Dead Rising 2: Off the Record

Olemme tottuneita siihen, että vanhoista elokuvista tehdään uusversioita, eikä tämä ole pelienkään alalla uusi ilmiö. Capcom onnistui silti nostattamaan kulmakarvan jos toisenkin julkaisemalla Dead Rising 2: Off the Recordin vain vuoden Dead Rising 2:n jälkeen.

Kyseessä on vaihtoehtoinen historialinja, jossa Dead Rising 2:n tähtenä nähdään Chuck Greenen sijasta ensimmäisen Dead Risingin päähenkilö Frank West. Motocross-miehen vaihtaminen lehtimieheen vaikuttaa luonnollisesti myös pelin juoneen, tehden siitä kenties samalla hieman mielenkiintoisemman.

Vaikka Frankin tähti onkin laskussa, tuntuu hän journalistina enemmän oman elämänsä herralta ja kyvykkäämmältä ratkaisemaan Fortune Cityn mysteerit. Lisäksi hänellä on mukanaan aina luotettava kameransa, jolla saa ikuistettua kauneimmat hetket talteen ja kerättyä lisää kokemuspisteitä.

Hieman erilaisen juonen lisäksi Off the Record sisältää uuden huvipuistoalueen, The Uranus Zonen. Kyseinen alapäähuumorin mekka lainaa teemansa vanhoista scifi-kalkkunoista, ja sen minipelit sekä massiiviset laitteet tuovat mainiota vaihtelua totuttuihin maisemiin.

Onko tämä kuitenkaan tarpeeksi? Minä sanon ei. Vaikka pelimoottoria onkin selvästi hiottu ja latausaikoja karsittu, ei tämä vielä perustele minulle kokonaan uutta julkaisua. Off the Recordiin liitetty hiekkalaatikkovaihtoehto sen sijaan voittaa minut puolelleen.

Suurin valituksenaiheeni Dead Rising -sarjassa on aina ollut tämänlaisen vapaan vaeltelumahdollisuuden puute. Kyllä, ensimmäisessä osassa oli toki Infinity-pelimuoto, mutta siinäkin ainaisena vihollisena toimivat pelisarjaa riivanneet aikarajat, sillä kertaa nälkämittarin muodossa. En halua kokea zombimaailmanloppuani sekuntikellon hönkiessä koko ajan niskaan, kiitosta vaan.

Siksipä Dead Rising 2: Off the Recordin pelikampanja on minulle lähes jälkiajatus, ja todellinen riemu repeää vasta hiekkalaatikon puolella. Se sisältää kampanjasta tutut pomoviholliset, mutta nyt näitä varten voi ensin varustautua kaikessa rauhassa, mikä onkin tarpeen, sillä ne ovat aivan yhtä epäreiluja kuin aina ennenkin.

Olisin toki halunnut hiekkalaatikkoni jo pelin alkuperäisen julkaisun mukana, mutta teknisiin uudistuksiin yhdistettynä se riittää juuri ja juuri perustelemaan Off the Recordin minulle. Kaikki eivät välttämättä näe asiaa samalla tavalla, ja se on täysin ymmärrettävää. Silti, niille jotka eivät vielä ole ehtineet pelata Dead Rising 2:ta, on tämä ehdottomasti se parempi painos ostettavaksi. Vanhan version voi suosiolla unohtaa kaupan hyllylle.