Suomi
Gamereactor
arviot
Red Faction: Armageddon

Red Faction: Armageddon

Volition puskee Red Faction -sarjaa uuteen suuntaan, kun avoimen maailman sissisota korporaatiota vastaan muuttuu rymistelyksi halki muukalaisten täyttämien luolastojen.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Marsissa asiat ovat jälleen poskellaan. Siirtokuntalaisten vapauduttua pakkotyöstä planeettaan iskeytyy meteoriitti, joka aiheuttaa katastrofaalisia ilmastonmuutoksia ja pakottaa ihmiset vetäytymään kaivostunneleihin. Tapahtumat sijoittuvat 2100-luvun loppupuolelle, noin puoli vuosisataa Red Faction: Guerrillan jälkeen. Pääosan saa Darius Mason, Guerrillan sankarin Alec Masonin poika, joka erehtyy marsilaisten pesäkoloon ja tuo lisää synkkiä pilviä siirtokunnan ylle, joutuen samalla huonoon valoon omiensa joukossa. Tästä alkaa kivikkoinen taival paitsi oman maineen myös koko ihmisrodun pelastamiseksi.

Tarina ei kuitenkaan vangitse pelaajan huomiota, vaan Masonin tetsaukset halki lukemattomien luolien jäävät narratiiviltaan köyhiksi. Hahmoja on vain kourallinen, ja niistäkin ne tärkeimmät ovat stereotyyppisiä, kaljupäisiä toimintasankareita ylimielisellä asenteella höystettynä. Oheen yritetään ujuttaa myös pientä romanssinpoikasta. Se jää kuitenkin väkinäisen tuntuiseksi, kun pelillä on hirmuinen kiire joutua jo seuraavaan isoon toimintakohtaukseen.

Tapahtumia olisi voitu myös rakentaa maltillisemmin, sillä pelin ohuenohut draamankaari tuntuu nyt täysin nurinkuriselta. Alussa tapahtumat harppovat sellaista kyytiä, että elämään Marsissa ei oikein ehdi orientoitua, kun taas loppupuoliskoa venytetään kuin väkisin kokonaiskeston saamiseksi sinne 10 tunnin paikkeille. Kuvittelin pelin loppuneen jo ainakin kaksi kertaa ennen todellista loppuratkaisua, joka ei kuitenkaan tuo enää mitään uutta, vaan lähinnä spämmää ne viimeisetkin viholliset aseen eteen. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että pelissä ei varmasti jää epäselväksi, että tämä koitos oli nyt tässä.

Toisaalta Red Factionin koukku ei koskaan ole ollutkaan päätä huimaavassa tarinassa, vaan tuhovoimaisessa toiminnassa. Armageddon jatkaa tällä saralla tutulla linjalla. Tuhoutuvuus ei ehkä näytä aivan yhtä yksityiskohtaiselta kuin viimeisimmissä Battlefield-sarjan peleissä, mutta se on perusteellisemmin toteutettu. Ympäristön rakennelmat tuhoutuvat katonharjasta perustuksiin pala palalta, joten matalaksi voi pistää kokonaisia taloja ja torneja. Esimerkiksi sillalla seisovat viholliset voi eliminoida kätevästi tuhoamalla sillan tukirakenteet, jolloin koko silta romahtaa. Tuhoutuvuutta tukee fysiikkapohjainen magneettiase, joka toimii hieman samalla tavalla kuin Portalin portaalipyssy. Ensin ammutaan magneetti siirrettävään objektiin, minkä jälkeen laukaistaan toinen magneetti, johon ensimmäiseen kiinnitetty objekti imaistaan. Ase sopii sekä vihollisten nakkeluun ympäri kenttiä kuin pilareiden poistamiseen tornin alta.

Tämä on mainos:

Teknisesti Armageddon onkin pätevä rymistelypeli, johon sisältyy omalla tavallaan interaktiivisemmat ympäristöt kuin kilpaileviin räiskintöihin. Sen lisäksi, että maisemaa pääsee pistämään matalaksi niin nuijalla, singolla kuin ammuttavalla mustalla aukollakin, tuhojen korjaaminen jälkeenpäin on myös keskeisessä asemassa. Eikö kuilun yli ole reittiä? Korjaa ramppi. Nouseeko edessä liian jyrkkä seinä? Korjaa hissi naakkaamalla korjauskranaatti. Korjaaminen tapahtuu eräänlaisen energian avulla, ja kädestä lähtevällä säteellä kulkureittejä on helppo "maalata" ehjiksi pitämällä vain napin painettuna.

