Suomi
Gamereactor
arviot
The Legend of Zelda: Skyward Sword

The Legend of Zelda: Skyward Sword

Uusi The Legend of Zelda -peli on aina tapaus. 25 vuotta tänä vuonna täyttävä pelisarja on niitä harvoja, jotka ovat kaikki nämä vuodet, peli toisensa jälkeen onnistuneet säilyttämään taikansa. Nyt on kulunut viisi vuotta sarjan edellisestä kotikonsolilla julkaistusta Twilight Princessistä ja kuumottava odotus on päättymässä. On aika hypätä siipien selkään, kohottaa miekka kohti taivasta ja lähteä Linkin ja Zeldan mukana uuteen seikkailuun.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

The Legend of Zelda -peli on minulle todennäköisesti yksi vaikeimmista ja suoraan sanottuna pelottavimmista mahdollisista arviopeleistä. Pelisarja on vuosien saatossa tarjonnut niin paljon ikimuistoisia pelikokemuksia, etten kehtaa odottaa uudelta peliltä muuta kuin puhdasta parhautta. The Legend of Zelda: Skyward Sword jatkaa perinnettä ansiokkaasti. Se on upea ja tunnelmallinen pelikokemus, joka tarjoaa valtavasti pelattavaa. Kyseessä on Nintendo Wiin parhaimpia pelejä ja ehdoton pakko-ostos kenelle tahansa hitusenkin seikkailupeleistä pitävälle.

The Legend of Zelda: Skyward Sword nostaa Wiin moitittua pelitarjontaa uudelle tasolle yhdellä lujalla miekaniskulla. Se onnistuu olemaan samalla tuttu ja turvallinen, mutta on silti uudenlaisin Zelda-peli sitten hypyn 3D-grafiikoihin. Skyward Sword ei erinomaisuudestaan huolimatta kuitenkaan ole täydellinen onnistuminen. Se tarjoaa pelisarjaan monia tuoreita ja tervetulleita ominaisuuksia, mutta kaikki niistä eivät osu täysin kohdalleen.

Olin erityisen tyytyväinen, että The Legend of Zelda: Skyward Swordin rakenne ja tarinankerronta tuntuvat dynaamisemmilta kuin aikaisemmin. Peruskaava on silti tuttu: Link lähtee pelastamaan Zeldaa keräten uusia työkaluja ja läpäisten tyrmiä. Onneksi kaavoista osataan tarpeen tullen myös poiketa, ja yllättäviä käänteitä osui eteen ilahduttavan useasti.

The Legend of Zeldan juonesta voi yleisesti ottaen olla montaa mieltä. Skyward Sword on jälleen uusi esiosa sijoittuen aikaan jopa ennen Ocarina of Timea. Tri-voimasta tai muusta ei pukahdeta aluksi sanallakaan, ja pelisarjan maailmanhistoria saa jälleen outoja käänteitä. Vaikka sarjan aikajanassa kuljetaan taaksepäin, löytyy kehittyneempää teknologiaa hullusti aina vain muinaisemmista ajoista. Kun Link lähtee pelastamaan Zeldaa maankamaralle taivaalta, jumalattaren luomasta turvapaikkamaailmasta Skyloftista, saa hän avukseen Skyward-miekan sekä siinä asustavan Fi-olennon. Fi toimii samalla tavalla pelaajan oppaana kuin Navi tai Midna aikaisemmissa osissa, mutta se on mielenkiintoinen yhdistelmä tekoälyä sekä henkiolentoa ja suorastaan henkii äärimmäisen kehittynyttä teknologiaa.

Tämä on mainos:

The Legend of Zelda: Skyward Sword hyödyntää (ja edellyttää) Wii Motion Plussaa, jonka ansiosta ohjaustarkkuus on lähes yksi yhteen omien liikkeiden kanssa. Miekkataistelut saavat melkoisesti enemmän syvyyttä, kun pelkkä ajoitus ei riitä, vaan sivallukset ja pistot pitää suorittaa tarkalleen oikeasta kulmasta ja suunnasta. Ja jos tähtäyksen kanssa haparoi, tietää se vaikeuksia. Tässä tuleekin vastaan Skyward Swordin esimmäinen horjahdus: miekkakontrolli ei joka tilanteessa tottele oikein ja tuntuu pienissä liikkeissä jopa liian herkältä ja arvaamattomalta. Optimaalinen toiminta vaatii siis tilaa. Liikkeitä ei ole tarkoitettu ranteella tehtäväksi, vaan oikean miekan tavoin koko käsivarrella. Jos löhöää sohvalla huitoen tuntikausia ranteella kuten Twilight Princessissä, on tuloksena aivan varmasti kipeä ranne.

