Suomi
Gamereactor
arviot
L.A. Noire

L.A. Noire

Mad Meniin ja Frank Sinatraan hullaantunut Gamereactor Ruotsin päätoimittaja pureutui yhteen vuoden mielenkiintoisimmista peliuutuuksista, joka vie aikamatkalle 1940-luvulle.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Aamuaurinko siivilöityy sälekaihtimien raoista Los Angelesin poliisin päämajassa. Tuoreeltaan palkattu sotaveteraani Cole Phelps vyöttää kupeensa, ottaa hattunsa ja astelee ulos ovesta yhdessä kunnianhimoisimmista pelimaailmoista koskaan. Radiossa Billy Holidayn silkkinen ääni laulaa särkyneestä sydämestä. Toisella puolen katua hyvin pukeutunut nainen korkokengissä kutsuu taksia. Tervetuloa Los Angelesiin vuonna 1947.

L.A. Noire on ollut kehittelyssä yli viisi vuotta. Team Bondi on työskennellyt näiden vuosien aikana Rockstarin kolmen suurimman tiimin kanssa tarjotakseen meille matkan lumottuun aikaan; aikaan jolloin Los Angeles alkoi vasta löytää oman identiteettinsä. Vuoden 1947 Los Angelesia määrittelevät korruptio, rasismi, seksismi, homofobia ja antisemitismi. Poliisi kontrolloi kaupunkia, eivätkä poliitikot anna minkään estää päätöstensä toteuttamista. Hollywoodissa bisnes luistaa ja amerikkalaiset elokuvat myyvät maailmalla.

Cole, L.A. Noiren päähenkilö, on suoraselkäinen ja kunnianhimoinen mies. Hän haluaa parantaa maailmaa, ja hänen moraalinen ja eettinen lähestymistapansa poliisityöhön riepoo hänen työtovereitaan. Hän ei vedä mutkia suoraksi tai riko sääntöjä. Tuskaisen menneisyytensä kanssa hän muistuttaa ajoittain Raymond Chandlerin etsivää Philip Marlowea ja on taas toisaalta täysin erilainen. Noir-tarinan päähenkilöksi Cole on odottamattoman virheetön ja jalo luonne.

L.A. Noire
Tämä on mainos:

L.A. Noire välttää genrensä elokuvien pahimmat kliseet kiitos älykkään käsikirjoituksen ja hienon näyttelijäntyön. Los Angeles lepää raskaiden varjojen peittämänä, ja näistä varjoista pursuavat rikokset liittyvät usein seksiin ja huumeisiin. Peli onnistuu silti olemaan sekä klassinen poliisitarina auringonpolttamasta Hollywoodista että yönmusta tarina korruptiosta.

Seikkailu on jaettu viiteen lukuun, joista jokainen kertoo erilaisista rikoksista Colen noustessa vääjäämättömästi uratikapuita poliisilaitoksessa. Ensimmäisten tuntien jälkeen alkavat vihjeet naisten brutaaleista murhista kasaantua ja Cole alkaa epäillä, että kaupungissa riehuu sarjamurhaaja. Poliisipäällikön omat epäilyt Colen kykenevyydestä ja tämän laiska työpari pakottavat päähahmon silti hukkaamaan johtolankoja nopeiden tuomioiden ja tunnustusten takia, vain jotta poliitikot pysyisivät onnellisina.

L.A. Noire on hiekkalaatikkomainen seikkailupeli, joka sekoittaa tehokkaasti elementtejä Police Questin kaltaisista vanhoista klassikoista moderneihin, Heavy Rainista lainattuihin vaikutteisiin. Team Bondi on maustanut lineaarista rikospaikkatutkimusta koukuttavalla vapaudentunteella avaamalla koko Los Angelesin pelaajalle. Ajeleminen ja kaupungin rajojen sisältä löytyvät sivutehtävät tuovat mieleen Mafia II:n, ja erilaiset nerokkaat pelielementit yhdistyvät lukuisiksi nautittaviksi pelihetkiksi.

Seikkailun ensimmäiset tunnit kertovat Colen ajasta partiokyttänä ja tämän tutkimuksista liikennerikkomusten parissa. Tällöin keskitytään johtolankojen keräämiseen ja pikkurikollisten jallittamiseen, kun taas myöhemmin kahlataan syvemmissä vesissä ja homma alkaa karata käsistä valtavan, koko kaupunkia uhkaavan salaliiton takia.