Vaikka rakennusten kahdensuuntainen muokkautuvuus antaa pelille oman säväyksensä, kokonaisuutena toiminta ei onnistu kipuamaan lajityypin huippujen tasolle. Peli tuntuu hieman yhden jipon ihmeeltä. Oleellisena erona Guerrillaan Armageddon hylkää avoimen maailman pelirakenteen ja keskittyy suoraviivaiseen vyörytykseen, joka on lajityypissä vähän liiankin yleistä. Mason poukkoilee suurimman osan ajastaan putkimaisissa luolastoissa ja rakennuksissa, mutta paikoin pistäydytään myös ulkosalla ja tartutaan ajoneuvojen kuten robottihaarniskan puikkoihin. Marsiin sijoittuvaksi peliksi siinä on silti harmillisen helppo unohtaa, ettei nyt olla kotoisalla Telluksella. Kehittäjä Volition ei olekaan kyennyt erottamaan Armageddonille identiteettiä. Vaikka romua syntyy edelleen, eteneminen huokuu sitä samaa vanhaa, ja lineaarisuus nostaa esiin myös epäjohdonmukaisuuksia tuhoutuvuudessa. Miksi esimerkiksi ilmastointikanavan kannen tuhottuaan ei voi kiertää vihollisten selustaan kanavaa pitkin, vaan edessä on järkkymätön seinä? Taistelutahtoa taas syö se, etteivät itse viholliset tarjoa mielenkiintoista vastavoimaa. Pelissä taistellaan pääasiassa jättiläismäisiä heinäsirkkoja muistuttavia ötököitä vastaan. Ja samoja pomppuvimmaisia vihollisia heitetään eteen laumoittain, hieman eri koossa, huone huoneelta.

Lisäksi taistelukohtauksista puuttuu tyystin tunnelma, jota esimerkiksi Halo-sarjan eeppiset ja rytmikkäät musiikit huokuvat. Red Faction: Armageddonissa musiikki hukkuu yhtenään kaiken muun alle. Sävelet eivät pääse lähellekään sitä mahtipontisuutta, jota ratkaisevalta, massiivista vahinkoa tuottavalta taistelulta odottaisi.

Aseiden määrä on sinänsä mittava, mutta kun leijonanosa tilanteista on helpointa hoitaa magneettipyssyllä, alkaa rymistely väistämättä toistaa itseään. Etenkin PC:llä tarkan hiiriohjauksen ansiosta on tavattoman vaivatonta vain lanata viholliset tieltään mäiskimällä näiden päälle romua. Tähän nähden esimerkiksi rynnäkkökivääri ja monenlaiset räjähteet tuntuvat jokseenkin alitehoisilta, eikä haulikostakaan ole iloa muuten kuin vihollisten uidessa liiveihin. Yhdessä pienempiä sirkkoja ilmaan nostavien Nano Forge -voimien kanssa haulien pumppaaminenkin saa onneksi lisäpuhtia.

Tämä on mainos:

Aseita ja kykyjä on mahdollista päivittää eri tavoin pelin aikana, kunhan on muistanut keräillä riittävästi valuuttaa. Hahmonkehitys ei vastaa roolipelien monimutkaisuutta, mutta se on sinänsä hyvä lisä peliin, joka ei muutoin juurikaan valintoja kysy. Läpipeluun aikana ansaitut päivitykset säilyvät myös uudelleenpeluukertaan, mikä tosin on ainoa porkkana pelin kertaukseen.

Yksi iso pettymys Armageddonissa on Guerrillan 16 pelaajan kilpailullisen moninpelin poistaminen. Nettipeliin jää käytännössä vain Infestation-pelimuoto, joka on eräänlainen klooni Gears of Warin Hordesta. Enimmillään neljä pelaajaa voi siis ottaa yhteistuumin puolustusasemat ja yrittää selviytyä kymmenistä kovenevista vihollisaalloista. Tuhoutuvat ympäristöt lisäävät mukaan oman mausteensa, kun suojat voivat päksähtää päreiksi nenän edestä, mutta tällä on vaikea korvata ihmisvastustajien kanssa pelaamista. Kolmantena pelimuotona on pelkkään tuhoamiseen ja pisteenmetsästykseen keskittyvä Ruin, jossa vain kourallinen pelattavia kenttiä tuskin jaksaa kovin montaa kertaa viehättää.

Volition on yrittänyt Red Faction: Armageddonissa ajaa sarjaan sisään tarinavetoisempaa ja tunnelmaltaan intensiivisempää kokemusta. Graafisesti peli onkin pykälän vivahteikkaampi kuin edeltäjänsä, ja romutus näyttää muinaisissa kaivosluolissa totutun messevältä. Mutta samalla juoni sortuu latteuksiin ja tunnelma on jäänyt puolitiehen. Peli tuntuu hengettömältä ja loppua kohden pitkäpiimäiseltä putkirymistelyltä, joka lopulta unohtuu helposti hyllyyn.

Red Faction: ArmageddonRed Faction: ArmageddonRed Faction: ArmageddonRed Faction: Armageddon
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Vauriomallinnus, mahdollisuus korjata vaurioita, teknisesti toimiva, perushyvä pelattavuus
-
Toistaa itseään, persoonattomat hahmot ja viholliset, pitkäpiimäinen loppu, moninpelin karsiminen
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • Raine Laaksonen
    Hitaasti edennyt Red Faction -sarja on aina ollut sellainen mukava lisuke räiskintäpelien alati kasvavassa kavalkadissa, jossa erottuminen ja... 6/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

5
Red Faction: ArmageddonScore

Red Faction: Armageddon

ARVIO. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Marsissa asiat ovat jälleen poskellaan. Tällä kertaa ei tapella pakkotyöstä, vaan siirtokuntaa odottaa uusi uhka syvällä luolastoissa.



Ladataan seuraavaa sisältöä