The Legend of Zelda: Skyward Sword

Liikeohjausta käytetään oivallisen monipuolisesti hyväksi. Pommeja keilataan ja heitellään kuten urheilupeleissä konsanaan, kolmiulotteisia avaimia väännellään sopimaan lukkoihin, erilaisia lentohärveleitä lennätetään kääntelemällä Wiimotea, ja kilpi otetaan suojaksi apuohjaimen heilautuksella. Ei ole liioiteltua sanoa, että Skyward Sword hyödyntää liikeohjausta monipuolisemmin kuin mikään aikaisempi peli.

Pelattavuudessa löytyy muitakin merkittäviä uutuuksia. Linkillä on nyt vihreä stamina-mittari, jonka energiaa hän voi käyttää lyhyisiin spurtteihin tai kiipeillessään käsiensä varassa. Toinen iso ominaisuus on Dowsing eli Skyward-miekan käyttäminen taikavarpuna Zeldan tai muun kohteen etsimisessä. Mielenkiintoisesti tässä tilassa peli hyppää ensimmäisen persoonan näkökulmaan. Tietysti monia muitakin uusia työvälineitä on mukana, kuten ruoska ja lentävä mekaaninen koppakuoriainen, jolla voi kantaa pommeja ja muita tavaroita paikasta toiseen. Esineitä voi myös korjata ja parannella kotona Skyloftin basaarissa. Joka puolelta pelimaailmaa löytyy erilaisia materiaaleja ja pikkuaarteita, joiden oikeilla yhdistelmillä tavaroihin voi lisätä kestävyyttä sekä muita ominaisuuksia. Samalla tavalla onnistuu myös taikajuomien potentiaalin lisääminen, mutta niitä varten pitää juosta erilaisten ötököiden perässä.

Tämä on mainos:
The Legend of Zelda: Skyward Sword

Aarteiden keräämisen ohessa pelistä löytyy tietysti Zelda-pelien tyylille uskollisesti lukuisia, pelitunteja huimasti kartuttavia sivutehtäviä. Vaikka ne ovat monesti yksinkertaisia keräys- ja kuriiritehtäviä, versovat ja haarautuvat ne orgaanisesti niin hienosti, että tehtäviä suorittaa mielellään ja puolivahingossa. Pelattava alue on Skyloftin taivasmaailman ja maanpinnan kera vähintään yhtä laaja kuin sarjan viimeisimmissä osissa, ja peliaikaa kertyy helposti 30-40 tuntia. Tosin pientä sapiskaa on annettava alueiden kierrätyksestä. Samoille alueille palataan useampaan otteeseen, eikä edestakaisin juoksemiselta voi välttyä. Toisaalta uusintavierailut juonen edetessä avaavat myös uusia sivukujia ja tavoitteita jo tuttuihin kenttiin, joten pelikokemus säilyy melko antoisana. Kierrätystä ja juoksentelua olisi silti ehkä kannattanut hieman leikata, jotta meno olisi ollut entistä virtaviivaisempaa.

Haasteita The Legend of Zelda: Skyward Swordissa riittää riemastuttavan paljon. Vaikeustaso on viritetty korkeimmalle tasolleen sitten Majora's Maskin, ja aivopähkinät saivat aina silloin tällöin pään pyörälle. Negatiivista vaikeutta tihkuu tosin välillä päälle kiikkerästä ohjauksesta. Varsinkin tilanteet, joissa liikkeentunnistuksen tähtäystä pitää keskittää kovan toiminnan keskellä, aiheuttivat satunnaista turhautumista. Kasvatettua haastetta Nintendo on kompensoinut lisäämällä pelin alkuun enemmän sydämiä. Perinteisen kolmen sijaan Link aloittaa seikkailun kuudella. Lisäksi AI-neito Fi tarjoaa jatkuvasti - ja pelin alkupuolella välillä ärsyttävänkin usein - neuvojaan. Häneltä voi milloin tahansa kysyä vinkkiä, tilannekatsausta alueesta tai oman varustuksen sopivuudesta tulevaan koitokseen. Jos seinä tuntuu pulman tai seuraavan etapin suhteen nousevan totaalisesti vastaan, voi myös ratkaisua mennä kysymään "salaisessa" paikassa odottavalta Gossip-kiveltä.

