Serious Sam 3: BFE

Serious Sam 3 sijoittuu nimestään huolimatta alkuperäistä The First Encounteria edeltävään aikaan, kun Mentalin muukalaisvoimat iskevät maan kamaralle. Ihmisten toivo lepää muinaisissa Egyptistä löydetyissä artefakteissa, joita käynnistämään lähetetään sotilaista karskein: Sam. Tarina on yhtä älytön miltä kuulostaakin, ja se toimii pelissä puhtaasti tekosyynä noin kymmenen tunnin aivottomalle räiskinnälle.

Serious Sam 3 on monelta osin sama peli kuin jo vuosituhannen alussa julkaistut ensimmäiset osat. Pelaajaa ryöpytetään massiivisilla vihollisaalloilla, viholliset ovat lähes yksinomaan ennestään tuttuja, eikä asevalikoimakaan yllätä. Myös Egypti on tapahtumapaikkana sarjan faneille peruskauraa. Se, mikä on kuitenkin ensimmäisten osien ajoista muuttunut, on räiskintägenre ylipäätään. Tämän päivän Modern Warfaren hallitsemassa lajityypissä Serious Sam 3:n tuoma Doomin henkäys tuntuu omalla tavallaan jopa virkistävältä.

Croteam ei ole myöskään ajautunut samaan identiteettikriisiin kuin 3D Realms ja Gearbox Duke Nukem Foreverin kohdalla. Vaikka peliä on joiltain osin modernisoitu - esimerkiksi aseet näyttävät realistisemmilta ja muutamissa on mukana jyvänäkymä - peliydin hehkuu edelleen suoraviivaista tykityksen riemua. Tähtäily on kirurgisen tarkkaa, toimintaa ei rikota turhalla kikkailulla eikä räiskinnän sähäkkyyttä ole pehmitetty latautuvan energian kaltaisilla, paikallaan kököttelyyn kannustavilla järjestelmillä. Pelissä on pakko olla jatkuvasti liikkeessä, ja juuri pelin vauhdikkuus ja räjähtävyys tekevät piristävän pesäeron lajityypin "nykyaikaisempiin" edustajiin.

Pelin pohjana toimiva Serious Engine 3.5 tuo runsaasti myös visuaalista näyttävyyttä vihollisten lanaamiseen. Verenroiskahdukset, paloiksi hajoavat ruhot ja osin tuhoutuvat rakennukset korostavat täydellisesti sitä kaoottista hupia, jonka varassa koko peli seisoo. Tiukan rakettitulen keskellä maisema on yhtä veren ja hiekan pöllyä, ja äkkiarvaamatta tomun keskeltä kohti syöksyvät viholliset nipistävät mukavasti vatsanpohjasta. Aivan joka yksityiskohtaa ei ole hiottu loppuun asti - esimerkiksi lähitaisteluanimaatiot eivät aina sulaudu muuhun toimintaan -, mutta pienet kauneusvirheet on helppo antaa anteeksi, kun ruudulle mahtuu helposti kymmeniä, ellei jopa satoja vihollisia ruudunpäivityksen takeltelematta. Pelissä on onnistuttu säilyttämään myös ympäristöjen vaikuttava, monumentaalinen mittakaava.

Ehkä eniten tekniseltä toteutukselta jää kaipaamaan parempaa tilaääntä. Vihollisilla, kuten päättömillä pommeja kantavilla kamikaze-hemmoilla tai ympäriinsä ryntäilevillä härillä, on kyllä selvästi tunnistettavat äänitehosteensa, mutta useiden äänien kasautuessa päällekkäin vaikutelma ei aina ole uskottava ja osa äänistä kuulostaa putoavan kokonaan pois. Muutamissa aseissa saisi myös olla enemmän potkua. Vaikka kyseessä on lopulta aika mitätön ongelma, on äänimaailman puutteita vaikea sivuuttaa olankohautuksella, kun niin monet muut lajityypin edustajat tuottavat jykevämpää jälkeä.

Ylivoimaisesti suurin murheenkryyni on kuitenkin kampanjan epäonnistunut ensimmäinen kolmannes. Ajatus nousujohteisesta temposta on varmasti suunnittelupöydällä kuulostanut hyvältä, mutta kun se on toteutettu näin, tahtoo pelaajaan iskeä tuskastuminen. Serious Samia ei ole tarkoitettu pelattavaksi pelkkä leka ja pistooli kourassa, mutta silti tätä johdattelevaa alkujaksoa on venytetty useamman kentän mittaiseksi. Lisäksi alun kenttäsuunnittelu on paikoin pahinta 1990-luvun sokkeloa pimeillä käytävillä ja harmailla kaduilla, joilla viholliset keräävät usein halpoja osumia paremmalla aseistuksellaan. Ongelmaa ei lainkaan lievitä se, että Serious Sam 3 on vaikea peli, ellei tyydy pelaamaan kaikkein helpoimmalla vaikeustasolla.

Alkuvaiheiden jälkeen peli tekee onneksi jyrkän käännöksen kohti perinteisempää Serious Sam -kokemusta. Pelaajalle pudotetaan lyhyen ajan sisään konepistoolia, kaksipiippuista haulikkoa, raketinheitintä ja räjähteitä. Samalla vihollismäärät moninkertaistuvat ja kenttäsuunnittelu avartuu Kairon urbaanimaisemista massiivisten pyramidien ja raunioiden täyttämäksi hiekkalaatikoksi. Tällöin peli toimii, ja se toimii hienosti heitellen pelaajaa pakokauhusta riemunkiljahduksiin ja taas uuteen paniikkiin. Murjaiseepa Sam mennessään jopa muutaman hykerryttävän vitsinkin.

Eikä Serious Sam 3 tietenkään tyydy pelkkään yksinpeliin, vaan intensiivisyys nousee toiseen potenssiin moninpelissä, johon löytyy kiitettävästi eri vaihtoehtoja. Peli tukee esimerkiksi harvinaista 16 pelaajan yhteistyötä kampanjan kentillä, mikä on kaiken natsatessa suoranaista surman karnivaalia, mutta mukana on myös enemmän selviytymistaistelua muistuttavia pelimuotoja kuin myös perinteisiä tappomatseja.

Vimmainen yhteistyöpeli auttaa jonkin verran lievittämään kampanjan alkupään ongelmia, mutta suunnittelufiboja ei kuitenkaan voi katsoa täysin läpi sormien. Serious Sam 3 tekee vähän muutoksia ensimmäisten osien kaavaan, ja nekin muutokset lässähtävät ikävästi juuri pahvisen alun takia. Mehukkaimmat hetket koetaan edelleen tuiki tavallisen Serious Sam -räimeen merkeissä, ja siihen uutta onnistuvat tuomaan lähinnä nykyaikaiset grafiikat. Jo jollain uudella tapahtumaympäristöllä olisi saatettu saada peliin enemmän uutuudenviehätystä ja vaihtelua kuin Egypti kykenee tarjoamaan.

Mutta vaikka pelistä ei sarjan ikimuistoisinta osaa kuoriudukaan, on se silti alkuankeuksien jälkeen viihdyttävän toiminnantäytteinen paketti, joka tarjoaa menevää viihdettä vanhan koulukunnan räiskettä kaipaaville. Tarinavetoista tai älykästä toimintaa kaipaavat älkööt vaivautuko.