All Zombies Must Die!

Zombiräiskintöjä pursuaa tätä nykyä miltei joka tuutista, ja niistä on tullut hyväksyttävää koko kansan hupia. Aina ei edes riitä se, että epäkuolleet suolataan perinteisin keinoin, vaan joissain peleissä niiden karkottamisesta kauniimmille laitumille tehdään suoranaista taidetta. Zombifaneilla on siis varaa valita. Mikäli tässä markkinaraossa aikoo menestyä, pitää tulokkaan pärjätä vertailussa.

All Zombies Must Dien kannalta on onni, että peli tarjoaa tarpeeksi kaikkea sitä kauhua ja kaaosta, jota lajityypin fanit rakastavat.

Kyseessä on petollisen suuri peli. Ensisilmäyksellä se näyttää hauskalta ylävinkkelistä pelattavalta kahden analogitikun räiskinnältä. Pari tuntia tämän voi hyvin kuvitella myös olevan koko pelin juju, mutta näin ei ole. Hahmonkehitys ja jatkuvasti paisuva asevalikoima pitävät toiminnan mielenkiintoisena lisäämällä hippusen syvyyttä jo ennestään viihdyttävään peliin.

All Zombies Must Dien premissi on yksinkertainen, rehellisesti sanottuna jopa melko irrelevantti. Jätin tarinan omaan arvoonsa jo varhaisessa vaiheessa, kun Jackin ex-tyttöystävä Rachel vaati hakemaan kännykkänsä, mainiten ohimennen, että se nyt vain sattuu olemaan zombin masussa. Kyseessä on yksi lukuisista noutotehtävistä, joiden ympärille käytännössä koko peli on muotoiltu. Rakennetta vierastaville peli voikin tuntua puisevalta. Jos toisto ei kuitenkaan häiritse ja zombien löylyttäminen kiehtoo, irtoaa tuhovoimaisesta arcade-räimeestä myös runsaasti hupia.

On vain sääli, että parhaiden palojen näkeminen vaatii aavistuksen ärsyttävään kenttäsuunnitteluun sopeutumista. Suuri osa ajasta kuluu tyhjänpäiväisissä etsintätehtävissä, kuluneita kenttiä taivaltaen. Samalla pengotaan kaappeja ja kirstuja, joista voi umpimähkäisesti löytää esineitä uusien aseiden rakentamiseen. Touhu käy väistämättä pitkäpiimäiseksi, erityisesti koska jotkin osuudet ovat todella vaikeita.

Toisaalta vihollisten liekittäminen ja tulittaminen viihdyttää läpi koko pelin. Kunhan toimintaan tempautuu mukaan, pelaaja voi kukistaa sankkoja joukkoja kalmanhenkiä hyödyntäen ovelasti aseita, elementaalihyökkäyksiä ja jopa ympäristöjä. Tässä piilee pelin vahvuus. Toiminta nousee todella kolmanteen potenssiin, kun peli kuuluttaa nimensä mukaisesti "all zombies must die". Tällöin pelaajan on puhdistettava ympäristö kaikista vihollisista, mikä silloin tällöin käy julmetun hektiseksi.

Kahden tatin ohjausmekaniikka on helppo omaksua ja toimii viiveettömästi. Ohjaustapa antaa riittävästi vapautta ja tarkkuutta liikkua ympäristössä, mitä oppii arvostamaan kiperimmissä tilanteissa.

Pelattavia hahmoja on kaikkiaan neljä (Jack: pelimies, Brian: nörtti, Rachel: tyttö ja Luxo: alieni), ja jokaisella on omat elementaalihyökkäyksensä. Hahmojen kykyjä voi myös päivittää, mutta kevyet roolipelielementit eivät lisää mitään merkittävää kokonaisuuden kannalta, sillä muutokset ovat turhan vähäisiä ja asteittaisia. Joka tapauksessa pieni näpertely on aina paikallaan, eikä ominaisuudesta ole haittaakaan, vaikka sitä olisi voitu kehittää vielä pidemmälle.

Todellinen kynnyskysymys pelin kohdalla on siis se, voiko itseään toistavan kenttäsuunnittelun katsoa läpi sormien. Ne, joille tämä ei aiheuta päänvaivaa, löytävät pelistä viihdyttävän rymistelyn, joka tarjoaa kestollaan kohtuullisesti vastinetta rahalle. Kun päälle lyödään vielä neljän pelaajan kimppapeli, alkaa paketti näyttää jo kutkuttavalta. All Zombies Must Die on pohjimmiltaan hauska peli, mutta huvin eteen nähtävä vaiva voi käännyttää pois suoraviivaisempaa kokemusta arvostavat pelaajat.