Vuonna 2001 julkaistu Halo: Combat Evolved oli iso jytky Microsoftille, ja epäilemättä myös pelin tehneelle Bungielle. Sittemmin Bungie on jatkanut menestystarinaa useilla jatko-osilla, mutta nyt valtikka sarjan peräsimessä on vaihtanut käsiä ja päätynyt varta vasten pestiä varten luodulle 343 Industriesille. Studio läpäisee ensimmäisen testin Bungien perillisenä Halon kymmenvuotisjuhlan kunniaksi julkaistavalla Halo: Combat Evolved Anniversarylla. Vaikka kyseessä ei ole täysin uusi peli, on se silti yksi paremmista uusintajulkaisuista.
Anniversary-versio koostuu käytännössä kahdesta osasta. Näistä ensimmäinen on modernisoitu versio alkuperäisen Halo: Combat Evolvedin yksinpelikampanjasta. Toinen on puolestaan täysin uudistettu moninpeli, joka luottaa Halo: Reachin moninpeliytimeen. Anniversary tuo siihen kuusi pelaajien suosimaa klassikkokenttää sarjan varrelta. Combat Evolvedin aikaan moninpeliä ei vielä pelattu Xbox Livessä, mutta nyt siihen tarjoutuu mahdollisuus. Samalla kampanjan viihdearvoa lisäävä kaksinpelituki on tuotu jaetulta ruudulta myös verkkoon.
Kampanja syöksee avaruusmariinit ensimmäistä kertaa rengasplaneetta Halolle, kun nämä yrittävät paeta muukalaisliittouma Covenantia ulkoavaruudessa. Kymmenen vuotta sitten tunnelma vieraalla planeetalla seikkailusta oli käsinkosketeltava. Nykyään peli ei tee aivan samanlaista vaikutusta, mutta lähes kaikin puolin päivitetyn grafiikan ansiosta kokonaisuus on vanhentunut lajityypin huomioon ottaen yllättävän vähän. Animaatio ei ole niin sujuvaa kuin nykypeleissä on totuttu näkemään, mutta Halon vehreät saaret, jylhät ja hyytävät kanjonit, hämyiset suot sekä mystiset Forerunner-rakennukset luovat edelleen mielenkiintoisen ja vivahteikkaan taustan pelin pääasialliselle sisällölle, eli muukalaisten tinttaamiselle supersotilaan ominaisuudessa.
Pelimekaniikka ei ole juurikaan muuttunut alkuperäisestä, ja syynä tähän on se, että taustalla itse asiassa pyörii alkuperäinen pelimoottori. Uusittu grafiikka on vain korea pintakuorrute, jonka voi kytkeä pois päältä nappia painamalla. Alkuperäistä peliä pelanneille ominaisuus tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia vanhan ja uuden vertailuun - ainakin silloin, kun ympärillä ei pyöri kymmeniä vihamielisiä muukalaissotilaita.
Sankarina häärivä Master Chief taitaa sujuvasti niin lähitaistelun, kiikarikiväärin käytön kuin maasturillakin päristelyn. Laaja-alaisista kyvyistään huolimatta supersotilas ei kuitenkaan kykene kantamaan kuin kahta asetta kerrallaan. Jo aikoinaan oivalliseksi osoittautunut systeemi pitää tilanteet haastavina, sillä huolimatta osin latautuvasta energiasta pelaaja ei koskaan voi kantaa täydellistä varustusta mukanaan. Näin ollen pelissä joutuu mukautumaan muuttuviin tilanteisiin ja pohtimaan esimerkiksi sitä, panostaako tulivoimaan lähietäisyyksillä vai pitkällä kantamalla. Minkä aseen sitten valitseekin, voi pelissä onneksi olla varma siitä, että se hoitaa tonttinsa. Esimerkiksi pistooli on poikkeuksellisen tappava kapistus. Tuntuma on yhtä hyvä kuin alkujaan, ja vaikka myöhemmät osat ovat pelattavuuden nyansseja hioneet, jättää tämä ensimmäinen osa iästään huolimatta varsin vähän aihetta valitukselle.
