Ghostbusters: Sanctum of Slime

Jos muistini ei ole täysin rispaantunut, haamujengin kummitusimurin säteitä ei missään nimessä saanut yhdistää. Ilmeisesti ainakin Wanako Studiosin muistissa on jotain vikaa, sillä Sanctum of Slimessä säteet ovat jatkuvasti ristissä kuin mummolan risuaita. Niinpä niin, Sanctum of Slime typistää haamunmetsästyksen tylysti tyypilliseksi kahden ohjaintatin räiskinnäksi eikä lisenssistä ole opittu juuri muuta kuin nimi. Jopa alkuperäinen haamujengi on korvattu tuoreen vihreillä kokelailla. Eipä sillä, pelin tarina ja välinäytöksinä toimivat komeat sarjakuvat ovat pelin kevyesti parasta antia.

Tarina kuljettaa uuden haamujengin halki kahdentoista kentän haamuja huone kerrallaan liiskaten. Kenttien lopussa odottelee isompi pomohaamu, joka on kenttien kymmenistä kummituksista ainoa, joka vangitaan tuttuun kummitusansaan turhan reaktiotestin siivittämänä. Pelin rakenne on epähaamujengimäisyytensä lisäksi muutenkin poskellaan, sillä jokainen pieni huone on puhdistettava kokonaan haamuista ennen kuin seuraavan huoneen ovi aukeaa. Eteneminen on todella tylsää ja monotonista, sillä vaihtelua ei ole käytännössä lainkaan. Yritystä on silti. Haamut ovat nimittäin värikoodattuja, joten esimerkiksi keltaiset haamut saa kukistettua ainoastaan keltaisia säteitä ampuvalla haulikolla ja siniset hirviöt puolestaan plasmakiväärillä. Enpä näitäkään muista aiemmin haamujengin käsissä nähneeni.

Suurin pelillinen porkkana on neljän pelaajan yhteistyöpeli joko saman koneen äärellä tai verkon ylitse. Moninpeli toimii periaatteessa niin kuin pitääkin ja kaverien kanssa hauskuutta irtoaa edes hieman. Pelin suurin typeryys on kuitenkin vielä mainitsematta, nimittäin aivan järjettömän turhauttava vaikeustaso. Nyt kyse ei ole reilusta haasteellisuudesta, vaan paikoitellen sikamaisesta "osumasta poikki" -menosta. Erityisesti pomotaisteluissa on jotain pahasti vialla. Ei siinä vielä mitään, että pomot listivät osumasta tai kahdesta, vaan niiden hyökkäykset ovat myös niin nopeita, ettei tiimikavereita ehdi mitenkään herättämään takaisin henkiin. Asiaa ei helpota myöskään epäselvä ulkoasu ja ahtaat huoneet.

Voisi kuvitella, että Sanctum of Slime on alkanut jonain aivan muuna projektina, johon sitten loppumetreillä on lyöty Haamujengi-lisenssi kylkeen. Kokonaisuudessa on Ghostbusters-henkeä vain ripaus, eikä peli onnistu edes perusräiskintänä olemaan mitenkään erityisen muistettava. Sanctum of Slimen kohdalla kannattanee mieluummin soittaa Hän-miehelle kuin Haamujengille.