Dark Souls
From Software jatkaa Demon's Soulsista vielä vaikeammalla roolipelillä. Selvitimme onko "kuole ja kuole uudestaan" oikeasti niin vetävä mainoslause kuin miltä se kuulostaa.
Rakastan haasteita. Miltei mahdottoman yrittäminen, siihen kaatuminen ja jaloilleen uudelleen kapuaminen, uusien taktiikoiden kokeileminen, edistyminen ja viimein voitto, ne ovat minun huumeitani. Olen upottanut satoja tunteja vaikeimpiin Guitar Hero -kappaleisiin, toimintapelien painajaistasoihin ja arcadepelien ennätysten rikkomiseen. Se on ollut tuskallista, mutta sellaisenaan nautinnollista. Silloinkin kun kiroilin, syljin ja raivosin, minulla oli kuitenkin tavallaan hauskaa, koska haasteet olivat reiluja ja nokkelia. Eipä ole siis yllättävää että odotin pelimasokistin unelmaa Dark Soulsia kuin kuuta nousevaksi. Sen vaativuus on kuitenkin sekä siunaus että kirous.
Kuten edeltäneessä Demon's Soulsissa pelaaja heitetään kivikovaan, synkkään fantasiamaailmaan jossa möröt, demonit ja kummitukset kaikki haluavat oikein kovasti hänet kylmäksi. You Died -julistus tulee tutuksi jo pelin "harjoitusalueella" ja pelaaja joutuu etsimään kohtaloaan maailmassa joka ei harrasta karttoja tai säännöllisiä tallennuspisteitä.
Juonena on edellisen pelin tapaan epämääräinen, synkkä fantasiatarina. Introssa horistaan Nitosta, ensimmäisenä kuolleesta, Izalith-noidasta ja tämän tyttäristä, aurinkolordi Gwynistä ja siitä kuinka nämä tappoivat kovasti lohikäärmeitä. Dark Signin osakseen saaneet ovat epäkuolleita jotka on vangittu mätänemään, ja tämä on myös päähenkilömme osa. Peli alkaa tämän paetessaan vankilastaan.
Pelin alussa valitaan perinteiseen tyyliin hahmoluokka ja ulkoasu. Tarjolla on taistelijoita, varkaita, maageja, pappeja sekä joitakin väliinputoajia. Nämä eroavat luonnollisesti toisistaan ominaisuuksillaan. Valitsimme tällä kertaa varkaan jolla on kätevä superavain, ja hankalan mutta palkitsevan tutoriaalin jälkeen päästiinkin raunioiden ympäröimälle Fire Link -pyhätölle, josta varsinainen seikkailu alkaa.
Tilanne on melko sykähdyttävä. Taustalla soi surumielinen musiikki, ja vaarallisessa maailmassa tavataan muita jumalanhylkäämiä hahmoja, kuten vangittu seppä joka on valmis tekemään hommia saadakseen ajan kulumaan nopeammin, tai avulias nainen jonka kieli on leikattu pois.
Tunnelma on siis miltei täydellinen, ja se todella välittää tunteen siitä että on tullut heitetyksi painajaismaailmaan jossa ahdistus ja suru lepäävät kaiken päällä kuin tunkkainen peitto. Jokaisen nurkan takana odottaa vaara, eikä kukaan ole pitämässä kädestä. Leiritulet toimivat ainoina ystävinä, ja ne toimivat myös sekä tallennuspisteinä että parannus- ja tasonnostopaikkoina. Tämän ohella ne herättävät henkiin kaikki tappamasi viholliset, pomoja lukuun ottamatta.
Tästä alkaakin turhautuminen. Pelin suunniteltu koukku on omiaan ajamaan monet kokonaan pois sen parista.
Vietettyäni kaksi tuntia ilman minkäänlaista edistymistä arvioin uudestaan mahdollisuuksiani. Saattaisin mennä luolaan jossa kaksi peikkoa ottaa minut suorilta hengiltä. Voisin juosta hautuumaan läpi katakombeihin, elleivät kahdella lyönnillä minut tappavat luurangot tapa minua kahdella lyönnillä. Voisin jopa kävellä ohi valtavasta lohikäärmeestä joka, kyllä, tappaa minut heti. Voisinpa myös juosta suon lävitse, jos sen haamut eivät, arvasitte jo, tapa minua kerrasta.
