Sonic Generations
20 vuotta pelimaailmassa - siihen aikaan mahtuu monia onnistumisia ja epäonnistumisia. Vaan kuinka näistä vuosista materiaalinsa ammentava Sonic Generations toimii? Ruotsin Gamereactorin Viktor otti pelin syyniinsä.
Sonic on reliikki 90-luvulta, pelisankari joka sopi täydellisesti aikansa tarpeisiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana hahmosta on tullut lähinnä vitsi, wanhan ajan pelihahmo, joka koittaa jatkuvasti keksiä itseään uudelleen kolmannessa ulottuvuudessa. Fanit ovat säilyneet uskollisina kaiken tämän lävitse, ja jos Sega olisi oikeasti halunnut juhlistaa sarjaa, heidän olisi pitänyt kuunnella näiden fanien toiveita. Sonic Generations ei kuitenkaan ole aivan tällainen juhla. Peli on enemmänkin nostalgiatrippi, jossa kehittäjä Sonic Team tuntuu viimein ymmärtäneen ongelmallisen pelimoottorinsa kiemurat.
On Sonicin synttärit, ja kaikki tämän ystävät ovat kokoontuneet juhlimaan suurta päivää kakun ja hodareiden kera. Juhlien ylle lankeaa kuitenkin varjo, joka repii aukon ajan ja avaruuden kudelmaan, pyyhkäisten koko konkkaronkan pitkin eri ulottuvuuksia. Sonic lyöttäytyy yksiin vanhan itsensä, klassisen Mega Driven Sonicin kanssa ja yhdessä nämä käyvät lävitse 20 vuotta pelihistoriaa selvittäessään sotkua.
Minulla oli oikeasti odotuksia tämän tarinan suhteen. Ei siksi, että olisin typerys, vaan koska sen takana ovat Happy Tree Friendseistä tunnetut Ken Pontac ja Warren Graff, jotka tekivät vaikutuksen Sonic Coloursin käsikirjoituksella. Valitettavasti lopputulos on valju ja unohdettava. Toki he ovat saaneet mukaan kivoja viittauksia sarjan historiaan, mutta mitään Epic Mickeytä ei kannata odottaa.
Vaikka Sega koittaakin kaupitella Sonic Generationsia jonkinlaisena peli-ikonin koko uran yhteenvetona, tuntuu se enemmänkin mukiinmenevältä hittikimaralta. Tästä huolimatta haluan korostaa, että tämä on oikeasti hyvä Sonic-peli - se on vain kovin kaukana fantastisesta pelistä. Siinä on paljon ongelmia sekä huonoja suunnitteluratkaisuja, mutta se on silti hyvä, eikä tätä faktaa muuta mikään.
Julkaistuaan tasohyppelyiden Daikatanan, surkean Sonic the Hedgehogin vuonna 2006, Sonic Team päätti vetää sarjan tyystin uusiksi. He eivät pitäneet pelin ongelmana sitä, että se oli huonosti tehty pelinraakile, vaan sitä, että vanhat fanit pitivät klassisesta 2D-Sonicista, ja uudet taas modernista. On vaikea sanoa, onko tällaista jakoa oikeasti olemassa, mutta uskon itse fanien vain haluavan hyvää Sonic-peliä, oli se sitten 2D- tai 3D-formaatissa.
Joka tapauksessa Sonic Team kehitteli ns. Hedgehog Enginen, jonka tarkoitus oli yhdistää nämä kaksi moodia ja samalla myös fanikunta. Sonic Generations on kolmas peli, joka moottoria käyttää, ja siitä tulee heti selväksi kaksi asiaa.
Ensinnäkin Sonic Team näyttää viimein päässeen oman moottorinsa herraksi. He eivät kurottele ja kokeile sillä niin kuin Sonic Unleashedissä, vaan ovat nyt hyvin tietoisia moottorin hyödyistä ja rajoituksista. Kenttäsuunnittelu on vaihtelevaa, jopa luovaa, luoden todella onnistuneesti uudestaan nostalgisia alueita, kuten Chemical Plant Zonen. Epäreiluja kuolonloukkuja on vähennetty, ja nyt kentät palkitsevat taitavat pelaajat rankaisematta kuitenkaan muita liian kovalla kädellä. Haaste onkin siinä, kuinka nopeasti kentistä suoriutuu, mikä onkin omiaan Sonic-pelissä.
Toinen selvä asia on se, että Hedgehog Engine on umpikuja, josta Sonic Teamin pitäisi hankkiutua eroon. Se tuntuu pysyvän juuri ja juuri kasassa ilmastointiteipillä ja koreilla efekteillä. Moottori edustaa Sonic Teamin tunnelinäköä, jossa kehityksen keskeisin osa on virheellinen luulo siitä, että 2D ja 3D on pakko jotenkin yhdistää, samalla kun itse pelattavuus ajautuu sivuraiteelle. Tarvittaisiin kenties muutama oppitunti Shigeru Miyamoton pelikoulussa. Sonic Generationsin pelattavuudessa ei ole mitään punaista lankaa, ja se muuttuu radikaalisti jopa yhden kentän aikana.
Tämä voisi toimia, jos siirtymät eivät olisi niin kömpelöitä. Sonic Team peittelee karkeat leikkaukset silmäkarkilla, kuten isoilla räjähdyksillä, roboteilla ja tappajavalailla, eikä tässä ole mitään epätavallista, tekeväthän sitä myös pelit aina Unchartedia myöten. Ero on siinä, että Uncharted on niin mahtava kokemus, ettei ketään haittaa, jos peli pelaakin itseään hetken aikaan.
- SIVULLE:
- 1
- 2
- Alusta:Nintendo 3DS, PC, PS3, Xbox 360
- Pelityyppi:Tasohyppely
- Kehittäjä:Sonic Team
- Julkaisija:Sega
- Pelaajia:1
- Ikäraja:7 alkaen
- Julkaisupäivä:25 marraskuu 2011
- Sonic and the Secret Rings Wii
- Voodoo Vince Xbox
- Epic Mickey 2: The Power of Two Multi
- Super Mario 3D Land Nintendo 3DS
- Sonic the Hedgehog PS3/Xbox 360
- Sonic Colours Nintendo DS/Wii
- Super Mario Galaxy 2 Wii
- Sonic and the Black Knight Wii
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä. Oletko koskaan "simuloinut" urheilukisoja tai hakenut revanssia videopelistä?
Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600