Toinen haastetta ylläpitävä tekijä on tekoäly, joka pistää mukavasti hanttiin etenkin korkeammilla vaikeustasoilla. Viholliset toimivat ryhminä, yrittävät kiertää pelaajan selustaan ja osaavat hakeutua suojaan. Mielenkiintoisesti Covenant-liittoumaan sisältyy useita eri muukalaislajeja, joista isoimmat tarjoavat yksinäänkin tiukan vastuksen, kun taas pienemmät luottavat joukkovoimaan. Se mitä ympärillä tapahtuu, vaikuttaa eri tavalla eri lajien käytökseen. Toisista tulee aggressiivisempia, kun taas toiset luikkivat panikoiden pakoon. Tekoälyn suunnittelussa onkin onnistuttu välttämään kaavamaisuus, joten tilanteet voivat edetä eri polkuja eri pelikerroilla. Rakenteellisesti peli ei silti ole avoin, vaan ulkotiloissakin mennään lähinnä väljässä putkessa.
Hyvistä puolista huolimatta Halo: Combat Evolved ei koskaan ollut täydellinen toimintapeli. Erityisesti sen kenttäsuunnittelussa jouduttiin säästelemään aikataulupaineiden vuoksi. Tällä saralla sarja on parantunut vuosien saatossa selvästi, joten samojen osuuksien kierrätys tulee Anniversaryssa entistä selkeämmin esiin. Etenkin pelin puolivälin jälkeen ympäristöjen kierrätys ja edestakaisin ramppaaminen alkavat rasittaa, mitä omalla tavallaan vain korostaa Flood-parasiitin tiivis pommitus kohti pelaajaa. Tämä hieman rikkoo pelin rytmitystä viemällä toiminnan turhan taajaan ahtaisiin, vihollisten sumputtamiin käytäviin. Samaan hengenvetoon on silti todettava, että pelistä löytyy joitakin loistaviakin kenttiä, jotka ovat edelleen sarjan kärkikastissa. Esimerkiksi ikonista Silent Cartographeria pelaa tänäkin päivänä hymyssä suin.
Moninpelin osalta Halo-fanit saavat yhdistelmän vanhaa ja uutta, kun Halo: Combat Evolvedin ja Halo 2:n suosituimmat kentät on ympätty sarjan nykyiseen moninpelirunkoon. Määrällisesti kenttiä voisi olla enemmänkin, mutta nimekkäistä kentistä puuttuu lähinnä Blood Gulch, joka luotiin uudellen jo Halo: Reachissä. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että Anniversaryn kentät ovat ostettavissa tai kopioitavissa Reachiin, joten Anniversaryn pääasilliseksi koukuksi jää yksinpelikampanja, tai sen pelaaminen kaverin kanssa Xbox Livessä.
Yksinpeliin ei ole tuotu varsinaisesti uutta pelillistä sisältöä, mutta pelaajien löydettäväksi on asetettu Halo 3:sta tuttuja terminaaleja, jotka valottavat lisää Halo-universumin taustoja. Lisäksi Kinectin avulla pelissä voi käyttää eräänlaista skanneria, joka mahdollistaa vihollisten, aseiden ja ajoneuvojen skannaamisen tietopankkiin. Äänikomennoin käytettävä ominaisuus toimii kohtuullisesti ja syventää kokemusta ainakin niiden kannalta, jotka haluavat tietää Halon maailmasta kaiken. Peruspelaaja ei kuitenkaan ehkä saa nippelitiedoista paljoakaan irti - tosin jos Halo on jäänyt pelaamatta, jo se on painava syy Anniversaryn hankintaan. Pelissä materialisoituu lähtölaukaus yhdelle tämän vuosituhannen merkittävimmistä sarjoista.
Halo: Combat Evolved ei enää kilpaile parhaimpien räiskintäpelien tittelistä, mutta kymmenen vuoden ikäiseksi sen intensiiviset ja dynaamiset taistelut jaksavat viihdyttää yllättävänkin tehokkaasti. Näyttävästi uudistettu grafiikka takaa sen, että toiminnasta pääsee nauttimaan nykyaikaisissa puitteissa, ja tutun rytmikäs musiikki pitää tunnelmaa yllä silloinkin, kun kenttien kierrätys nostaa päätään. Kaiken ytimessä on lennokas ja vetävä tieteistarina rengasmaailmasta, muukalaisliittoumasta ja koko universumin tulevaisuutta uhkaavasta käänteestä. Master Chiefin ensiesiintyminen on tuotu takaisin tyylipuhtaasti, alkuperäistä kunnioittaen ja nykypelaajien tarpeet huomioiden.