Darkspore

Darkspore on yhdistelmä kahta suosittua pelityyppiä. Toisaalta se muistuttaa hirviönkeräilypelien arkkivaari Pokemonia, toisaalta taas toimintaroolipelejä Diablon tapaan. Yhdistelmä on kenties uniikki, muttei aivan ongelmaton. Höpöhöpötiedettä sisältäneen lyhyen intron jälkeen hullua hurskaampi pelaaja saa selville, että pahat uhkaa ja hyvät pelastaa. Hienoa. Toiminnan ydin lainaa raskaasti toimintaroolipeleistä. Ylhäältä kuvatussa toiminnassa napilla hakataan mörköjä ja numeronäppäimillä paiskotaan loits...erikoisvoimia. Voimat vaihtelevat hahmoittain, joidenkin keskittyessä vahingon tekemiseen ja toisten esimerkiksi parantamiseen.

Kuuden eri "elementin" sankarit ja vastustajat tulevat melkoisessa kavalkadissa erikokoista ja - muotoista öttömönkiäistä. Raajojen määrällä tai silmien sijainnilla ei ole pelillistä tarkoitusta, mutta vaihtelevuutta eri sankareiden ulkonäöstä löytyy mukavasti. Omaa muokkailuakin voi harrastaa, mutta valitettavasti Sporen täysin vapaaseen hahmonluontiin ei koskaan taivuta. Otuksien tiettyjä ruumiinosia voi muokata hieman ja kosmeettisia palikoita vähän enemmän. Luovalla yhdistelyllä onkin mahdollista luoda samasta sankarista kaksi täysin toisistaan ulkoisesti poikkeavaa hahmoa.

Darkspore esittelee 25 kertaa 4 erilaista sankarihahmoa, joita voi muokata kosmeettisen ehostumisen lisäksi kentistä tippuvalla tilpehöörillä. Esineet parantavat yleensä suoraviivaisesti esimerkiksi voimaa tai ketteryyttä, jotka puolestaan tehostavat otuksen eri erikoiskykyjä. Tavaraa tippuu jokaiselta tasolta varsin mittava kokoelma. Vaikka hahmojen säätäminen ja optimointi ovat ajoittain mielekästä puuhaa, valtavan esinekokoelman ylläpito ja hallinta käyvät alun jälkeen haastavaksi, ja imevät turhan paljon aikaa itse pelaamisen väleistä.

Itse kentät ovat putkimaisia, eri teemoilla varusteltuja lyhyehköjä vääntöjä, joiden päätteeksi monotetaan joko pomoa tai sarjaa vihollisaaltoja. Kenttään saa tuoda kolme vapaasti toiminnan aikana vaihdeltavaa sankaria. Voimatiimin kokoonpanon uudistamista pakotetaan sekä elementtien, kilpavarustelun että uutuudenviehätyksen kautta. Jos vihollinen ja sankari on samaa elementtiä (esim. Cyber), sankari ottaa tuplavahinkoa. "Kyberkentistä" kannattaakin omat robotit jättää suosiolla rannalle ruikuttamaan. Yhteen vimpan päälle väännettyyn trioon ei siis voi luottaa, vaan pukukopista on parempi löytyä ainakin kuusi taisteluvalmista otusta.

Ulkoisesti peli ei tavoittele Titania taivaalta, mutta toteuttaa visionsa katu-uskottavista pikkuotuksista ihan kohtuullisesti. Ilmeisesti alkuperäisen Sporen ansiosta sekä omista että vastustajien otuksista löytyy paljon vaihtelua sekä ulkoisesti että toiminnallisesti. Ainoastaan pintojen suttuisuus jäi pistämään silmään etenkin lähikuvissa. Samoin otuseditorin tekstuurivaihtoehdot muuttivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkonäköä vain huonompaan suuntaan. Kertojaääntä lukuun ottamatta puhetta ei ole, ja muu äänimaailma koostuu ärinöistä, pörinöistä, paukauksista ja ihan mukiinmenevästä, joskin hieman geneerisestä taustamusiikista.

Darkspore on erikoinen otos eräästä emäpelinsä Sporen vaiheesta. Kunnon hahmoeditorin puute ja pidemmän päälle itseään toistava rakenne estävät sitä nousemasta muun toimintaropelluksen edelle. Nyt peli jää lainailemaan olemassa olevia pelejä uskaltamatta viedä genreä kunnolla eteenpäin.