Tarinallisesti PSP:n God of War -pelit sijoittuvat kotikonsolitrilogian väleihin. Molemmissa on sama idea eli menneiden pahuuksiensa vainoama Kratos haluaa päästä eroon painajaisistaan. Jumalat asettavat vapahduksen ehdoksi jos jonkinlaisia tehtäviä kuin antiikin tarinoiden Herkulekselle ikään. Missioihin mahtuvat kaikki sarjan tavaramerkit: brutaalit taistelut, massiivinen mittakaava, lyhyet aivojumppatehtävät, mahtipontinen musiikki ja ennen kaikkea testosteronia huokuva uho.

Pelaaminen on täsmälleen samanlaista kuin sarjan muissakin peleissä. Kratosta ohjataan kolmannessa persoonassa lineaarista reittiä pitkin. Matkan varrella sitten ratkotaan erilaisia aivopähkinöitä, joiden välissä käydään enemmän tai vähemmän eeppisiä taisteluja. Rivivastustajat ovat tekoälyltään yksinkertaisia, mutta kookkaissa pomovastuksissa on jo enemmän haastetta. PSP:n tekniset rajoitukset tulevat ilmi rännimäisen ahtaissa kentissä ja hailussa värimaailmassa, mutta muuten meininki on mitä parhain.

Ohjaus ja toiminta ovat yhtä timanttisia kuin kotikonsolien peleissäkin. Kratos liikkuu juuri niin kuin pitääkin, ja matkan aikana käyttöön avautuu uusia aseita ja taikoja, joita vielä päivitellään siinä sivussa. Taikakeinojen käyttö ei ole kovinkaan suuressa roolissa, ja suurin osa työstä hoituu tutuilla Kaaoksen säilöillä. Nappien oikea-aikaiseen paineluun perustuvat pikkupelit ovat täällä taas, ja niissä reaktioaikaa on usein sen puoli sekuntia liian vähän. Muutaman yrityksen jälkeen kuitenkin usein jo onnistuu, joten suureksi päänvaivaksi nappien painelu ei muodostu.

Graafisesti pelikaksikko ei tietenkään ole lähelläkään PS3:n God of War III:n loistoa, mutta alkuperäisalustan huomioon ottaen jälki on silti sujuvaa ja komeaa. Välivideot ovat erityisen upeaa katsottavaa, joskin paikoitellen liian teatraalisia. Äänimaailma on sarjalle ominaiseen tyyliin aggressiivinen, mahtipontinen ja suorastaan raaka. Taustaorkesteri pauhaa sata lasissa kilpaa ruudulla mäiskivän Kratoksen kanssa. Äänitehosteet tuovat aimo annoksen tyydyttävyyttä pelaamiseen, ja ääninäyttely on laadukasta kaikin puolin.

Tämä on mainos:

Mitä vikaa God of War Collection: Volume II:ssa sitten on? Ei juuri mitään, mutta uudelleenjulkaisu olisi antanut mahdollisuuden laittaa mukaan lisämateriaalia pelien tekemisestä, markkinoinnista tai muusta sellaisesta. Nyt paketissa on vain ne ekstrat, jotka olivat mukana jo alkuperäisissä PSP-peleissäkin. Aika alkaa ajaa reaktiominipelien ohi, mutta onneksi ne pysyvät aisoissa. Kamera on täysin kiinteä, joten joskus jotain oleellista jää kuvakulman ulkopuolelle.

God of War -pelit ovat aina olleet lajityyppinsä kärkeä, ja PSP-pelien uudelleenjulkaisu osoittaa niin olleen myös Sonyn käsikonsolilla. Jos Kratoksen edesottamukset jäivät väliin PSP:llä, kannattaa kokoelma katsastaa nyt: isolta ruudulta ja teräväpiirrolla.