Nintendo ei ole koskaan arkaillut uudistaa Zelda-pelien graafista ulkoasua. Tällä kertaa visuaalinen ilme virtaa impressionistisesta maalaustaiteesta. Koko pelin ilme on kuin öljykangasmaalauksesta ja on erikoisella tavalla vanhan kanvaksen tavoin rakeinen. Tällä on varmasti ovelasti yritetty kompensoida ja peittää sitä, ettei Wii suorituskyvyssä yllä HD-konsoleiden tasolle. Uhkapeli on onnistunut, vaikka välillä heikkoja tekstuureita ja hahmojen yleistä säröisyyttä on mahdotonta olla huomaamatta. Hahmoista on muutenkin sanottava, etteivät ne Fitä lukuun ottamatta onnistu olemaan aivan sarjan ikimuistoisimpia ilmestyksiä. En myöskään oikein pidä Linkin entistä enemmän feminiinisistä kasvonpiirteistä.

The Legend of Zelda: Skyward SwordThe Legend of Zelda: Skyward Sword

On hieman kumma, että vaikka pelisarjan ulkoasussa muutoksia ja uudistuksia on nähty, ääni ja musiikkipuolella kehitys tuntuu olevan Nintendon ulottumattomissa. Sinfoninen tunnelmamusiikki on toki upeaa kuunneltavaa ja luo selkäpiitä kourivaa tunnelmaa. Sen sijaan puheet ja äänet koostuvat itsepintaisesti murahduksista, ärsyttävistä huudahduksista, kiljahduksista sekä Fin kummittelevasta, tietokonemaisesta soperruksesta. Aikojen kuluessa Nintendo on kyllä oppinut käyttämään tätä yksinkertaista metodia hienosti, ja se on tavallaan hellyttävää, mutta toivoisin silti Nintendon jo ottavan askelia eteenpäin tälläkin osa-alueella.

Miinussarakkeeseen joutuvat myös pelin puutteelliset valikot sekä tekstikeskustelut. Keskusteluja ei voi nimittäin ohittaa millään tavalla, joten tekstejä joutuu skrollaamaan hitaasti samalla tavoin kerta toisensa jälkeen. Tätä ei voi edes mistään valikoista muuttaa, samoin kuin ei voi muuttaa äänitasapainoja tai mitään muutakaan asioista, jotka ovat vakiotavaraa miltei kaikissa muissa peleissä.

The Legend of Zelda: Skyward Swordin arvioiminen ei ollut helppo urakka. Arviota varten pelatessa on koko ajan joutunut miettimään kritiikkiä pelistä, josta on pitänyt jo ensisilmäykseltä. Monista mainitsemistani heikkouksista ei nimittäin käytännössä ole suurempaa merkitystä. Kun Skyward Swordin maailmaan uppoutuu, tarjoaa se upean pelikokemuksen. Vaikka sitä ei ehkä voi lukea kaikkien aikojen parhaaksi Zelda-peliksi, tämän ei tulisi vähentää kenenkään kiinnostusta peliin. Legendaarisen seikkailun tunnelma, kimuranttien pulmien ratkaisusta syntyvä päihittämisen tunne ja salaisen aarteen löytämisen riemu - näiltä osin The Legend of Zeldan taika on edelleen tallella.

The Legend of Zelda: Skyward SwordThe Legend of Zelda: Skyward SwordThe Legend of Zelda: Skyward Sword
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Dynaaminen ja riemastuttava seikkailu, nokkelat pulmat, monipuolinen liikeohjauksen käyttö, paljon pelattavaa .
-
Liikeohjaus ei vieläkään ole hiottu täydelliseksi, heikko äänimaailma musiikkeja lukuun ottamatta, alueiden kierrätys, keskusteluita ei voi ohittaa.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • raptori
    The Legend Of Zelda: Skyward Sword sisältää taakseen pitkän historian koska zelda ja link ovat jo 25 vuotta vanhoja hahmoja.(kirjoittaessa 26) En... 10/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä