Battlefield 3

Sota syksyn parhaimman toimintapelin tittelistä käy kuumimmillaan. Ruotsalaisen DICE:n kehittämä ja EA:n kustantama Battlefield 3 on kamppailussa haastajan asemassa, mutta se lienee kovin kilpailija, jonka vuosia syksyn pelisatoa dominoinut Call of Duty on tähän mennessä saanut. Molempien kuvatessa nykyaikaista sodankäyntiä pelit asettuvat temaattisesti varsin lähelle toisiaan, mutta lisäksi Battlefield 3:n ytimestä löytyy tekninen valttikortti, jota ennakkosuosikilla ei ole. Vaikka olisi liioittelua väittää lopputulosta vallankumoukselliseksi, Battlefield-sarjan pitkä perinne massiivisen verkkosodankäynnin saralla yhdistyy viihdyttävästi visuaaliseen leikittelyyn sekä Battlefield: Bad Company -sarjasta tuttuun ympäristöjen tuhoutuvuuteen.

Spin-offeista on tuttua myös täysiverinen, tarinavetoinen yksinpeli, joka on nyt päätetty tuoda ensi kertaa pääsarjaan. Samalla huumorin sävyttämä kultajahti on vaihtunut astetta vakavampaan terroriuhkaan, jota torjutaan niin USA:n merijalkaväen kersantin kuin venäläisagentinkin näkökulmasta. Kaikki alkaa räväkästi aseellisella ajojahdilla New Yorkin metrosta.

Varsinainen kerronta tapahtuu takautumien keinoin, kun syytetyksi joutunut kersantti selvittää munilleen menneitä operaatioita kuulusteluhuoneessa. Kyseessä ei olekaan aivan sinisilmäinen Hollywood-sankaritarina, vaan ydinpommin tikittäessä liikutaan paikoin harmaalla alueella eikä sivullisilta uhreilta vältytä. Kerronta itsessään tuo mieleen muutaman vuoden takaisen EA:n Blackin, mutta flashbackit selittävät, miksi tehtävät hyppivät ronskisti paikasta toiseen. Samalla vältetään toimintapelin kannalta turha jaarittelu ja päästään pureutumaan suoraan dramaattisimpiin hetkiin mm. Teheranissa ja Pariisissa. Tempo pysyykin korkeana paria tehtävää lukuun ottamatta läpi koko kampanjan. Tilanteet vaihtelevat vyörytys- ja puolustustaisteluista hävittäjällä ja panssarivaunulla käytäviin osuuksiin, joten pelissä ei juuri pääse syntymään tunnetta, että toiminta junnaisi paikallaan.

Näyttävät kulissit ja kaupunkimiljöiden näennäinen laajuus onnistuvat usein hälventämään tunnetta tavanomaisesta putkijuoksusta, jota kampanja kuitenkin pohjimmiltaan edustaa. Sinänsä elokuvamaisen elämyksen varjopuolena kaikki on vahvasti ennalta käsikirjoitettua aina omalla puolella taistelevien sotilaiden kulkureittejä myöten. Tämä paljastuu viimeistään silloin, kun toverit työntävät kylmästi tarkka-ampujan tähtäimeen osaamatta väistää pelaajaa. Lajityypille tavanomainen suoraviivaisuus verottaa kampanjan uudelleenpeluuarvoa, ja kun yksinpelin kesto ei ylitä edes kuutta tuntia, kovin pitkäikäistä hupia siitä ei irtoa. Oma harminsa on myös antikliimaksinen ja hätäinen lopetus, joka jättää kampanjasta ehkä jopa tarpeettoman negatiivisen jälkimaun.

Battlefieldin sydän on kuitenkin aina ollut moninpeli. Kolmonen vyöryttääkin online-karkeloihin pelisarjan laajimman kattauksen erilaisia pelimuotoja. Klassinen tukikohtienvaltaus Conquest on luonnollisesti mukana, kuten on myös Bad Companyn esittelemä, portaittain etenevä Rush-pelimuoto, jossa toinen joukkue hyökkää toisen asemiin. Näiden rinnalle on tuotu myös suoraviivaisempaa räiskintää tarjoavia tappomatsivariaatioita sekä kuuden tehtävän mittainen kaksinpelikampanja, joka asettuu samaan tapahtumaketjuun yksinpelin kanssa. Yksinpeliä haastavampi Co-op kysyy luonnollisesti yhteistyötaitoja, ja pelaajien on kyettävä kommunikoimaan ja pitämään toisensa hengissä tai muuten ottaa ohraleipä.

Moninpelin selkärangaksi on pystytetty kattava kokemuspistejärjestelmä, joka tarjoaa tonneittain pientä avattavaa oman hahmon ja varustuksen muokkaamiseen. Tämä ei ole sarjassa mitään uutta, mutta antaa mukavasti kannustimia moninpelin pelaamiseen. Erona Battlefield 2:een luokkajakoa on supistettu seitsemästä neljään, mutta luokkien sisällä on enemmän valinnanvaraa roolituksen suhteen. Esimerkiksi erillinen lääkintämiehen luokka on poistettu, ja tähän virkaan voi halutessaan erikoistua perusjääkäristä lääkepakkauksia jakamalla ja defibrillaattorin avaamalla. Luokkien supistaminen on jollain tavoin johtanut myös niiden tasapäistämiseen, mikä ei ole yksistään hyvä asia, mutta toisaalta nyt erikoisempien roolien avaaminen vaatii ahkeraa pelailua joka luokalla. Suurin kannustin pelaamiselle löytyy joka tapauksessa varsinaisesta toiminnasta.

Lukeudun siihen kuppikuntaan, jolle ajoneuvoin maustettu verkkoräiskintä on lähtökohtaisesti mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin puhtaasti mies miestä vastaan käytävät kamppailut. Kun kentille saadaan jalkaväen lisäksi myös panssareita, kuljetuskalustoja ja hävittäjiä, tulee taisteluun luonnostaan suuremman sodan tuntua eikä yllättäviltä käänteiltäkään säästytä. Battlefield 3 jatkaa tällä edeltäjiensä viitoittamalla tiellä, ja konkari on suursodassa kuin kotonaan. PC-versio mahdollistaa suurimmillaan jopa 64 pelaajan väliset Conquest-mittelöt, jotka tekevät selvän pesäeron mittakaavaltaan tiiviimpään Call of Duty: Modern Warfare 3:een. Samalla peli toimii kuitenkin myös pienemmissä piireissä, kiitos pelaajamääriin sopeutuvien kenttien ja eri pelimuotojen.