El Shaddai: Ascension of the Metatron
Yksi oudoimmista ja surullisimmista ilmiöistä elokuvien, pelien, kirjojen ja musiikin alalla on kuinka elitismi ja huikentelevaisuus ovat muuttuneet tylyksi murskakritiikiksi. Voin toki ymmärtää taustalla olevan logiikan, eihän idea diktaattorin tavoin toimivasta tyylituomarista ole täysin positiivinen. Silti, ihmiset tuntuvat nykyään unohtavan elitismin ja suuriluontoisuuden pointin, joka on puristaa työstämme ulos uusia tasoja luoda parempia kokemuksia ja pitää enemmän hauskaa.
Näin ei ole enää nykyään, ainakaan jos kuuntelee pelialaa asuttavia ei-miehiä. Ihmiset pelkäävät innovaatiohakuisuuden imevän huvin peleistä ja vaarantavan suuret hittituotteet, mikä ei tietenkään ole totta.
Täytyy toki myöntää, että elitismi voi olla myös haitta pelimaailmassa. On lukuisia esimerkkejä peleistä, joista isot ideat ja tekijöiden itsepäinen tunnelinäkö ovat imeneet kaiken riemun pois. Olin pitkään huolissani siitä että El Shaddai: Ascension of the Metatron olisi yksi näistä peleistä. Pidättelin henkeäni sen tuotantovuosien ajan, koska se vaikutti tasapainoilevan eeppisyyden ja katastrofin välillä.
Aluksi en ollut oikein varma lopputuloksesta. Koko peli tuntui melko pintapuoliselta ja minimalistiselta, ja sen ainoa vahvuus oli sen abstrakti estetiikka. Pelatessani pidemmälle huomasin silti, että El Shaddai on kuin sipuli, josta paljastuu aina uusia kerroksia. Se ei ole suuren yleisön peli, mutta jokaisen pitäisi kuitenkin antaa sille mahdollisuus tai kaksi ennen kuin sen vain tuomitsee tekotaiteelliseksi hötöksi.
Ytimessään El Shaddai on melko koruton ja yksinkertainen. Se on Devil May Cryn ja Ninja Gaidenin tyylinen äärimmäinen taistelupeli, joka on kääritty omalaatuiseen ja uskomattoman monipuoliseen visuaaliseen kuoreen. Pelissä astut pastori Enochin kenkiin, jonka tehtävänä on taltuttaa ja palauttaa ruotuun seitsemän langennutta enkeliä, jotta ihmiskunta pelastuu uhkaavalta tuholta. Juonena on siis japanilainen versiointi juutalais-kristillisistä tarinoista, ja peli on tietoisen abstrakti tarinankerronnassaan. Se heittelehtii edestakaisin stoalaisuuden ja ankean hömpän välillä, kiitos tyhjien animerepliikkien ja merkkifarkuissa patsastelevien enkeleiden.
Kyseessä on omituinen sekoitus, mutta se antaa El Shaddaille sen oman, selkeän tyylin. Ajoittain pelaajalla on sellainen olo, että hän on tipahtanut suoraan avaruudesta. Peli lakaisee tältä jalat alta uudestaan ja uudestaan, joko uudella estetiikalla, pelimekaniikalla tai juonenkäänteellä. Joskus tulee myös sellainen olo että pelaaja on lankakerä jolla pelisuunnittelijat vain leikkivät. Välillä se on raivostuttavaa, mutta pitkällä tähtäimellä on vaikea olla näkemättä tätä peliä minään muuna kuin pitkänä rimpsuna yllätyksiä, joista jokainen on kuin pieni aarre.
- SIVULLE:
- 1
- 2
- Alusta:PS3, Xbox 360
- Pelityyppi:Toiminta
- Kehittäjä:Ignition Tokyo
- Julkaisija:Konami
- Pelaajia:1
- Ikäraja:12 alkaen
- Julkaisupäivä:09 syyskuu 2011
- Black Knight Sword Multi
- Okami PS2/Wii
- Gravity Rush PS Vita
- Dante's Inferno Multi
- God of War III PS3
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä. Oletko koskaan "simuloinut" urheilukisoja tai hakenut revanssia videopelistä?
Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600