Tässä vaiheessa vaikuttaisi siltä että Dark Souls on tehty simuloimaan perhosen elämää tehosekoittimessa, ja ainoa edistys mitä saan aikaan on köpöisten rutiinivihollisten tappaminen, jotka sentään kuolevat muutamalla iskulla ja antavat minulle 20 sielua palkinnokseni.
Se että tulee isojen hirviöiden lahtaamaksi ei itseasiassa ole pelin turhauttavin puoli. Se puolestaan, että joutuu juoksemaan puolen kartan lävitse ja tappamaan kaikki taas heränneet pienet viholliset matkalta vain että pääsisi yrittämään uudestaan on. Kysymykseksi nouseekin, onko jättivihollisen kaatamisesta saatu riemu riittävä vastapaino kaikelle tästä aiheutuneelle turhautumiselle, ja onko kyseessä oikeasti riemu vai pelkästään helpotus? Jos laskisimme vain Dark Soulsista saatavat pelitunnit, tilanne näyttäisi hyvältä. Jos mukaan otetaan se minkä laatuisia nuo tunnit ovat mennäänkin jo toiseen suuntaan.
Varkaan uravalinta paljastui typeräksi vaikka tämän superavain onkin kovin hyödyllinen. Aloitimme pelin hoipertelemalla ympäriinsä hahmolla joka ei edes jaksanut nostaa löytämäänsä piikkinuijaa. Homma alkoi kuitenkin sujua ajan kanssa paremmin ja hautuumaan luurangot muuttuivat luupölyksi, mutta laskin että näitäkin pitäisi saada hengiltä noin 400 että saisin varusteeni päivitettyä. Että silleen.
Täysi toivottomuus ja jatkuvat kuolemat ovat siis Dark Soulsin ensimmäisten tuntien erityispiirre, mutta tunnelin päästä alkaa siintää valoa niille jotka jaksavat pysyä mukana. Vihollinen saattaa tiputtaa oikeasti hyödyllisen aseen, ja pelaajakin oppii taistelemaan. Taistelu on Demon's Soulsin tapaan hyvin mukaansatempaavaa, ja tässä laatu on todellakin määrää parempaa. On elintärkeää pitää kilpi koholla, opetella torjumaan, tutkiskella vihollisten liikkumatapoja, vetää näistä yksi kerrallaan hakattavaksi ja oppia milloin on aika juosta ottamaan hieman parannusta pullosta. Miltei jokainen vihollinen on jo oma pieni pomonsa, eikä näin intensiivisiä kohtaamisia löydä juurikaan muista peleistä.
Dark Soulsin moninpeliosuus ottaa oppinsa Demon's Soulsista, mutta hioo sitä eteenpäin. Sen kautta pelaaja voi saada apua sekä myös auttaa muita pelaajia ympäri maailman. Emme itse pystyneet arvostelijoina kokeilemaan tätä, joka oli monellakin tapaa ongelmallista. Pääasiassa kuitenkin siksi, että se teki jo valmiiksi brutaalista ja vaikeasta pelistä entistäkin hankalamman. Verkosta voi löytää muiden pelaajien jättämiä avunpyyntöjä, joiden kautta voi hypätä näiden maailmaan olemaan avuksi...tai tappamaan nämä ja varastamaan näiden keräämät sielut.
Toisten pelaajien taisteluiden ja kuolemien näkeminen on From Softwaren mukaan tapa luoda yhteisöllisyyttä ja lieventää yksinäisyydentunnetta. Tämä verkkoaspekti onkin jotain mitä haluaisin tutkiskella enemmän, kunhan yhteisöllä on ensin ollut aikaa muodostua.
Graafisesti peli näyttää hyvältä, eikä siinä ole nokan koputtamista. Yleisilme on täydellinen luomaan ankeaa ja synkkää fantsufiilistä, eikä mitään ole jätetty sattumanvaraan. Demon's Soulsin tapaan hahmot ovat hyvin animoituja, ja näiden huippuhetket ja karut kuolemat ovat yhtä lailla komeita. Valtavia pomoja riittää, ja näiden nopeat syöksyt tai jymähtelevät askeleet kauhistuttavat pelaajaa ainakin yhtä paljon kuin näiden valtavat kestopistemittaritkin.
