Suomi
Gamereactor
arviot
Twisted Metal

Twisted Metal

Peliprojektit muuttavat usein matkalla muotoaan paljonkin. Kysykää vaikkapa David Jaffelta: miehen tuorein projekti alkoi ensin kevyenä latauspelinä, kasvoi myöhemmin alehinnoitelluksi moninpeliksi ja siitä eteenpäin kohti täysveristä hyllypeliä. Kun Sonyn edustajat huomauttivat, että fanit tykkäävät tarinoista, palapeli oli valmis. Monen kiikkerän mutkan jälkeen Twisted Metal on palannut.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Suosionsa huippuhetket 90-luvun loppupuoliskolla nähnyt Twisted Metal lienee tuttu jokaiselle Playstation-konsolin jossain vaiheessa peliuraansa omistaneelle. Viihdyttämiseen ei tarvita paljoa: omituisia autoja, tuhoisia aseita ja julmetusti vauhtia ja kaaosta. Räjähdykset ja tuhoutuvat rakennukset täyttävät näkökenttää suurimman osan ajasta, mikä tekee menosta mukavan hektistä. Vaikka edellisestä kerrasta Twisted Metalin parissa on allekirjoittaneellakin kulunut jo mukavat 10 vuotta, on suorastaan häkellyttävää miten tutulta peli tuntuukaan. Kaikki toimii niinkuin ennenkin ja kaoottinen meno suorastaan halaa pelaajaa nostalgisella otteellaan.

Muutoksia tuttuun konseptiin on varsin vähän. Vaikka pelin tarina sijoittuu periaatteessa kokonaan uuteen universumiin ilman kytköksiä menneeseen, hahmot ja ajoneuvot ovat silti samoja kuin ennen. Yhden ajoneuvon sijasta varsinaisissa taisteluosuuksissa valitaan kolme ajokkia, joita vaihdellaan kentille ripotelluissa autotalleissa, kun edellisen ajokin panssarit alkavat puskea liekkejä. Pelimuotoja on tullut muutama lisää, mutta perustoiminta on silti ennallaan. 10 vuoden tauon jälkeen tuttuus ei haittaa lainkaan, vaan itse asiassa peli tuntuu jopa virkistävän erilaiselta muihin moderneihin toimintapeleihin verrattuna.

Yksin pelattuna Twisted Metal koostuu yhteensä 18 kentästä, pelin kolmen päähahmon näkökulmista tiirattuna. Silkan areenataistelun lisäksi jokainen kolmesta segmentistä päättyy yhteen kilpa-ajoon sekä pomotaisteluun. Myös areenataistelua on monipuolistettu muutamilla mukavilla sääntöuudistuksilla, joissa on esimerkiksi tuhottava jatkuvalla syötöllä lisää vihollisia kentälle puskeva rekka ennenkuin meno käy liian hetkiseksi. Kun peli pysyy omalla tontillaan areenataisteluiden muodossa, se toimii mainiosti. Muilta osin yksinpeli onkin sitten ristiriitaisempi tapaus.

Demon ja jenkkijulkaisun jälkeen huhut pelin epäinhmillisestä vaikeudesta alkoivat kiertää internetin keskustelupalstoja. Väite ei ole väärä: Twisted Metal on pirun vaikea peli ja vaatii pelaajaltaan todellista teräshermoisuutta ja päättäväisyyttä. Ensimmäisen puoliskon ajan pelin haasteeseen vastaa mielellään. Ei haittaa, vaikka jokainen tietokonepelaaja on pelaajaa vastaan sen sijaan että ne jahtaisivat myös toisiaan, tekemisen meininki pysyy hyvin yllä ja liikkeitään joutuu harjoittelemaan ja harkitsemaan. Aika tarkalleen kuitenkin pelin puolivälin krouvissa vaikeustaso tempaisee vaihteen kertalaakista kakkoselta vitoselle.

