Need for Speed: The Run
EA tarjoilee taas kovaäänistä kolikkopelikaahailua, jossa porhalletaan halki Yhdysvaltojen. Toteutukseltaan The Run muistuttaa suuren budjetin kesäelokuvaa; se on usein näyttävä, mutta myös turhauttavan valmiiksi pureskeltu kokemus.
Saatoin olla turhan ankara viime vuoden Need for Speed: Hot Pursuitille. Vaikka sen yksinpelissä ei ollut kehumista, rosvo ja poliisi -hippa kasvoi kokemuksena, kun siihen pääsi uppoutumaan myyntiversiossa kavereiden kanssa. Tämän joulun lisäys sarjaan, The Run, ei ole saman kehittäjän käsialaa, mutta se jakaa monet Hot Pursuitin hienouksista ja heikkouksista. Tosin sillä erotuksella, ettei se yllä Hot Pursuitin parhaisiin hetkiin.
Need for Speed: The Run viskaa pelaajan ylimielisen ja väärille ihmisille velkaantuneen nuorukaisen pöksyihin. Tapahtumat alkavat tietysti auton ratista, mutta romuttamon puristimesta, josta Jack Rourken on pyristeltävä ulos ennen murskautumista. Tästä käynnistyy vimmainen, räjähdyksillä kuorrutettu takaa-ajo, joka saa pian uuden käänteen, kun Rourkelle tarjotaan mahdollisuutta ottaa osaa 25 miljoonan dollarin kilpailuun San Franciscosta New Yorkiin. Ganstereiden hönkiessä niskaan nuorukaiselle ei jää paljon valinnanvaraa.
Konsepti on mielenkiintoinen, mutta toteutus jää puolivillaiseksi. Pitkäjänteisen kruisailun sijaan reitti muodostuu kaikkiaan kymmenestä etapista, joista jokainen jakautuu vielä useisiin lyhyempiin ratoihin. Nämä kiidättävät pelaajan ripeään tahtiin läpi Las Vegasin, keskilännen kuivien joutomaiden, Aspenin lumisten rinteiden sekä itärannikon raikkaan syksyisten lehtimetsien. Yksi seikka, jossa The Run pesee Hot Pursuitin, on etenemisen tunne. Yksinpelin ympäristöt ovat kiitettävän vaihtelevia, eikä samoihin maisemiin palata, kun ne on kerran ohitettu. Varsinaisessa ratasuunnittelussa ei kuitenkaan tehdä mitään yllättävää, vaan radat noudattelevat tyypillistä joskin toimivaa kaavaa halki koko pelin. Mutkat ovat enimmäkseen laveita, ja sisäkurveihin on aina silloin tällöin piilotettu oikoreittejä. Pelin erottavat edeltäjistään vain muutamat ennalta käsikirjoitetut kohtaukset, joissa esimerkiksi lumivyöry on yllättää vaaraa varomattoman kilpailijan.
Maratonin pilkkominen osiin muodostuu ongelmalliseksi, kun rakennetta ei onnistuta sitomaan yhteen. Kaahailusilppu ei ehkä haittaisi, jos peli täyttäisi aukot tarinalla, mutta näin ei suinkaan ole. Alun huomioiden mitään edes etäisesti kerrontaan viittaavaa esiintyy hävyttömän vähän, ja siitäkin suurin osa koostuu joko stereotyyppisten vastustajien profiileista tai quick time eventeistä (joita on kaikkiaan muutama). Kilpailut pomppivat haasteesta toiseen, ja välillä vaaditaan tiettyjen vastustajien ohittamista, välillä paetaan poliisia. Joskus nappiin menneen etapin perään saattaa tulla aikahaaste, joka pistää kuromaan "menetettyä" aikaa kiinni. Missä aikaa on kulunut, sitä ei kukaan kerro. Hyvin nopeasti pelaaja ymmärtääkin, että uratila on valmiiksi saneltu kilpailujen sarja, jossa aloitetaan aina pohjalta ja joka haaste on vain pakko päihittää, mikäli seuraavaan mielii. Sillä, voittaako haasteen pellit suorina vai nokka rutussa, ei ole väliä. Taktiikka- tai reittivaihtoehtoja ei myöskään pähkäillä, ellei taktiseksi valinnaksi lue eri autojen sopivuutta eri ympäristöihin.
- SIVULLE:
- 1
- 2
- Alusta:PC, PS3, Xbox 360
- Pelityyppi:Ajopeli
- Kehittäjä:Black Box
- Julkaisija:EA
- Pelaajia:1-2
- Pelaajia verkossa:1-8
- Ikäraja:16 alkaen
- Julkaisupäivä:17 marraskuu 2011
- Forza Horizon Xbox 360
- Ridge Racer Unbounded Multi
- Nascar: The Game 2011 Multi
- Need for Speed: Hot Pursuit Multi
- Project Gotham Racing 4 Xbox 360
Jääkiekon MM-kisat ovat käynnissä. Oletko koskaan "simuloinut" urheilukisoja tai hakenut revanssia videopelistä?
Gamereactor since 1998 - Published by Gamez Publishing A/S Toftebæksvej 6, 2800 Kongens Lyngby, Denmark +4545887600