From Software ja Namco ovat siis onnistuneet monessa asiassa, etenkin tunnelman ja seikkailufiiliksen luomisessa. Kun haasteet ovat oikealla tasolla ovat myös onnistumisentunteet aivan uskomattomia, ja jano pistäytyä uudestaan aiemmilla metsästysmailla kasvaa. Mutta kun tulee heitetyksi takaisin nuotion ääreen yhä uudestaan ja uudestaan vain lahdatakseen jo aiemmin voittamiaan rivivihollisia... siinä kohtaa hupi muuttuu työksi. Minulle Dark Souls on siis kaksiteräinen miekka, mutta hyvin taottu sellainen. Jään näin kahden vaiheille.
Mika Sorvari: Tämä peli rikkoi minut tyystin. En muista että olisin koskaan roolipelin kanssa vain nostanut kädet pystyyn ja todennut että se on minulle aivan liian vaikea, mutta sitä Dark Souls on. Jos janoat psykoottisia haasteita ja olet todellinen masokisti voit saada tästä paljonkin irti, mutta itse valitsen mieluummin vaikka kiinalaisen vesikidutuksen, kiitos. 5/10
Kirjoittaja: kapteeni862012-12-08 18:13Tässä arvostelussa käy selväksi se että arvostelija ei kyseisestä pelistä taida kovin paljon pitää.Tavallaan itsekkin pelin alkupuoliskolla koin hetkittäisiä turhautumisen tunteita,mutta mitä pidemmälle peliä pelaa meiniki vaan paranee.Monesta paikasta lukenut,että tätä peliä joko vihaa tai rakastaa.Eli olisi ollut mukava saada vielä lisää muiden arvostelijoiden mielipiteitä kyseisestä pelistä.Itse annan tälle pelille 10/10 eli mestariteos.- Kirjoittaja: Larzenal2012-08-01 01:06Anteeks mut mitä vittua? Miten tää on muka vaikea peli mulla ekan kerran ku pelasin tätä ei ollu minkäänlaisii ongelmii vaikeuden kanssa. Mika Sorvari haist vittu! 10/10
Kirjoittaja: Ronstein122012-06-03 10:07Läpäisty vihdoinkin
uskallanko edes ostaa seuraavaa osaa jos kehittäjät taas tekevät seuraavasta pelistä taas vaikeamman? 
- Kirjoittaja: Ronstein122012-05-12 18:57Äärettömän hyvä peli jonka ainoaksi ongelmaksi nousee ajoittainen "ylivoimaisuus"
- Kirjoittaja: hemmohattu2012-01-01 12:23Gibernau, olihan jo Demon's Soulsissa se että jos kuolet, ni joutuu vetämään koko kentän alusta alkaen uudestaan, vai kuinka? Ei siitä silloin valitettu, joten miksi nytkään..
Kirjoittaja: Maitopurkki2011-10-16 21:1020 tuntia pelattu ja on kyllä ollut loistava peli.
joskus vähän cheap, mutta aina löytää keinon edetä
Kirjoittaja: Viper72011-10-16 17:27Lainasi Gibernau:Haastavat välipomot on tällaisissa peleissä tietenkin toivottava asia mutta jos jokaisen mokan jälkeen joutuu tahkoamaan koko kentän lävitse että pääsee kokeilemaan uudestaan niin se on vain huonoa pelisuunnittelua.
Peli sisältää lukemattomia oikoreittejä joita voi edetessä availla, useimmissa tapauksissa nämä oikoreitit vievät lähes suoraan pomovastustajaan vaikka välillä joutuu pari rivivihollista tappamaan tai kiertämään.
On sitten eri asia mikäli näitä oikoreittejä ei löydä, mutta ei niitä nyt kovin kiven alle ole piilotettu. Pelaajatkin ohjaavat näihin yleensä sielumerkeillä aika mukavasti.- Kirjoittaja: keimis2011-10-12 16:04Itse en ymmärrä mikä tuon mika sorvarin mielipiteen tarkoitus on. Minusta on todella huonoa journalismia, jos haukkuu peliä vain koska se ei sovi itselle. Vähän sama kun itse antaisin uusimmalle nhl pelille 1/10, koska jäkispelit ovat täyttä tuubaa.