Tämä on mainos:
Twisted Metal
Twisted MetalTwisted MetalTwisted Metal

Kilpailuosuudet osoittautuvat salamannopeasti huonosti suunnittelluiksi, ulkoa opettelemista ja silkkaa tuuria yhdisteleviksi megaturhauttajiksi. Jännä sinänsä, sillä periaatteessa voisi kuvitella kuolemanrallien sopivan pelin konseptiin hyvin. Näin ei kuitenkaan ole, sillä pelin ajofysiikka on suunniteltu nimenomaisesti toimintaa varten, samaten vihollisten tekoäly. On kummallista huomata tekoälyn pelaavan ilmeisesti vain kisaa johtavan koneaivon pussiin, sillä etenkin peräpäässä roikkuvat vastustajat eivät edes yritä ajaa rataa pitkin. Sen sijaan niiden päätehtävä on sama kuin pelin muissa osuuksissa, eli pelaajan tuhoaminen. Koska fysiikat lennättävät pelaajaa parhaimmillaan kymmenien metrien kaarissa ympäri kenttää ja koska yksikin virhe yleensä johtaa kisan epäonnistumiseen, kilpailut ovat omiaan aiheuttamaan kontrolloimattomia kiukunpurkauksia.

Sama pätee myös pomotaisteluihin. Wanhan ajan pelisuunnittelua kunnioittaen peli ei kerro sanallakaan pelaajalle sitä, mitä pomotaisteluissa pitäisi edes oikein tehdä. Tässä ei ole periaatteessa mitään vikaa, on aina yhtä hienoa ettei peli tuputa pelaajalle kurkusta alas väkisin tavoitteitaan. Ongelma on siinä, että tavoitteet ovat usein todella hankalasti hahmotettavia ja niiden suhde taistelun kulkuun on toisinaan varsin epäselvää. Toisekseen heti taisteluiden alettua pelaajan niskassa on kilotonni ohjuksia, eikä aikaa tapahtumien tarkempaan syynäämiseen ole käytännössä lainkaan. Onneksi pomotaisteluissa on edes tarkistuspisteet eri vaihdeiden välillä, muuten peli olisi jäänyt pelaamatta läpi: tahkosin viimeistä taistelua valehtelematta yli kolme tuntia, eikä keskenkään voinut jättää sillä muuten koko ruljanssi olisi alkanut alusta.

Tämä on mainos:

Tarinan läpipeluuseen sujahti aikaa noin 7 tuntia, joista valehtelematta reilusti yli puolet kahden viimeisen tehtävän selvittämiseen. Tarina on erittäin hyvin kirjoitettu ja Tarantinomaiset Grindhouse-tyyliin videoidut välipätkät ovat viihdyttäviä, joten motivaatiota tarinan päättämiseen on. Kunnes peli sitten loppuu ja heittää pelaajan niskaan vielä pari ärsyttävää yllätystä lisää. Kokonaisuutena yksinpeli on siis epätasainen, suoraviivainen, kertakäyttöinen ja paikoin turhauttava mutta valehtelisin jos väittäisin etten olisi nauttinut pelin antisankarien veristen kohtaloiden etenemisestä. K-18 -lätkä on muuten pelin kohdalla paikallaan. Verta ja irtopäitä piisaa, mutta myös tarinoiden teemat ovat mustaakin synkempiä, vaikka kaikki ansionsa mukaan saavatkin.

Koska peliä kuitenkin lähdettiin kehittämään moninpeli edellä, on syytä olettaa että ihmispelaajien kera peli muuttuisi kertaluokkaa viihteellisemmäksi. Oikeassa olin, sillä nettipeli on todella hauskaa räimettä, johon ei kyllästy vaikka pelaisi kuinka. Koska kaikki kentällä olijat eivät ole pelkästään pelaajan kimpussa - paitsi Hunted-pelimuodossa - moninpeli mahdollistaa aivan erilaiset taktiikat kuin yksinpeli ja karttojen tarkasta tutkimisesta on reilusti enemmän hyötyä. Viimeisen sekunnin tapot, katolta syöksyminen pahaa-aavistamattoman kilpakumppanin niskaan, kuljettajan listiminen ampumalla haulikolla tuulilasin läpi - kaikki toimii reilusti viihdyttävämmin ihmisvastustajien kanssa. Moninpeli etenee modernilla tavalla, tasot nousevat, palkintoja ropisee ja uutta roinaa aukeaa. Tuttua tavaraa monesta muusta nykypelistä ja mikäs siinä, kun systeemi kerran toimii. Onpa mukana vielä jaetun ruudun pelikin ja yhteistyötila, oikeastaan kaikki mahdollinen mitä hyvältä moninpeliltä odottaisi.