Tämä on mainos:
L.A. NoireL.A. Noire

Tehtävät alkavat kaikki samoin tavoin poliisilaitokselta, jossa Cole ja tämän kollegat saavat infopaketin tuoreista rikoksista ja rikospaikoista. Työmaalle voi lähteä sitten jalan tai autolla, ja ainahan voi pyytää työparia hyppäämään ratin taakse, jotta voi itse nauttia kaupungin maisemista ja pyöritellä samalla omia ajatuksiaan.

Rikospaikalla käydäänkin sitten metsästämään johtolankoja, joista osa on jo rikospaikkatutkijoiden merkitsemiä, kun taas osa on jäänyt huomaamatta ja vaatii tarkempaa silmäparia noustakseen esille sekamelskasta. Kyseessä voi olla pieni verijälki tai rikospaikalle tippunut tulitikkulaatikko, mutta ilman tiheää kampaa voivat tutkimukset tyssätä täysin.

Kun kaikki johtolangat on viimein haalittu käsiin ja ruumiita on tökitty riittämiin, alkaa todellinen hupi. Nyt nimittäin pitäisi päättää, mitkä johtolangoista ovat jatkotutkimuksen arvoisia, ja tässä L.A. Noire todella loistaa. Mahdollisuuksia on usein monia, uhrin servietistä löytyneestä puhelinnumerosta aina tämän omaan, mahdollisesti irralliseen päähän asti. Colen täytyy priorisoida tästä pinkasta lupaavimmat vaihtoehdot ja seurata vaistoaan. Tehtävien läpäiseminen vaatii satojen hahmojen haastattelemista ja kuulustelua, ja etenkin pelin loppua kohden rikokset käyvät hyvin monimutkaisiksi ja vaativat tuntikausia kovaa työtä, jotta ratkaisu saadaan kiikariin.

L.A. Noire

L.A. Noire tarjoaa oivallisen kokemuksen siitä, millaista olisi oikeasti olla poliisi 1940-luvun Yhdysvalloissa. Team Bondi ei ole vetänyt mutkia suoraksi pelimekaniikkaa luodessaan, ja pelaaja pääsee nauttimaan tästä perinpohjaisen poliisityön merkeissä. Se on joskus hidasta, tylsää ja monotonista, mutta se ei koskaan tunnu turhalta. Päinvastoin, koko ajan ollaan menossa eteenpäin, vaikkakin joskus tämä vaatii valtaisan pusikon läpikäymistä tupakantumppeja jahdatessa.

Sitten kun todistusaineisto on tallessa ja todistajat sekä uhrin ystävät ja sukulaiset on jututettu lävitse, on aika pidättää Colen valitsemat epäillyt. Tällöin peli heittääkin isoa vaihdetta silmään, koska kuulustelut poliisiasemalla muistuttavat vanhan koulukunnan seikkailupelejä armottomuudessaan. Cole voi jokaisen repliikin kohdalla valita, uskooko epäiltyä vai kutsuuko tätä valehtelijaksi. Jälkimmäinen vaihtoehto kaipaa usein todistusaineistoa tukemaan itseään, ja jos tätä ei ole, voi meno katketa siihen tylyn Game Over -tekstin lämähtäessä ruutuun.

Kuulusteltavia tulee kuunnella tarkkaan, minkä ohella näiden kasvoja kannattaa myös pitää silmällä, sillä Motion Scan -teknologia tuo peliin kaikki ne pienet nyanssit, jotka tosielämässäkin voivat paljastaa jonkun valehtelevan. Joskus nämä vivahteet ovat selkeitä, joskus lähes huomaamattomia, mutta oli miten oli, kuulustelut ovat todella jännittäviä ja todistavat, kuinka rankat toimintakohtaukset eivät ole pakollisia intensiivisen pelin aikaansaamiseksi.

Näitä toimintakohtauksia on pelin vajaan 20 tunnin aikana harvassa. Takaa-ajo siellä, ammuskelu tuolla. Joskus Cole juoksee epäiltyjen perässä ja pääsee myös nyrkkirysyyn näiden kanssa. Kyseessä ei silti ole toimintapeli, vaan suurimman osan ajasta pelaaja viettää käännellen ympäri vanhoja valokuvia tai tutkiskellen jalanjälkiä alastoman ja verisen ruumiin ympärillä.

L.A. NoireL.A. Noire

Tunnelma on ehdottomasti L.A. Noiren parhaita puolia. Maailma tuntuu elävältä ja dynaamiselta Grand Theft Auto IV:n tapaan, ja sen voi uskoa jatkavan omaa elämäänsä riippumatta siitä, mitä pelaaja tekee.

Team Bondin taiteilijat viettivät kuukausia katsellen vanhoja elokuvia, maalauksia ja valokuvia saadakseen oman Los Angelesinsa mahdollisimman lähelle kaupungin 40-lukulaista todellisuutta. Historioitsijat ja arkkitehdit ovatkin jo osoittaneet kiinnostusta peliä kohtaan sen realismin vuoksi. Itse en tiedä, kuinka totta tämä on, mutta voin sanoa todella nauttivani pelin fiiliksistä. Minunlaiselleni Mad Men- ja Frank Sinatra -fanille L.A. Noiren kadunvilskeen seuraaminen on puhdasta nautintoa.

Erityisen Motion Scan -teknologiansa avulla Team Bondi on onnistunut luomaan parasta kuvastoa, mitä olen koskaan pelissä nähnyt, ja se on elintärkeä osa tarinankerrontaa. L.A. Noire on 18-tuntinen laatutrilleri, joka alkaa vaatimattomasti ja hitaasti, mutta kiihdyttää sitten vauhtiaan ja tarjoaa intensiivisen tarinan, joka palkitsee pelaajaa uudestaan ja uudestaan. Esitystapa on mahtava, grafiikat fantastisia, eikä musiikki tai ääninäyttely jää piiruakaan erinomaisesta. Tämä on todellakin seikkailu, jota ei voi jättää välistä.

09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Loistava tunnelma, vangitseva tarina ja upea ulkoasu, jonka nostavat uudelle tasolle sekä Motion Scan että vertaansa vailla olevat musiikit
-
Hidas alku saattaa lannistaa hätäisimmät
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Matti Isotalo
Täytyy myöntää heti kärkeen, etten odottanut L.A. Noirelta paljoakaan. Kun suuri osa peliä edeltävästä hypestä tuntui keskittyvän "vallankumouksellisen" kasvoanimaatiotekniikan esittelyyn, kuvittelin loppupelinkin menevän teknologia edellä puuhun. Onneksi olin väärässä.

Kasvoanimaatiotekniikka on ihan oikeasti komeaa katsottavaa. Samalla sitä ihastellessa tajuaa, kuinka kaukana monet muut pelit ovat oikeasti "elokuvallisesta" ilmaisusta. Mutta pelkän teknisen taidonnäytteen sijasta Team Bondi toi teknologian olennaiseksi osaksi pelimekaniikkaa. Rikosten johtolankojen tutkiminen, epäiltyjen kasvonilmeiden tulkitseminen ja poliisityölle ominaiset takaa-ajot sun muut komeasti toteutetussa 1940-luvun Los Angelesissa ovat jotain ennenäkemätöntä.

Vaikka välillä yhteydet johtolankojen ja rikosten kanssa ovat aika erikoisia, eivätkä pelin vähät pyssytaistelut ole kovin kummoisia, L.A. Noiren rauhallinen tyyli ja tunnelma korvaavat kaiken. 9/10

Käyttäjäarviot

  • iPot
    Noniin, nyt kun L.A. Noire on allekirjoittaneella 99,5 prosenttisesti läpikoluttu, on aika rauhoittua ja kirjoittaa arvostelu. Kyseessä on (Xbox... 8/10
  • Two_Face
    Anna Rockstarille vain aihe ja muutamaa vuotta myöhemmin tulee upea peli, jossa upeat grafiikat, upeat maisemat, upeat ihmiset ja upea juoni. Tätä... 10/10
  • CODpro2000
    Ei tavallinen hiekkalaatikko peli mitä Rockstar on tähän asti tehtaillut,vaikka itse mappi onkin valtavan suuri,Homma alkaa ihan passi poliisin... 8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä