NHL-pelejä seuranneille ei liene yllätys, että myös NHL 12 muistuttaa päällisin puolin varsin paljon edeltäjäänsä. Sarjan varrelle mahtuu vain muutama perusteellinen mullistus, ja niistä merkittävin lienee muutama vuosi sitten vakiinnutettu analoginen mailaohjaus. Jokavuotisen puhtaalta pöydältä aloittamisen sijaan kehittäjät keskittyvätkin viilaamaan ja lisäämään kiekkopelin ominaisuuksia osa osalta. Pelkästä tilastopäivityksestä ei silti ole kyse, vaan NHL 12 tuntuisi kurovan kaulaa edeltäjäänsä sitä enemmän mitä enemmän sitä pelaa.

NHL 11:n tärkeimpiä pelillisiä uudistuksia olivat entistä fysiikkapohjaisemmat kontaktitilanteet ja aloitukset, jotka tekivät pelaamisesta syvällisempää ja yllätyksellisempää. Sama trendi jatkuu nyt tämän vuoden versiossa. Fysiikkamoottorin tarkkuutta on parannettu monilta osin mahdollistaen entistä enemmän erilaisia pelitilanteita aina kiekon jälkeen jäämisestä mojovampiin taklauksiin. Lonkkataklaus voi heittää vastapuolen pelaajan vaihtoaition puolelle, kun taas pleksilasiin kohdistuva tärskähdys saattaa rikkoa sen säpäleiksi. Ilahduttavasti kontaktit eivät enää tunnu siltä kuin pelaajat hylkisivät toisiaan. Esimerkiksi maalin edessä nähdään intensiivisempiä kahinoita maskimiesten ja pakkien kesken. Kaikkein merkittävin ja odotetuin uudistus on kuitenkin maalivahtien dynaamisuus, jonka ansiosta veskarit eivät enää elä omassa kuplassaan, vaan ovat alttiina tuuppimisille ja kampituksille. Uudistus tuo viimein eloa maalinedushässäköihin, ja liian ärhäkkä häirintäpeli voi johtaa myös jäähyihin.

Sisällöllisesti peli on totutun tuhtia tavaraa. Omalla tavallaan on jopa hämmästyttävää, miten monella tasolla se kuvaa lajia. Välillä on hauska luoda uraa omalla virtuaaliurheilijalla hahmon ominaisuuksia parannellen ja NHL-paikkaa tavoitellen. Mutta ihan yhtä hauskaa on kerätä jääkiekkokortteja Hockey Ultimate Team -moodissa ja rakentaa omaa dream teamiä, jolla haastaa muiden joukkueita verkossa. Be a GM puolestaan istuttaa pelaajan olemassa olevan NHL-seuran toimitusjohtajaksi palkka-asioita ja pelaajavaihtoja sumplimaan. Vaikka NHL 12 on eittämättä parhaimmillaan perinteisesti kaukalossa, voi sisällön määrä ja monipuolisuus tuntua etenkin aloittelijasta hengästyttävältä.

Viime vuoteen verrattuna pelimuotoihin on tullut lähinnä pieniä lisäyksiä. Ainoa näkyvämpi lisäys on NHL Winter Classic, joka mahdollistaa yksittäisen matsin pelaamisen Pittsburghin Heinz Fieldissä suuressa ulkojäätapahtumassa. Vaikka pelimuoto korkkaakin jälleen yhden ulottuvuuden NHL-sirkuksesta, ei se pelillisesti tarjoa juurikaan lisäshow'ta ihmeempää. Sen sijaan pelikokemusta syventäviksi lisäyksiksi voidaan laskea Be a Pro -tilan peluutusmuutokset. Nyt pelimuodossa on mahdollista kiekkoilla todellisilla peliminuuteilla, ja jääaika on ansaittava hyvillä suorituksilla valmentajan asettamia tavoitteita ja ottelun vaiheisiin liittyviä tehtäviä täyttämällä. Ykkösketjun maalitykki saa luonnollisesti enemmän jääaikaa kuin nelosketjun varamies. Penkillä ei onneksi tarvitse istua lähemmäs pariakymmentä minuuttia erässä, vaikka maaliruisku olisikin tukossa, vaan huiliaika on simuloitavissa napinpainalluksella.

Be a Pro -uran voi aloittaa omalla pelaajalla joko suoraan NHL:stä tai farmitasolta, mutta täksi vuodeksi pelimuotoon on lisätty myös mahdollisuus kiekkoilla muutamilla entisaikojen NHL-legendoilla. Be a Legend -variaatiossa voi hypätä muun muassa Mario Lemiux'n, Wayne Cretzkyn tai Patrick Royn hokkareihin, joskin legendat on avattava ensin omaa NHL-uraa kartuttamalla. Niistä muodostettua Legendat-joukkuetta voi kuitenkin käyttää vapaasti yksittäisotteluissa ja turnauksissa.

