Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition

Gamereactorin aiemmat arviot voi lukea täältä ja täältä.

Dragon Questit ovat Final Fantasy -sarjan ohella pitkäikäisimpiä roolipelisarjoja. Henkilökohtaisesti olen kokenut näistä muutaman, mutta ellei vuosikymmenen takaista DS-versiota lasketa, on edellinen kotikonsolilla pelaamani Dragon Quest sarjan kahdeksas osa vanhalla kunnon PS2:lla. On jo aika katsoa, onko tätä sarjaa uudistettu yhtä paljon kuin Final Fantasy -sarjaa.

Ensivaikutelma uusimmasta Dragon Questista on tyrmäävä, sillä se näyttää aivan uskomattoman hyvältä. Grafiikka on sarjakuvamaista, animaatiot ovat sulavia ja taustalla pauhaa oikean orkesterin soittamaa musiikkia. Ikään kuin bonuksena kaikille vanhoille parroille tarjolla on myös mahdollisuus vaihtaa nättiin pikselöityyn versioon, joka vie suoraan kultaisiin Super Nintendon aikoihin.

Mutta ensivaikutelmat voivat olla myös hieman harhaanjohtavia. Kaikesta kauneudestaan huolimatta Dragon Quest tuntuu aika lailla samalta kuin PS2:n versio vajaat 15 vuotta sitten. Jopa osa musiikeista aiheutti vahvoja déjà vu -kokemuksia, sillä nehän ovat tismalleen samat kuin silloin muinaisina aikoina! Toki nyt korviin kantautuvat sinfoniaorkesterin suloiset sävelet, mutta olisihan se aika varmaan ollut jo täysi uusille sävellyksille. Sarjan fanit voivat kyllä vannoa näiden nimeen, joten toisaalta ymmärrän, miksi vanhat sävellykset ovat edelleen mukana.

Pelin mekaniikat ovat myös suoraan tuulahdus menneisyydestä. Jo se kahdeksas osa aikoinaan aiheutti aika vahvoja nostalgiafiiliksiä, joten ehkäpä nyt mennään jo "nostalgia toiseen potenssiin" -osastolla. Käytännössä suurin osa ajasta kuluu kokemusta keräten erilaisia vihollisia listien (joista nekin ovat suurimmaksi osaksi tuttuja menneisyyden peleistä). Tarpeeksi kokemusta kerryttämällä hahmoille napsahtaa uusi kokemustaso, mahdollisia ennalta määrättyjä taikoja ja tietty määrä kykypisteitä, joilla voi avata esimerkiksi uusia liikkeitä taisteluun tai erilaisia bonuksia. Taisteluiden vaikeustaso on aika matala, joten niissä pärjää helposti. Ja onneksi vauhdin voi nostaa salamannopeaksi, jonka ansiosta perusmätöt menevät ohi sekunneissa.

Pelin juoni ei tarjoa kovin monia suuria yllätyksiä, mutta sen sanon, että seikkailun aloitus on todella töksähtelevä. Suurin piirtein alkumetreillä sankarille todetaan, että "oletpas suuri sankari, jonka tehtävänä on pelastaa maailma. Mene ja pelasta se". Ja kirkasotsainen sankarimmehan lähtee matkaan. Tässä vaiheessa en oikein tiennyt, mitä tästä voisi edes ajatella. Kyllä kupletin juonessa on hyvätkin kohtansa, sitä en kiellä. Aloitus vain on aika huono.

Pääjuonen ohella tarjolla on vino pino erilaista oheistoimintaa. Luonnollisesti maailma on täynnä asukkaita, jotka tarjoavat apua mitä kummallisimpiin pulmiin. Sen lisäksi voi metsästää pieniä olentoja, joiden avulla pääsee kokemaan kohtia pelisarjan menneisyydestä. Ja kaikkein uutterimmat seikkailijat eivät tietenkään osta varusteitaan kaupasta, vaan metsästävät tarvittavat raaka-aineet ja takovat miekat ja panssarit itse. Tekemistä siis piisaa niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Itse huomasin eksyväni aika usein hakoteille pääjuonen seuraamisesta, mikä on pelkästään positiivinen asia.

Dragon Quest XI:n suurin vahvuus ja heikkous ovat käytännössä yksi ja sama asia. Se on niin perinteinen roolipeli kuin olla ja voi. Jos olet koskaan pelannut mitään JRPG-peliä, et varmasti tule yllättymään tämänkään sisällöstä. Toisaalta se on oikein hyvä asia, sillä pelin pariin on helppo uppoutua aina pariksi tunniksi. Tarjolla on tuttua ja turvallista roolipelaamista, jonka vaikeustaso ei todellakaan ole liian korkea. Toisaalta taas sitten tällaiselle veteraanipelaajalle meno tuppaa käymään ajoittain vähän turruttavaksi. Liekö kyseessä sitten tuttuudentunne, helppo vaikeustaso vaiko talven pimeys, tiedä häntä. Lopputulemana pelistä jää tunne, että kyllä tätä mielellään pelaa, mutta minkäänlaista varsinaista paloa se ei sytytä. Toisaalta olen tämän kanssa omillani, sillä kuten aikaisemmasta arviosta voi lukea, osalle tämä on ollut viime vuosien parhaita roolipelikokemuksia.