Peliin on poimittu joukko ikivihreitä suomalaishittejä ja uusimpia renkutuksia, joita pääsee laulamaan tutulla, perushyvällä pelimoottorilla musiikkivideoita vasten. Playstation 3 -versiossa kappaleita on pyöreät 30, kun taas konsolin vanhemmalla mallilla biisilista jää 25 kipaleeseen. Playstation 2:lta puuttuvat esimerkiksi Pate Mustajärven Ajan päivin, ajan öin, Sunrise Avenuen Welcome to My Life sekä Chisun Sama nainen. Chisun Baden-Baden löytyy kuitenkin molemmista versioista tehden naisesta PS3:lla ainoan kahden biisin artistin.
Suomisuosikkien kappalevalikoimassa on aiempaa mittavampi kirjo erityylistä musiikkia. Pelistä löytyy muun muassa vilpitöntä iskelmää, kuten Kari Tapion Myrskyn jälkeen ja Finlandersin Oikeesti, ja heti seuraavassa soivatkin jo kevään huuruiset MM-kisabiisit JVG:n ja Pojun lyödessä tahtia. Hivenen raskaampaa linjaa puolestaan edustavat Amorphis ja HIM kappaleillaan Silent Waters ja Join Me, kun taas herkempää tunnelmointia tarjoavat Johanna Kurkelan Ehkä ensi elämässä ja Uniklubin Kukka. Joukkoon on mahtunut jopa yhteiskunnallista sanomaa kantava Palefacen Helsinki - Shangri-La. Mutta jottei bilepeli menisi turhan vakavaksi, on tätä muistettu tasapainottaa NRJ:n Aamupoikien pöhkölinjan huipentumalla, Beibi älä vonkaa -teknohumpalla.
Pelillisesti Suomisuosikit ei tuo mitään järisyttävää Singstar-sarjaan. Pelimuotoina ovat totutusti niin harjoittelut, soolot kuin duetotkin, ja suoritukset pisteytetään sen mukaan, miten hyvin nuotissa pysytään. Sanoja peli ei kuitenkaan ymmärrä, joten hyräilemälläkin pärjää - ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Räp-musiikissa pisteytys on toteutettu hieman eri tavalla ja pohjautuu enemmän rytmikkyyteen. Pisteytykset ovat joka tapauksessa lähinnä suuntaa-antavia, eikä peliä ei voi pitää erityisen kilpailullisena. Sitä vastoin hauskuus syntyy puhtaasti esiintymisen ilosta mieleisten kappaleiden, ja mieluiten myös kavereiden, parissa.
Suomisuosikit on helposti lähestyttävä peli aloittelijoillekin, mikä on osaltaan juuri monenkirjavan musiikkivalikoiman ansiosta. Varsinkin Poika saunoo -kappaleen tyyliset paljon soineet ja lauluteknisesti yksinkertaiset biisit lähtevät soraääniseltäkin kotikaraoketähdeltä kuin itsestään. Tämä ehkä rohkaisee useampia tarttumaan mikkiin illanistujaisissa. Toisaalta kokeneemmille löytyy hienostuneempiakin sävellyksiä ja monimutkaisempia sanoituksia.
Suurelta osin suomenkielinen kattaus muodostaa läpileikkauksenomaisen vilkaisun suomalaiseen musiikkiin, mikä on lopulta sekä pelin vahvuus että heikkous. Biisivalinnat ovat pääosin onnistuneita, vaikka henkilökohtaisesti olisin suonut väliin myös ripauksen Neljää ruusua, tai esimerkiksi Ihmisten edessä -hittiä uudempaa materiaalia Jenni Vartiaiselta. Valikoiman monipuolisuuden ja biisien takuuvarman tuttuuden ansiosta kappaleista on kuitenkin helppo löytää mielekästä laulettavaa. Tämän varjopuolena tietyt musiikkityylit jäävät aika niukalle edustukselle. Mikäli ei ole musiikkimaultaan kaikkiruokainen, alkavat samat suosikit toistaa itseään helposti jo yhden illan aikana.
Lisäbiisejä voi ostaa tuttuun tapaan Singstore-verkkokaupasta, mutta leijonanosa tarjonnasta on ulkomaalaista tai jo aiemmista versioista tuttua.