Arvio

Kinect Sports Season 2

Kirjoittaja: Eerik Rahja

Julkaistu 2011-10-25

Ensimmäinen Kinect Sports oli Xboxin suosituin liikkeentunnistuspeli. Nyt on aika laittaa kroppa liikkeelle uudemman kerran kuuden tuoreen lajin parissa.

Kinect Sports Season 2:n mielenkiintoisin uudistus koettelee äänihuulia. Leijonanosa lajisuorituksista perustuu edelleen tuttuun tilaa vaativaan vartalo-ohjaukseen, mutta Kinect-mikrofonia hyödynnetään - varsin mallikkaasti - jenkkifutiksessa ja golfissa. Molemmissa lajeissa huudellaan samoja komentoja kuin oikeatkin urheilijat; kolopallossa mailapojalle kerrotaan, minkälaista rautaa bägistä tarvitaan ja amerikkalaisessa jalkapallossa pelinrakentaja karjaisee juoksukuviot. Vaikka Kinectin sisäänrakennettu mikrofoni ei ole täydellisen tarkka, äänikomennot tuntuvat luonnolliselta jatkeelta kameran edessä heilumiselle, eikä väärin rekisteröity oikopäätä pilaa suoritusta.

Golf nousee lajivalikoiman ykköseksi. Kolopalloilu muistuttaa pelaajalta vaadittavilta liikkeiltään eniten esikuvaansa, oikeaa lajia. Lisäksi Kinectin vahva puoli, käsivarsien liikkeiden jäljittely, pääsee oikeuksiinsa, kun lyönnin voimakkuuden säätäminen onnistuu kuin onnistuukin omaa huitaisua hallitsemalla. Puttien ja draivien suuntaaminen hoituu pikkuaskelin vartalosuuntaa muuttamalla, aivan kuin oikeallakin viheriöllä. Loistavaa! Äänikomennot täydentävät pelikokemuksen, joka edustaa Season 2:n parhaimmistoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että mikään huikea innovaatio liikkeentunnistusgolf ei ole, sillä Wiillä palloa on läiskitty reikään jo viitisen vuotta.

Jenkkien lempilajit baseball ja amerikkalainen jalkapallo valtaavat loput palkintopallisijat. Pesäpallopelit kiihtyivät äärimmilleen kaveria vastaan pelatessa, sillä välitön kaksinkamppailu oli omiaan nostamaan olohuoneen intensiteettiä - vuoropohjaisiin lajeihin verrattuna. Kierresyöttöjen ja hämäysheittojen kanssa kujeilu sai Kinect-jumpasta ilon irti, vaikkakaan liikkeentunnistus ei ranneliikkeen tasoisia hienouksia rekisteröi. Jenkkifutis taas tarjosi mahdollisuuden vetää joukkuepaidat niskaan ja puhaltaa yhteen hiileen. Siinä missä pelinrakentajalla riitti tekemistä kuvioita valitessa ja heittolinjaa hakiessa, laitahyökkääjä jää soittamaan toista viulua: jatkuva paikallaan juokseminen alkaa lähinnä ärsyttämään. Valtavan stadionin nurmikentällä kirmaaminen näytti kuitenkin sen verran komealta, että suon pronssimitalin jefulle.

Pistesijoista kamppailevista yksi erottuu muista, nimittäin darts eli kansankielellä tikanheitto. Tätä brittien pubiurheilua tylsempää lajia saa hakea, eikä Kinectillä pelailu tee dartsista yhtään sen mielenkiintoisempaa. Kaiken lisäksi Kinect-sensori ei erota nyrkissä olevaa kättä avokämmenestä, joten heittomekaniikka on idealtaan auttamatta pielessä. Kovin vaikeaa huippupisteiden nakuttaminen ei sentään ollut. Nelospaikan keskenään jakavat tennis sekä syöksylasku, joka tuntuu joukkoon kuulumattomalta lajilta. Pelkkä painopisteen siirtely jalalta toiselle ei innostane edes innokkaimpia alppinisteja, joihin katson itsekin lukeutuvani. Wiillä huippusuosittu tennis taas on mokattu pahasti, sillä pallorallit koostuvat aina pelkistä peruslyönneistä. Palloon ei saa laitettua kierrettä, sillä erikoislyönnit loistavat poissaolollaan.

Kinect Sports Season 2 äänikomennot ovat hauska mutta varsin vaatimaton lisä. "Uudet" lajit ovat toki kiva juttu Microsoftin alustalla, mutta ainoastaan amerikkalainen jalkapallo on oikeasti ennennäkemätön konsoleilla. Ja kolme kuudesta lajista ovat vieläpä aikamoisia floppeja. Parhaimmalta urheilu maistuu kaveria vastaan pienissä erissä pelattuna, yksin heilumiseen puutuu saman illan aikana.