Kun keskiaikasimeistä ensimmäistä kertaa uutisoitiin, olin sangen skeptinen ja odotin että kyseessä olisi lähinnä uusi kamapaketti joka on paisutettu erillisen pelin asemaan, tietysti rahastustarkoituksissa. Myönnän nyt tässä koko maailman edessä olleeni kovin, kovin väärässä.
The Sims Medieval on tyystin erilainen eläin verrattuna The Sims 3:een. Kyseessä on huomattavasti tehtävävetoisempi, jopa strategisia elementtejä sisältävä pelikokemus, jossa päämäärätön hengailu esiintyy lähinnä avoimen lisätehtävän muodossa, johon pääsee käsiksi sitten kun varsinaiset seikkailut on saatu hoidettua kunnialla loppuun.
Pelissä edetään valitsemalla joukosta tarjolla olevia lyhyehköjä seikkailuja, joihin sitten valitaan sopiva sankari tai kaksi. Joskus valinnanvaraa on enemmän, mutta usein tehtävä vaatii juuri tietyntyyppistä hahmoa. Jos tämän ammattikunnan asumuksena toimivaa rakennusta ei vielä ole saatu kasattua, jää seikkailukin odottamaan parempia aikoja.
Näiden miniseikkailujen kautta rakennetaan sekä kuningaskuntaa että pyritään täyttämään suurempi kampanjatavoite. Esimerkiksi ensimmäisessä kampanjassa platinapalkinnoille päästään rakentamalla kaikki tarjolla olevat rakennukset valtakuntaan.
Sankarit, joita pelaaja tai siis pelin sisäisellä kielellä Valvoja kontrolloi, poikkeavat toisistaan selkeästi, ja esimerkiksi hallitsijan pelaaminen eroaa tuntuvasti sepän tai velhon ohjailemisesta. Näitä yhdistävät silti satunnaiset velvollisuudet joita jokaisen täytyy suorittaa kaksi kappaletta normaalin päivän kuluessa. Ne liittyvät aina kyseisen sankarin ammatinkuvaan, ja esimerkiksi kuningas joutuu kuuntelemaan rahvaan valituksia, samalla kun bardi kirmaa ympäriinsä etsien inspiraatiota uuteen runoonsa sodasta ja lohimunakkaasta.
Simien tarpeet ovat yksinkertaistuneet sitten viimeisen, ja jäljellä ovat nyt energia ja kylläisyys. Nämä likaisen keskiajan simit ovat muutenkin moderneja serkkujaan suurpiirteisempiä, eivätkä aivan yhtä mukavuushaluisia.
Mukana on myös uskonnollista meininkiä, koska Valvoja on tämän maailman jumala. Tätä liehittelevät kaksi erilaista uskontokuntaa, jotka eivät toki millään muotoa muistuta katolilaisia ja protestantteja keskinäisissä erimielisyyksissään, sehän olisi sopimatonta. Valvojaa tällainen huomio varmasti imartelee, onhan hän jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen että simit ovat täysiä tampioita.
On pelissä silti jotain tuttuakin aiemmista osista. Meininki on yleisesti ottaen älyvapaata, ja huumori on aina kaikessa läsnä. Myös vanhat kunnon reitinvalinnan ongelmat ovat vieläkin pelimoottorin riesana, joskaan eivät aivan niin pahoina kuin ennen. Graafisesti peli ei ole tehnyt valtaisia loikkia sitten edellisen osansa, ja äänipuolelle ollaan lisätty lähinnä kliseistä pseudokeskiaikaista musiikkia. Pyrkimys onkin ollut esittää satukeskiaikaa lohikäärmeineen ja murhanhimoisine chinchilloineen, eikä suurta historiallista draamaa.
The Sims Medieval onnistuu silti liehuvin lipuin siinä mitä se pyrkii tekemään. Se on edustava uusi versiointi klassisesta Sims-meiningistä, ja tarjoaa pelaajille aktiivisemman, tavoitehakuisemman kokemuksen, unohtamatta silti sitä nautintoa joka on saatavissa virtuaali-ihmisten absurdin arjen seuraamisesta. Kaikkia tämä osittain rajoitetumpi lähestymistapa ei tule hurmaamaan, mutta ne jotka haluavat vaihtaa osan pelisarjan vapaudesta selkeämpiin tavoitteisiin tulevat riemuitsemaan.