The Walking Dead: Onslaught

Viime vuonna kuolleet pääsivät kävelemään virtuaalimaailmoissa yllättäen kahteen otteeseen. The Walking Dead: Saints & Sinners (2020) ratsasti lähinnä kuuluisalla nimellä esitellen zombimaailmaa tuntemattomien hahmojen tekemisten kautta. The Walking Dead Onslaught taas hyödyntää nimensä lisäksi hittisarjan tunnetuimpia hahmoja viedessään pelaajan taisteluun eläviä kuolleita vastaan televisiosta tuttuun maailmaan.

Taistelu Pelastajia (Saviours) vastaan on ohi. Rick Grimes kumppaneineen on palannut Alexandriaan, jossa riittää puuhasteltavaa jälleenrakentamisen merkeissä. Rickin ja Darylin välillä on pientä eripuraa, sillä Daryl on päättänyt olla noudattamatta sovittuja sääntöjä ja sen sijaan lähtenyt auttamaan tuntemattomia.

Onslaughtin tarinallinen seikkailu käydään Darylin kertomana. Pelaaja hyppää tämän taitavan metsästäjän saappaisiin ja liikkuu tehtävästä toiseen zombeja nitistäen. Tarina on tyyliltään varsin uskollinen televisiosarjalle, ja loppu jättää hyvän mahdollisuuden lisäsisällölle. Tehtävien välillä pelaaja tekee tarvikekeräyksiä vapaasti Rickillä, Michonnella tai Carolilla pelaten.

Tarvikekeräykset eroavat tarinallisesta puolesta lähinnä niiden merkityksen myötä. Pelaajalla on valittavana kartalta erilaisia kohteita, joista tavaraa kerätään. Tavaraa etsitään pihoilta ja hylätyistä rakennuksista, joita sitten hyödynnetään Alexandrian uudelleenrakentamisessa. Kylän uudelleenrakentaminen helpottaa pelaajan menoa jatkossa tarjoamalla muun muassa enemmän energiaa, parempia tarvikkeita ja niin edelleen. Tarvikekeräykset mahdollistavat myös uusien aseiden löytämisen ja niiden kehittelyn entistä tehokkaammaksi taistossa zombeja vastaan. Idea yhdistellä seikkailua, toimintaa ja kevyttä strategiaa rakentelun nimissä antaa pelille piristävää vaihtelua, ja saa pidettyä mielenkiinnon paremmin yllä.

Toisin kuin tarinalliset tehtävät, tarvikekeräykset on aikataulutettu lähestyvän zombijoukon vuoksi. Pelaajan edetessä kentissä zombisiluetein koristeltu punainen seinä lähestyy pelaajan takana pakottaen pitämään kiirettä. Joutuessaan kosketuksiin seinän kanssa alkavat pelaajan energiat hupenemaan nopeasti. Tämä tekotaiteellinen tapa pitää painetta yllä ja pakottaa pelaaja juoksemaan läpi kenttien seinää karkuun, on pelin heikoimpia ideoita ja toteutuksia. Ymmärrän, että jos pelaaja voisi rauhassa koluta kaikki nurkat tarvikkeista, peli helpottuisi kummasti. Vaikeutta kuitenkin saisi tehostettua esimerkiksi lisäämällä zombeja, mikä istuisi samalla pelin teemaankin. Muutenkaan juoksemiseen pakottaminen VR-peleissä ei ole koskaan kovin hyvä idea ihan vain mahdollista pahoinvointia ajatellen.

Silmistä kuvatussa The Walking Dead Onslaughtissa hahmoja ohjataan move-kapuloilla. Peli mahdollistaa vapauden valita useammasta VR-peleissä käytetyimmistä eri liikkumis- ja kääntymismalleista itselleen sopivimmat mahdollisimman mieluisan kokemuksen saamiseksi. Itse taistelin tieni läpi zombiaaltojen asteittaisella kääntymisellä ja sauvahiihtokävelyllä, joka näkyi ennätystuloksina aktiivisuusrannekkeessani. Pelin lukuisat lyönti- ja ampuma-aseet toimivat yleisesti hyvin Move-kapuloilla. Tosin kahden käden tuliaseissa ohjainten pallojen ollessa peräkkäin on tyypillistä aseen muljuamista havaittavissa. Onneksi toinen käsi on pelkästään tukemassa asetta, joten zombeja voi räiskiä surutta yhdellä kädellä lonkalta toimintasankarin tavoin. Lyöntiaseissa on myös hieman painon tuntua niiden jäädessä hetkellisesti jumiin zombien pehmeään kehoon. Onneksi aseet eivät hajoa käytössä vaan niillä voi hutkia menemään koko sielunsa kyllyydestä. Tämä tehostaa pelin nopeatempoista ja suoraviivaista toimintaa entisestään. Itselläni tehokäytössä oli metsästysveitsi tarkkoihin iskuihin päähän ja nopeita tappoja varten, kunnes vastaan tuli Michonnen katana. Tällä samuraimiekalla tuli sitten pelkän päähän tuikkimisen sijaan irroteltua elävien kuolleiden raajoja ja päitä pienessä hurmoksessa. Isompaan väestönhallintaan ykköstyökaluni oli sitten rynnäkkökivääri, joka tekee helposti selvää jälkeä luotiliiveihin pukeutuneistakin ököistä.

The Walking Dead Onslaughtin graafinen ilme on varsin huoliteltu. Maailma on uskottavan autio ja sitä on koristeltu sopivalla määrällä roinaa. Zombit on mallinnettu sen verran antaumuksella, että niitä kärsii tarkastella lähietäisyydeltäkin. Vaikka vastaan tulee kiitettävän paljon eri näköisiä vihollisia, ei valitettavasti kierrätykseltä zombien parissa säästytä. Pahimmillaan illuusion hajottaa kolme täysin samaa vihollista hyökkäämässä rivissä kimppuun. Animaatioissa on kuitenkin eloa niin paljon kuin kävelevien kuolleiden liikkeissä voi olla. Peli tehostaa ilmettään muutamilla näyttävillä efekteillä, kuten dynaamisilla varjoilla. Itse kuitenkin arvostan suuresti ratkaisua pitää lähes poikkeuksetta koko pelikokemus täydessä valaistuksessa. Kaikki tehtävät koetaan joko auringonvalossa tai vahvassa keinovalossa. Näin väkinäinen pimeässä säikyttely pysyy poissa ja tunnelma luodaan reilusti näkyvällä sisällöllä. Peli rullaa sulavasti Playstation 4 Pro:lla, eikä latauksiaan tarvitse pitkään odotella.

Äänipuoli on myös pitkälle mietittyä. Yksittäisten zombien uskottava käyskentely vahvistuu joukossa pelottavaksi örinäksi. Pehmeään lihaan tehdyt iskut kuulostavat juuri niin ilkeältä kuin mitä näyttävätkin, ja jopa aseissa on hyvää potkua. Osa sarjan tähdistä, kuten muun muassa Darylia näyttelevä Norman Reedus ja Carolina taisteleva Melissa McBride pitävät huolta, että ääninäyttely on sujuvaa. Erilliset ääninäyttelijät esimerkiksi Rickin ja Michonnen ääninä eivät myöskään ole yhtään hassumpia. Musiikki onnistuu kohottamaan tunnelmaa ja tekemään hektisistä taistelukohtauksista astetta jännempiä. Ikonisen tunnusmusiikin käyttäminen on vain plussaa.

Kevyen strategian yhdistäminen mielenkiintoiseen seikkailuun ja brutaaliin väkivaltaan tekee The Walking Dead Onslaughtista varsin mukiinmenevää VR-viihdettä. Vaikka tavaroiden keruu ja zombien mäiskiminen alkaa ajoittain tuntumaan hieman toistolta arvostan, ettei peliin ole sotkettu niin sanottuja pahisihmisiä ja muita vihollisia. Kerrankin zombiaiheisessa maailmassa saa täyden latauksen sitä itseään. Vielä kun selviytyjänä saa toteuttaa itseään näyttävässä maailmassa ja täydessä valossa, pienet suunnitteluongelmat, kuten tekotaiteellinen kiireen luonti liikkuvalla seinällä, eivät pidemmän päälle kauheasti haittaa. TV-sarjan ystäville tämän luulisi olevan pakko-ostos, mutta kyllä tämän luulisi muitakin lämmittävän.