Swarm

Swarmiitti on selvästi laumaeläin. Tilanteesta riippumatta ne liikkuvat ryhmässä, eivätkä koskaan karkaa liian kauas lauman ulkopuolelle, elleivät satu kuolemaan. Maailma on ansoja täynnä, eivätkä swarmiitit ole kovin fiksuja joten kuolema korjaa usein. Itse asiassa otusten listiminen on iso osa koko pelin viehätystä. Otukset putoilevat, palavat, tulevat keihästetyiksi ja viipaloiduiksi. Omien swarmiittien listiminen nostaa pistepottia ja kerrointa ja palkitaanpa monipuolisesta itsetuhosta myös mitalein.

Samalla tehtävänä on kuitenkin myös keräillä kentällä kelluvia DNA-kimpaleita. Nokkela peli-idea painottaakin tasapainoilua nopean suorittamisen, pisteiden rohmuamisen ja hauskanpidon välillä. Swarmiitit liikkuvat sujuvasti erilaisissa muodostelmissa, välillä tiukasti ryhmässä, välillä levällään ympäri näköaluetta tai vaikkapa päällekkäin pinottuina mutta silti aina pelaajan tavoitettavissa. Kentän lopussa odotteleva emoswarmiitti vaatii ryhmältään tiettyä pistemäärää seuraavan tason aukaisemiseksi, joten ei ole lainkaan se ja sama miten kentän suorittaa.

Pistetavoitteet kuitenkin rampauttavat samalla peliä pahasti. Jo ensimmäisen kentän jälkeen pistetavoitteet nousevat varsin korkeiksi, mikä pakottaa toistamaan samoja kenttiä yhä uudestaan ja uudestaan kunnes pistepotti on tarpeeksi suuri. Edes täydellinenkään suoritus ei aina ole ihan tarpeeksi, joten pisteiden metsästys muodostuu nopeasti varsin turhauttavaksi, varsinkin kun alun jälkeen jo pelkkä kenttien selvittäminen on haaste sinänsä.

Toinen ongelma on pelin periaatteessa nätti ja värikäs ulkoasu, joka kuitenkin on paikoin turhan sekava. Turvallisten reittien ja pistelaatikoiden paikan selvittäminen on toisinaan varsin turhauttavaa, sillä etäisyyksien hahmottaminen syvyyssuunnassa on vaikeaa. Sääli, sillä pelin persoonallista ulkoasua katselee muuten mielikseen.

Kymmenen kenttää ja kaksi pomotaistelua eivät kestä pelaamista loputtomiin, mutta tiukka haaste antaa pelille reilusti lisää kestoa, vaikkakin väärällä tavalla. Pelisuunnittelun töpit harmittavat, sillä Swarmissa on ideaa ja persoonaa vaikka muille jakaa. Tällaisenaankin Swarmia pelaa kentällisen tai pari kerrallaan ihan ilokseen, ennen kuin pistetavoitteet pistävät jälleen seinän eteen ja murskaavat moraalin.