Hauskaa on vielä se, että varsinaisessa kunnon arvostelussa peliä on pelattu varkaalla, joka on yksi haastavimmista classeista koko pelissä. Peli ei oikeasti ole kaikilla classeilla kovinkaan vaikea, kunhan pääsee juonesta kiinni. Itse juoksen pitkiä matkoja pelissä kuolematta kertaakaan. Mutta en pelaakaan varasta. Pelin vaikeus on täysin voitettavissa! Ihan jokaisen, joka jaksaa edes vähän perehtyä!
Fakta on se, että dark souls ei sovi kaikille, mutta se joille se sopii on peli kevyesti yksi parhaimmista actionRPG peleistä joita on tullut koskaan vastaan. Itse antaisin pelille 9 tai ehkä tunnelman vuoksi jopa 10. - Kirjoittaja: Maushu2011-10-06 21:37Itse sain pelin tänään aamulla haltuuni postista ja on tullut jo jonkun aikaa pelattua. Peli ei itselleni kyllä ole tosin niin vaikea kuin arvostelut antavat ymmärtää. Pelasin itse Demon's Soulsin läpi ja se ei aiheuttanut suurta harmia kuin alkupäässä.
Peli on tähän asti ollut loistava.
Satuin tutkiskeltuani löytämään ensimmäisiltä alueilta jonkun sortin "minibossin" ja siitäkös se riemu repesi. Jannu huitoi minut mattoon yhdellä lyönnillä ja itse sain takoa miestä noin 10 minuuttia selkään kirveellä ennenkuin jantteri suostui tuupertumaan. Palkkioksi mainio sormus ja "JESJESJES" huuto ja kädet ilmaan.
Suosittelen kaikille vanhan koulukunnan pelaajille joita haaste ei pelota vaan on ennemminkin syy pelata pelejä. 
Kirjoittaja: Nightbringer3082011-10-05 22:39Kyllä tässäkin täytyy Giben kanssa olla samaa mieltä. Ostan tämän kuitenkin, mutta turhauttavuus on eri asia kuin vaikea.
Kirjoittaja: Gibernau2011-10-05 22:34Lainasi Maitopurkki:wow...
vaikeudesta pois pisteitä noin paljon..
siitä varoitettiin jo kauan sitten että pelistä tulee paljon vaikeampi.
Turhauttava ja vaikea on kaksi eri asiaa. Itsekkin tykkään välillä pelata jotain todella haastavia pelejä mutta se riippuu siitä miten pelistä on tehty vaikea. Tämä kohta arvostelusta kertoo aika paljon:
"Se että tulee isojen hirviöiden lahtaamaksi ei itseasiassa ole pelin turhauttavin puoli. Se puolestaan, että joutuu juoksemaan puolen kartan lävitse ja tappamaan kaikki taas heränneet pienet viholliset matkalta vain että pääsisi yrittämään uudestaan on. Kysymykseksi nouseekin, onko jättivihollisen kaatamisesta saatu riemu riittävä vastapaino kaikelle tästä aiheutuneelle turhautumiselle, ja onko kyseessä oikeasti riemu vai pelkästään helpotus? Jos laskisimme vain Dark Soulsista saatavat pelitunnit, tilanne näyttäisi hyvältä. Jos mukaan otetaan se minkä laatuisia nuo tunnit ovat mennäänkin jo toiseen suuntaan."
Haastavat välipomot on tällaisissa peleissä tietenkin toivottava asia mutta jos jokaisen mokan jälkeen joutuu tahkoamaan koko kentän lävitse että pääsee kokeilemaan uudestaan niin se on vain huonoa pelisuunnittelua.
Kirjoittaja: tomine2011-10-05 19:06Kyllähän tämä tälläiselle "peruspelaajalle", vaikka aika paljon on tullut pelattua ja hyvin erityylisiä pelejä niin onhan tämä ihan sadistinen vaikeustasoltaan.. Demon's Soulissa sentään alussa tuli sentään sellaisia rivivihulaisia, joissa toki henki lähti jos ei skarppina ollut, mutta ne sai sentään suht iisisti listittyä jos vaan jaksoi olla valppaana ja sil viisiin..
