin vain lisätyn syvyysvaikutelman. Esimerkiksi pelin vaikeusastetta on säädetty armollisemmaksi, ja Rayman 3D:ssä onkin harvinaista, että viholliset tai esteet pysäyttäisivät etenemisen. Suurin syy kuolemiin ovat omat ohjausvirheet, jotka pudottavat sankarin esimerkiksi laiturilta piraijoiden kitaan.

Rayman 3D
Tämä on mainos:

Rayman 3D ei hyödynnä lainkaan konsolin kosketusominaisuuksia, vaan pelimekaniikka on ohjelmoitu päänäppäimiin. Ohjaustuntuma istuu Nintendo 3DS:lle hyvin, ja lähinnä pienimpien korjausliikkeiden kanssa tatin tarkkuus tuntuu loppuvan. Sen sijaan kamerasysteemi ei aina anna parasta vinkkeliä pelitilanteisiin, ja kameran säätö ristiohjaimella on usein hankalaa - joskus jopa mahdotonta.

Tämä on mainos:

Tupelointi ei onneksi useinkaan johda kovin pitkään takapakkiin, sillä vihreitä energiapalloja koskettamalla Rayman aktivoi uuden välitallennuspaikan. Mukana ei myöskään ole kerättäviä elämiä, joten kuolla voi useastikin ilman pelkoa kentän alkuun joutumisesta. Punaisista energiapalloista Rayman voi puolestaan täyttää elinvoimaansa, joka ei kuitenkaan yleensä laske alle puolivälin, ellei sitten hieman voimakkaampia loppupomoja vastaan taistellessa.

Rayman 3D

Taistelumekaniikka on pelkistetty yksinkertaiseksi ammusten heittelyksi ja lukittuvan kameran avulla vihollisammusten väistelyksi. Pelin keskiössä onkin perinteinen, kevyellä pulmanratkonnalla maustettu tasohyppely, jonka merkeissä suurin osa peliajasta kuluu. Seikkailipa suolla lumpeenlehtien päällä, taikametsässä tai mystisissä avaruusmaailmoissa, Raymanin suurin haaste on aina seuraavalle tasolle osuminen ja hyppyjen oikea ajoittaminen. Hyppyjä voi pidentää liitelemällä ropellin avulla, ja 3D:stä voi olla jopa pelaamisessa apua, sillä se auttaa syvyyssuuntaisien etäisyyksien hahmottamista.

Pelin taustatarinassa ilkeät robottimerirosvot iskevät Raymanin maailman ja kidnappaavat useita tämän ystäviä. Rytäkässä myös maailman ydin särkyy, mikä heikentää vastarintaa. Raymanin tehtävänä on paitsi pelastaa pulaan joutuneet ystävänsä myös löytää neljä muinaista naamiota, joilla olisi tarkoitus herättää maailman henki ja ajaa roistot tiehensä. Yksinkertaisten puhekuplien kautta avautuva kerronta ei nouse pelissä merkittävään osaan, mutta sinne tänne ripotelluissa välinäytöksissä nähtävät mielikuvitukselliset ja hauskat hahmot ovat varmasti ainakin nuoremman pelaajakaartin mieleen.

Rayman 3D

Rayman 3D:n ongelmat kulminoituvat ennen kaikkea sisällön ikään. Nykypäivän tasohyppelypelien rinnalla Raymanin seikkailut tuntuvat väistämättä hieman vanhentuneilta, eikä esimerkiksi grafiikka edusta yksityiskohtien valossa lajityypin kärkeä. 3D onnistuu kuitenkin yllättävän hyvin viemään huomion pikselimössöistä, sillä 3D-tehosteita hyödynnetään aktiivisesti. Partikkelit tuntuvat nousevan ruudusta silmille, ja kauempana olevat taustat erottuvat selvästi etualan objekteista. Toisaalta ruudunpäivitys ei pysy aina täysin tasaisena, mikä jättää pelistä kiirehdityn vaikutelman. Osaltaan sitä korostaa myös vaatimaton äänenlaatu, mikä saa muutoin veikeät musiikit särisemään ikävästi.

Käsikonsoliympäristön huomioiden Ubisoftin olisi ehkä kannattanut tehdä välitallennusjärjestelmästä pysyvä, jotta kenttiä ei tarvitsisi aloittaa alusta konsolin sulkemisen jälkeen. Rajoite tuskin muodostuu ongelmaksi kotioloissa, mutta esimerkiksi lyhyisiin linja-autossa pelattaviin sessioihin Rayman ei välttämättä istu.

Peli ei onneksi jumiudu liian pitkäksi aikaa mihinkään tiettyyn kenttään tai kaavaan, vaan maisemat vaihtuvat sopivan taajaan ja tasohyppelyä rytmitetään mukavasti esimerkiksi merikäärmeen perässä surffailulla, valtavan mäen laskettelulla ja muutamilla pomotaisteluilla. Tapahtumien jouheva eteneminen lievittää iän tuomia ryppyjä ja pitää pelaamisen mielekkäänä. Konkareiden kannalta on sääli, ettei peli tarjoa uusia seikkailuja tai haasteita, mutta alkuperäisen pelin ohittaneille kyseessä on pala tasohyppelyhistoriaa, jota mutustelee mielikseen 3D:n lumoissa.

06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Toimiva ohjaus, hauskat hahmot, vaihteleva ja jouheva, 3D-tehosteet
-
Temppuileva kamera, ei järin haastava, yleisesti hieman vanhentunut
Tämä on mainos: