From Dust

Jumalpelien uusin airut, From Dust, saapuu markkinoille suorastaan poikkeuksellisesti vailla ainuttakaan kilpailijaa. "No mutta olenhan minä täällä!", huutaa takarivistä Populous. Aivan, mutta edellisestä uudesta osastasi on ehtinyt vierähtää jo 13 vuotta. "No, entäs minä sitten?", kysyy polleasti jalat pöydällä makaileva Black & White. Muuten hyvä, mutta sinuun unohdettiin aikanaan lisätä mukaan varsinainen peli ja sitäpaitsi sinäkin alat jo kovin ikääntyä. From Dustin myötä genre tuulettuu muiltakin osin: kahdesta edellämainitusta pelisarjasta aikoinaan vastannut Peter Molyneux kertoilee nykyään satuja, joten jumaluuden ohjakset annettiin Another World -sarjan luojalle, Eric Chahille. Muutos on tapahtunut parempaan suuntaan, sillä From Dust pyyhkii lattiaa kaikilla genrensä aiemmilla edustajilla.

Suon, kuokan ja Jussin sijasta From Dustin alussa on meri, saari ja muutama onneton alkuasukas, jotka heti kättelyssä manaavat avukseen mystisen Henkäyksen suojelemaan luonnon uhmalta. Niinpä pelaaja astuu Henkäyksen saappaisiin ja ryhtyy muovaamaan maastoa elämän edistäminen mielessään. Vesi väistyy ja laava jähmettyy, kunnes lopulta luonto peittää aiemmin saavutetut alueet ja houkuttelee paikalle myös alkukantaista faunaa.

Pohjimmiltaan pelin idea on yksinkertainen: jokaisella kartalla on muutama rukouspaalu, jonka ympärille alkuasukkaat rakentavat kylänsä. Kun kaikkien paalujen ympärillä on kylä, reitti seuraavaan asutettavaan laaksoon aukeaa. Yksinkertainen idea muuttuu hetkessä pulmallisemmaksi, kun paalut sijaitsevat esimerkiksi meren pohjassa, eloisan tulivuoren rinteessä tai vaikkapa toistuvien tsunamien huuhtelemalla rannalla. Alkumatkasta riittää suurelta osin vielä uusien jokien luominen ja vanhojen patoaminen. Urien tonkiminen ja veden virtauksen muuttaminen on todella kiehtovaa puuhaa ja muuttuu aina vain kiehtovammaksi, kun vesileikkien ohella mukaan tulee metsäpaloja sytyttäviä, mutta toisaalta veden pintakorkeuden kurissa pitäviä tulipuita, maanpintaa toistuvasti muokkaavia maanjäristyksiä, nousuvettä ja vaikka mitä. Uusia juttuja tulee eteen jokaisessa kentässä loppuun asti ja juuri kun luulee hallitsevansa kaiken mitä peli tarjoaa, pistää mokoma seuraavassa kentässä säännöt kokonaan uusiksi.

Vaan edes Henkäys ei pärjää ilman apuvoimia. Jokainen rukouspaalu antaa käyttöön erilaisia erikoisvoimia joiden avulla Henkäys voi esimerkiksi hyydyttää veden hetkellisesti hyytelöksi, pysäyttää laakista kaikki roihuavat metsäpalot tai vaikkapa imaista lyhyen ajan materiaa mustaan aukkoon. Voimat vaihtelevat kentästä toiseen ja poikkeuksetta määräävät jokaisen kentän vaatiman läpäisystrategian. Systeemissä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena jokaista karttaa joutuu tutkimaan hyvän tovin ennen toimeen tarttumista. Huonona puolena moni kenttä sortuu yhteen oikeaan läpäisymalliin, mikä syö paikoin fiilistä ja tekee hiekkakuoppaleikeistä varsin työlästä puuhaa. Tämä vaivaa peliä onneksi vain todella harvoin.

Ulkoasultaan From Dust on todella vakuuttava tuttavuus. Luonnon värikkyyden leviäminen on todella kaunista ja ympäristön reagointi pelaajan tekemisiin on todella upeaa seurattavaa. Rantaa pyyhkivät tsunamit, metsäpalot ja maanjäristykset, kaikki on tehty niin vaikuttavasti että peliä pelaa mielellään jo pelkän silmäkarkin ansiosta. Äänipuolella on ymmärretty hiljaisuus tehokeinona. Kun ihmiset ilakoivat, heimolaulut raikaavat, mutta muilta osin äänimaailma koostuu ainoastaan luonnon vaimeasta ääntelystä. Kerrankin tuomiopäivän pasuunat ja viiden pennin hevihumppa on ymmärretty jättää toisten pelien riesaksi.

From Dustin pelaaminen on todella intensiivistä tohinaa. Aina välillä peliin kaipaisi tapahtumat hetkeksi pysäyttävää toimintoa, mutta toisaalta luonto ottaa omansa varsin realistisesti ja tekemisiään joutuu miettimään tosissaan. Käyttöliittymä on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näppärä, mitä nyt kursoria joutuu esimerkiksi puiden ympärille sihtaamaan aika ajoin turhankin tarkasti. Muutenkin pelin puutelista on todella lyhyt: ainoastaan vapaata hiekkalaatikko-osuutta jäin haluamastani vaille. Pääkampanja ei ole pituudella pilattu, mutta toisaalta tällä tavalla pelin monipuolisuus tulee paremmin esille, eikä peli varsinaisesti toista itseään missään vaiheessa. Pelin elinikää lisäävät lukuisat kampanjan aikana avattavat haastetehtävät ja voipa kerran läpäistyihin kampanjakenttiinkin palata uudestaan puuhailemaan, joten rahalle peli tarjoaa vastinetta riittävästi.

From Dust on kaunis, hauska, mukaansa tempaava ja hyvin toteutettu. Sen lisäksi se on haastava, taatusti erilainen ja mieleenjäävä. Kyllä vain, loppukaneettina on vain lista kehuvia adjektiiveja, mutta en minä tästä keksi oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Eric Chahin visio jumalpelistä on niin toimiva ja loppuun asti hiottu paketti, että 15 euron hintaisena se on suoranainen ryöstö. Ja kaikki tämä sanottu pelistä, joka pohjimmiltaan on vain ojankaivuusimulaatio. Hattu ylös Ubisoftille, From Dust on hieno saavutus.