Dungeon Explorer: Warriors of the Ancient Arts

Ja niin lähtee sankarimme matkaan. Peli etenee ripeästi luolasto kerrallaan, hirviöitä reaaliaikaisesti kurmoottaen ja esineitä keräillen ehdassa Diablo-klassikon hengessä. Pelimaailmana toimiva Westria vaikuttaa jo kättelyssä oudon tutulta ja vaikutelma vain vahvistuu pelin edetessä. Minähän olen ollut täällä! Nimi vain taisi olla silloin toinen. Fantasiakliseiden vastapainoksi peli tarjoaa pieniä scifi-elementtejä tuliaseiden, laser-ansojen ja ostettavien robottiapureiden muodossa. Harmi vain, että maailma itsessään on niin perinpohjaisen perinteinen fantsulandia, että piristeiksi tarkoitetut tieteiselementit tuntuvat kuuluvan paremmin jonnekin aivan muualle kuin Westriaan.

Jokainen yhdeksästä sankarista hallitsee vain tiettyjä varusteryhmiä. Kummastus on välillä melkoinen, kun järkälemäiset moukarit ja nuijat taitava imperiumin barbaari ei jostain syystä osaa laittaa miekkaa käteensä. Vastaavasti jousiampujan sormet eivät millään taivu lähitaisteluaseiden kahvaan. Varustepolitiikassa logiikka on vieläkin hämärämpi, kun kahdesta tismalleen samannäköisestä kypärästä ei toinen yllättäen mahdukaan päähän.

Etenemisen kaava on yksinkertainen. Lähes jokaisessa huoneessa on hirviöitä synnyttäviä hirviögeneraattoreita, jotka on tuhottava ennen kuin matka eteenpäin aukeaa. Kaava käy nopeasti selväksi: tuhoa hirviöt ja generaattorit, etsi eteenpäin vievä ovi ja toista samaa kunnes osut pomohirviön huoneeseen. Tämän jälkeen nouda kylästä palkkio ja aloita alusta seuraavassa paikassa.

Onneksi luolastot ovat tiiviitä, hyvin suunniteltuja ja suhteellisen lyhyitä, joten generaattorirumba ei käy liian häiritseväksi. Osittain samasta syystä peli on myös lyhyt, juoni tuli päätökseensä alle kahdeksan tunnin pelaamisella. Juonen jälkeenkin peliä voi jatkaa pelin ainoasta kaupungista löytyvässä pyramidissa, jonka valloitusta voi yrittää joko yksin tai kuten peli suosittaa, maksimissaan kahden kaverin kera linkin välityksellä. Pelikasetteja moninpeli vaatii ainoastaan yhden.

Dungeon Explorerin kulmittain kuvattu grafiikka on todella rumaa ja epäkäytännöllistä. Alapuolen seinämät eivät ole läpikuultavia, minkä vuoksi esimerkiksi kapeat käytävät ovat silkkaa sokkoleikkiä. Onneksi kartta näyttää ovet, aarrearkut ja hirviöt pieninä ikoneina, muuten niitä ei kirjaimellisesti näkisi. Jo aivan alkupuolella nähdyt hirviönkuvatukset ovat mukana myös lopussa, vain kovempina ja erivärisinä versiona. Lila susi sekä punainen zombi ovat kieltämättä varsin karmivia ilmestyksiä. Hirviöt pystyy tunnistamaan ainoastaan niiden oheen ilmestyvien tekstilaatikoiden avulla, sillä pääsääntöisesti ne ovat rumia ja sekavia suttuja joista ei ota seppäkään selvää.

Käyttöliittymä on toimiva, joskaan kosketusnäyttöä ei tueta lainkaan. Matkan varrelta löytyvät esineet ilmestyvät automaattisesti sankarin reppuun, mistä johtuen matkassa on jatkuvasti kassin täydeltä esineitä, joita sankari ei joko tarvitse tai edes pysty käyttämään. Tavarat voi heivata repustaan pois tai myydä, mutta salaisten kätköpaikkojen teko kannattaa unohtaa sillä esineet katoavat repusta samaan tyhjyyteen kuin mistä tulivatkin.

Selkeistä puutteistaan huolimatta Dungeon Explorer on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto vauhdikasta toimintaroolipeliä kaipaavalle. Paljon anteeksiannettavaa jää, mutta perusmekaniikka toimii ja vauhdikkaan seikkailun pelaa mielellään kertaalleen loppuun. Toiselle kierrokselle en ihan heti lähtisi.