Pro-kiekkoilu ei uudistuksista huolimatta edelleenkään tunnu aivan aukottomalta. Tästä on syyttäminen ennen kaikkea tekoälyä, jonka pelaaminen ei pääse yllättävyydessä ihmispelaajien tasolle. Tekoälyn harrastama tiukka pelikuvion mukaan pelaaminen tuntuu joskus turhauttavalta, kun on päässyt oivalliseen laukaisupaikkaan, mutta syöttöä ei kuulu. Näitä tilanteita karsimaan pelimuotoon on sisällytetty avustava nuoli, joka osoittaa, missä kohdin kuvion mukaan pitäisi luistella. Toisaalta Be a Pro on myös opettavainen kokemus, etenkin moninpeliä ajatellen. Siinä todella näkee, miten kiekottomanakin pelaajana voi auttaa joukkuetta luomalla maskia, blokkaamalla vastustajia tai sitomalla vastapuolen hyökkääjiä laitaan.

NHL 11:n esittelemä dynastiatila Hockey Ultimate Team ehostuu tämän vuoden versiossa parilla merkittävällä tavalla. Ensinnäkin nyt on mahdollista luoda useita eri kokoonpanoja omasta joukkueesta, mikä helpottaa määrätynlaisiin turnauksiin osallistumista. Toisekseen kaikkien pelaajien joukkueet tallennetaan automaattisesti EA:n palvelimille, joten tavallisen yksinpelin ja online-moninpelin välille on kyetty muodostamaan välivaihtoehto, jossa toisten luomia joukkueita voi haastaa tekoälyn ohjastamina. Tämä niin sanottu 24/7-tila toimii tietysti myös toiseen suuntaan, ja oma joukkue voikin käydä yön aikana otteluita muita pelaajia vastaan, ansaiten samalla hieman valuuttaa uusien pelaaja- tai kehityskorttien ostamiseen.

Hockey Ultimate Team tarjoaa tavattomasti tekemistä unelmajoukkueen pyörittämisestä kiinnostuneille, aina ketjunsisäisten ihmiskemioiden hallinnoinnista yksilöiden huippupotentiaalin saavuttamiseen. Mutta NHL 12 ei koskaan vaadi viikkokausien panostuksia, vaan halutessaan pelissä voi hypätä vaikka suoraan Stanley Cup -finaaleihin. Rautainen pelimekaniikka yhdessä mittavan liigavalikoiman kanssa tekee pelaamisesta mielekästä vaikka vain yksittäisotteluita tahkotessa. NHL-seurojen ohella mukana ovat muun muassa Elitserienin, SM-liigan ja CHL:n seurat. Myös maajoukkueet ovat mukana, mutta eivät viime kevään MM-miehityksin. Maajoukkueet perustuvat Vancouverin olympialaisten kokoonpanoihin. Tästä syystä Suomen paidassa ilmaveiviä ei ole vääntämässä Granlund, vaan Selänne. Tarkkasilmäisiä saattaa häiritä myös se, että kaikki pelipaidat eivät ole aivan sellaisia kuin TV:ssä on totuttu näkemään. Esimerkiksi sponsorit uupuvat.

Pieniä tyylivirheitä lukuun ottamatta grafiikka on hyvissä kantimissa, eikä esimerkiksi urheilijoiden erilaisten ruumiinrakenteiden hahmottamisessa ole epäselvyyksiä. Kokoerot paitsi näkyvät, myös tuntuvat. Pienet mailataiturit vaikuttavat fyysisempien jättien puristuksessa poikasilta, mutta vastapainoksi myös ketteryydestä on tietyissä tilanteissa selvää apua. Kasvoistaan pelaajat näyttävät - ehkä jo sarjalle tyypillisesti - enemmän zombeilta kuin todellisilta esikuviltaan, mutta tämä nousee esiin vain lähikuvissa. Ottelukamerassa kokonaisuus toimii lähes poikkeuksetta mallikelpoisesti ja liike on sulavaa. Lisäksi areenoiden tunnelma välittyy mukavasti tilaäänenä, ja yleisö reagoi realistisen tuntuisesti esimerkiksi kotijoukkueen taklauksiin. Musiikki sen sijaan ei puraise aivan viime vuoden veroisesti. Europen Final Countdownin ja Daruden Sandstormin kaltaiset kipaleet sopivat kiekkotunnelmaan paremmin kuin tämän vuoden Billy Idolit ja Judas Priestit. NHL 12 on kuitenkin erittäin muokattava peli, ja siinä missä pelitempoa ja fysiikkaa voi säätää otteluasetuksista, ääniasetukset tukevat oman musiikin siirtämistä soittolistalle.

Peliä arvioidessa ei voi olla pohtimatta, oikeuttavatko uudistukset jälleen uuden version hankinnan. Kysymykseen ei ole helppo antaa yksiselitteistä vastausta, mutta lopulta se ei vähennä NHL 12:n ansioita. Kyseessä on erinomainen urheilupeli, joka tarjoaa valtavasti sisältöä, laajalti pelimuotoja ja hyvät moninpeliominaisuudet. Mutta ennen kaikkea pelituntuma on kehittynyt yllättävän selvästi viihdyttävämmäksi kuin NHL 11:ssä, eikä edellisosan pariin tee mieli palata, kun on uutukaiseen tottunut. Kovimmille jääkiekkofaneille yksin tämän luulisi antavan riittävästi vastinetta rahalle. NHL 12:ta on helppo kuvitella tahkoavansa ainakin siihen ensi vuoden versioon asti.