Arvio

Puss In Boots

Kirjoittaja: Joni Eriksson

Julkaistu 2012-02-17

Lisenssipeleistä on muodostunut vitsaus nykymaailman pelipiireissä. Monesta hyvästä elokuvasta on tehty toinen toistaan surkeampia pelejä. Nämä tekeleet kun yleensä tuupataan markkinoille liian nopeasti ja hätiköiden vastaamaan elokuvan julkaisuaikaa.

Shrek-leffoista tutun Saapasjalkakissan edesottamuksia seurataan juuri ilmestyneessä Puss in Boots (suom. Saapasjalkakissa) -elokuvassa. Tämän pohjalta julkaistu peli, shokeeraava kyllä, on melkoisen mitäänsanomaton. Tarinan lyhyt kesto sekä nopeasti yllättävä tylsyyden tunne eivät pitkään pidättele aikuista pelaajaa, joskin perheen juniorit saattavat saada pelistä enemmän irti.

Pelissä kerrataan pääpiirteittäin samaa tarinaa kuin elokuvassa. Saapasjalkakissa metsästää apureidensa kera tarunhohtoisia taikapapuja. Papujen avulla poppoo toivoo löytävänsä pilvien päällä lepäävästä linnasta hanhen, joka munii kultaisia munia. Siinä missä leffaversio on omassa kategoriassaan pätevä, ei pelistä voi sanoa samaa. Tarinan pusertaa läpi runsaassa kolmessa tunnissa, mikä jättää nykypäivän standardeilla paljon toivomisen varaa. Kampanjan lisäksi peliin on toteutettu kourallinen lapsille tähdättyjä minipelejä, joissa esimerkiksi väistellään tynnyreitä ja hiiviskellään aikarajan puitteissa.

Aikuiselle Puss in Boots ei tarjoa haastetta, koska vaikeustaso on viritetty oletusarvoisesti alas, eikä sitä voi erikseen muuttaa. Miekkailutilanteissa pärjää helposti oikeaa tattia heiluttamalla, mutta sohiminen on silti paikoin ihan hauskaa. Lisäpisteitä saa potkaisemalla vastustajia erilaisiin kohteisiin, esimerkiksi kaktukseen. Jos pärjää hyvin taistelussa, avautuu muutama lisävaihtoehto, kuten esimerkiksi kitara. Sillä voi hämätä roistoja hetken, ennen kuin koomisesti kumauttaa näiltä tajun kankaalle. Miekkailun lisäksi siellä täällä on muutamia hiiviskelytilanteita, ja soitetaanpa jokunen serenadikin matkan varrella.

Muutamassa kohtaa pelihahmo ei tuntunut tottelevan ohjausta moitteettomasti. Kuitenkaan pelimekaniikkaa rampauttavasta ongelmasta ei ole kyse. Playstation 3 -versio tukee perusohjauksen ohella Move-lisälaitetta. Miekka viuhuu perinteisesti kapulaa heiluttamalla, mutta hahmon liikuttelu sen sijaan on hankalahkoa. Kakkosohjaimen tatin sijaan saapasjalkakissaa liikutetaan näppäimillä, mitä ei voi kovin intuitiiviseksi sanoa. Kuitenkin pienen harjoittelun jälkeen kontrolleihin jokseenkin tottuu. Xbox 360 -versio puolestaan hyödyntää ja vaatii Kinect-sensorin, jolloin itse pääsee astumaan päähahmon saappaisiin.

Yksi tällaisten lisenssipelien helmasynneistä on parhaimmillaankin keskinkertaiset grafiikat, eikä Puss in Boots tee poikkeusta. Peli ei juuri visuaalisella annillaan loista. Onneksi äänimaailma ei vajoa niin syvälle. Pelin teemaan sopien taustalla soi Western-henkinen kitaranrämpytys. Muun muassa Once Upon a Time in Mexico- sekä Zorro-elokuvista tuttu Antonio Banderas on lainannut äänensä Saapasjalkakissalle, ja elokuvan tavoin Banderas onnistuu hyvin ääniroolissaan. Muista rooleista mainittakoon aina yhtä viehättävä Salma Hayek, joka esiintyy Saapasjalkakissan mielittynä. Lasten kannalta on sääli, ettei suomenkielistä ääninäyttelyä tai tekstitystä löydy, joten tilanteen tasalla pysyminen voi tuottaa vaikeuksia.

Jo pelkkänä sanana lisenssipeli mielletään monissa piireissä mitäänsanomattomaksi kuraksi. Totta on, että valtaosa genren teoksista joutaisi suoraan jätteenpolttolaitokselle, mutta mukaan on mahtunut piristäviä poikkeuksiakin. Vaikka Puss in Boots ei ole hyvä, ei sitä suoraan kannata nakata alimpaan helvettiin. Peli on suunniteltu perheen nuorimpia silmällä pitäen, ja todennäköisesti juuri he Puss in Bootsin parissa viihtyvätkin.