Twisted MetalTwisted Metal

Muuten erinomaisen moninpelin harmina ovat turhan hankalaksi tehty peliin liittyminen ja satunnaiset yhteysongelmat, joita Eat Sleep Play on tosin ainakin rapakon takana korjannut urheasti päivityksillä. Surkeaa aulasysteemiä ei sen sijaan korjata edes päivityksillä. Pelin aloittamiseen tarvitaan vähintään 6 pelaajaa ja jos pelaajia ei löydy, nököttävät pelihaluiset aulassa odottelemassa. Jos odotusaika on ollut pitkä, pelin perustaja on yleensä häipynyt pihalle mattoja tamppaamaan, jolloin peli ei ala vaikka pelaajalista pullistelisi täynnä. Kesken matsin peliin ei tietenkään voi liittyä. Niin hyvin kuin peliin olisikin sopinut vapaammin soljuva nettipelisysteemi, ei auta valittaa. Serverit ovat sentään kunnollisesti listattuja ja optioita nettipelin säätämiseen ja siihen, millaisia pelaajia haluaa mukaan on vaikka kuinka, joten vaikka systeemi on kömpelö, on sillä kuitenkin puolensa.

Kuorrutuspuolelta peli on laatujälkeä. Visuaalisesti peli ei huimaa päätä, mutta ulkoasu on selkeä ja toimiva eikä lankea turhaan kikkailuun. Äänipuoli on erinomaisesti hallussa. Pauke & kolina kuulostaa todella maukkaalta ja iskevältä. Aina kun ohjus pamahtaa täydellisesti vihollisen takalistoon tai turbobuustin ajoitus menee nappiin, läväyttäen vihollisen vauhdilla seinään, äänipuoli reagoi tilanteisiin just eikä melkein niinkuin pitää. Samat sanat voi heittää musiikkiraidalle. Taustalle valikoidut 16 biisiä vaihtelevat Sammy Hagarin miehekkäästä hardrockista NWAn gangstauhoon ja sopivat pelin tunnelmaan loistavasti.

Päivän päätteeksi Twisted Metal jättää ristiriitaiset tunnelmat. Ongelmia piisaa, mutta toiminta itsessään on niin kertakaikkisen hauskaa ja koukuttavaa ettei peliä malttaisi laskea käsistään millään, vaikka välillä turhauttaisikin. Nopeatempoinen ryske ja pamahtelu yhdistettynä millisekunnin refleksejä vaativaan taktikointiin vetoaa jollain todella alkukantaisella tavalla ja vaikka pelin lopputekstien rullatessa olin varma, etten koske peliin enää kertaakaan, ei aikaakaan kun pelilevy löysi tiensä jälleen kouraani. Jos pinnasi on pitkä kuin nälkävuosi ja halajat vauhdikasta ja viihdyttävää toimintaa, Twisted Metal on osiensa summana sittenkin ehdottomasti suosittelemisen arvoinen nimike.

Twisted Metal
Twisted MetalTwisted MetalTwisted Metal
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Erinomainen moninpeli, sujuva ja viihdyttävä, hyvin kirjoitettu tarina, loistava musiikkiraita.
-
Kokonaisuutena heikko yksinpeli, moninpelin tekniset murheet, paikoin todella turhauttava.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Petter Hegevall

Rakastin Twisted Metalia alkuperäisellä pleikalla. Viihdyin jopa varsin mukavasti Playstation 2:n Twisted Metal Blackin parissa. Nyt kun olen pelannut tuntikausia tätä Sonyn suosikkisarjan reboottia, en oikein osaisi tai haluaisi tunnustaaa, että pidänkö vai vihaanko sen uutta tulemista PS3:lla. Autofysiikat ovat karmeat. Kaarat pomppivat ja pyörivät ympäriinsä kuin flipperin kuulat ja radat ovat umpisurkeita. Kehumista ei ole myöskään ulkoasussa. Välivideot ovat tylsiä, presentaatio yleisesti on bulkkikamaa, eivätkä grafiikat tee missään vaiheessa vaikutusta. Kyseessä on omalla kohdallani tähän mennessä selvästi vuoden suurin pettymys. Moninpelissä kulkuneuvot ovat kyllä kivasti tasapainossa ja nettipeli sujuu mukavasti ilman lagia tai isoja ongelmia. Se ongelma on vaan siinä, että uuden Twisted Metalin kokonaisuus on auttamattoman tylsä, enkä sitä peli-iloa saanut menosta millään irti.

4/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

4
Twisted MetalScore

Twisted Metal

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Twisted Metal palaa taivuttamaan rautaa pitkän tauon jälkeen. Pelisarjan suurin fani Tero tarkisti onko taika vielä tallella.



Ladataan seuraavaa sisältöä