..tässä kun lähtee warriorilla menemään niin heti ensimmäinen vastus on jo ihan tajuton jota vastaan ei mitään mahiksia.. täytynee vielä koklata että saisko tuon mitenkään kierretyä jos ois joku kolo jäänyt huomaamatta.. ainakin näin alkuunsa tappaa heti töi örmelö meikäläisen peli-ilon aivan totaalisesti.
Toki äärimmäistä haastetta kaipaavalle aivan uskomattoman tunnelmallinen peli.. saas nähdä riittääkö allekirjoittaneen kärsivällisyys että tässä oikeasti pääsis yhtikäs mihinkään.. mutta noin muutoin pelimekaniikka, grafiikka ja sen erityinen tunnelma on aivan jotain käsittämätöntä, jollaista ei juurikaan vastaavanlaisia ole..
..suunnilleen paskat housussa avaa oven kun toiselta puolelta kuulee ihan tajutonta jyskystystä.. joten äänimaailmakin on vähinttään kelvollisissa kuosissa.. heti ensisekunneista lähtien.. taatusti aivan viimeisimpään.
Kirjoittaja: petska2011-10-04 11:29Kaikesta vaikeudestaan huolimatta, tämä tekele tulee luultavasti kuulumaan GOTY ehdokkeihini. Rakastin Demon Soulsia koko sydämmestäni ja uskon tämän parantaman joka osa-alueella. Pelistä täytyy löytyä haastetta ja Demon souls tarjosi juuri sitä.
Lisäilkää kaveriksi jos kaipaatte ps3 puolella apua helvetellisessä taistelussa pimeyttä vastaan. :J- Kirjoittaja: Viper72011-10-03 23:26Oletteko peliä päässeet jo pelaamaan kun täällä jo kommenteissa peliä kovaa tahtia arvostelette?
Kirjoittaja: sonkana2011-10-03 22:36Siitähän ei pääse mihinkään, että peli on sinänsä helvetin loistava, mutta vaikeus on viety jollain osin jo liian pitkälle. Olisi pitänyt olla ehkä 2 vaikeustasoa valittavana, toinen haastava, toinen pirullinen. Demon's souls oli varsin haastava mutta tää meni jo vähän ylitse. Oma arvio 8.5. Muuten 10 mutta vaikeustasojen puute on -1 ja tarinattomuus -0.5.- Kirjoittaja: Maitopurkki2011-10-03 22:27wow...
vaikeudesta pois pisteitä noin paljon..
siitä varoitettiin jo kauan sitten että pelistä tulee paljon vaikeampi
arvostelu ei toisaalta vaikuta omaan ostopäätökseen.
Demon's Soulsia oon pelannu about NG++++++ asti 
Kirjoittaja: MD22011-10-03 22:08Jospa joku suomen Gamereactor porukasta tekisi uudelleen kirjoitetun arvion.
P.S:Joku muu kuin Mika Sorvari
Kirjoittaja: metal85852011-10-03 19:11Edellisen vaikeus sitten vaikeutettiin tähän väärällä tavalla
Tietenkin jostain löytyy pelaajia jotka jaksavat tämän läpi pelata,mutta itse en jaksaisi myöskään jatkuvasti uudestaan respawnaavia vihollisia.8-Bit peleissä se oli eri juttu.
Lainaa| Grafiikka: | 8 |
| Pelattavuus: | 7 |
| Äänet: | 8 |
| Pitkäikäisyys: | 7 |
| Arvosanamme: | 7/10 |
- Alusta:PS3, Xbox 360
- Pelityyppi:Toiminta, Roolipeli
- Kehittäjä:From Software
- Julkaisija:Namco Bandai
- Pelaajia:1
- Julkaisupäivä:07 lokakuu 2011
| Arvosanasi: | 10/10 |
- 10/10 kapteeni86
Yksinkertaisesti paras sekä haastavin peli tällä...
- Dark Souls II Multi
- Ascend: Hand of Kul Xbox 360
- Monster Hunter Tri Wii
- Phantasy Star 0 Nintendo DS
- Demon's Souls PS3
Sonic Lost World yksinoikeudella Nintendon konsoleille
Platinum Gamesin The Wonderful 101 päivätty
Pikmin 3 heinäkuussa Eurooppaan
Nintendo Direct - katso suora lähetys tästä
Ostaisitko konsolin, joka vaatii jatkuvan nettiyhteyden?
