Arvio

Nexuiz

Kirjoittaja: Joni Eriksson

Julkaistu 2012-03-12

Nexuiz sai alkunsa jo vuonna 2001 yhtenä legendaarisen Quaken modifikaationa. Ideasta kuitenkin luovuttiin, ja peli julkaistiin itsenäisenä teoksena PC:lle neljä vuotta myöhemmin. Nyt konsoliharrastajatkin saavat siivunsa kakusta, kun peli rantautui latauspalveluihin uudistettuna arcadeversiona. Nexuiz huokuu nostalgiaa, vieden pelaajat takaisin areenamättöjen kulta-aikaan.

Nexuizissa esitellään kaksi muukalaisrotua, kavussarit ja forselliaanit. Nämä kaksi poppoota eivät tule toimeen keskenään ja olivat sodassa vuosisatoja. Hauras aselepo lopetti konfliktin, mutta muukalaiset silti vihaavat toisiaan sydänjuuriaan myöten. Uuden selkkauksen välttämiseksi sinne tänne on rakennettu areenoita, joilla alienit voivat mättää toisiaan sydämensä kyllyydestä. Tähän tarinointi sitten tyrehtyykin. Käytännössä Nexuiz nojaa täysin moninpeliin.

Nexuiz kuuluu nykyään suhteellisen supistuneeseen areenapohjaiseen räiskintäpelikategoriaan. Idea on simppeli: Losauta viholliset mahdollisimman pieniksi murusiksi, mieluiten useaan otteeseen voiton varmistamiseksi. Pelimekaniikan suhteen se jäljittelee pitkälti yhtä genren merkkiteoksista: Quake III Arenaa. Nexuizissa on läsnä sama mutkaton ja hyvin soljuva tyyli, joita komppaavat simppelit kontrollit. Hahmon kanssa ympäri kenttää suorastaan liitää, mikä sopii mainiosti pelin erittäin nopeaan tempoon. Turpajuhlat käyvät kilpailuhenkisellä porukalla erittäin hektisiksi, mutta peli jättää silti hieman kaksijakoiset tunnelmat.

Syy ei ole itse pelaamisessa, joka on varsin viihdyttävää mättöä. Ylilyöntiasemaa vastustajiin haetaan joko ympäri maastoa ripotelluilla futuristisilla tuliluikuilla tai mutaattoreilla. Kyseisiä mutaattoreita on järjetön määrä, osa järkeviä ja osa täysin älyvapaita. Esimerkiksi yksi päräyttää kaikki vastustajat hetkeksi värisokeiksi. Toinen taas taikoo kaikille pelaajille pomppukepit jalkoihin. Erillisessä kaupassa voi pelaamisesta saaduilla pisteillä parannella suosikkimutaattoreitaan tehokkaammiksi. Myös kavereiden kutsuminen karkeloihin on netin välityksellä helppoa. Harmillisesti kuitenkaan jaetun ruudun monipeliä ei näy mailla eikä halmeilla. Nettipelissä maksimissaan kahdeksan pelaajaa voi mitellä keskenään yhdeksällä eri areenalla. Sisältöä syö kuitenkin se, että pelimuotoja on vain kaksi: perinteinen tappomatsi ja lipunryöstö. Kiertäen veistä haavassa, yhdessä kentässä voi pelata vain jompaa kumpaa pelimuotoa.

Nopeatempoinen rymistely on pelattavuudeltaan ja grafiikoiltaan miellyttävää.

Äänityksiä sovittaessa lienee suunnittelutiimi ollut pienessä hiprakassa, sillä kaikki kappaleet kuulostavat suurin piirltein siltä kuin kissa kävelisi pianon päällä. Suositeltavaa onkin heittää omat setit taustalle pauhaamaan. Muuten erilaiset efektit ja tehosteet ovat kunnossa. Alkuperäisestä PC-pelistä poiketen uuden polven Nexuiz ei pyöri Quaken pelimoottorilla, vaan Crysis-sarjasta tutulla Cry Engine 3:lla. Visuaalinen jälki onkin varsin laadukasta silmäiltävää. Eräänlainen uusviktoriaaninen ilme sointuu grafiikoiden kanssa hyvin yhteen.

Loppujen lopuksi Nexuiz on kympin hintaan ihan kelporäimettä, mutta ei millään muotoa uraa uurtavaa lajissaan. Perusidea on simppeli ja pelaaminen itsessään vauhdikkaan viihdyttävää. Jos kenttiä ja pelimuotoja löytyisi monipuolisemmin, peli pääsisi paremmin oikeuksiinsa. Lisäharmia testisessioiden aikana tuotti hieman rajoitettu moninpeli. Kahdeksan pelaajan maksimimäärä oli väliaikaisesti vähennetty kuuteen. Puutteistaan huolimatta Nexuizia kannattaa ainakin kokeilla, jos Quake III Arena tai Unreal Tournament herättävät voimakkaita nostalgian tunteita.