Yakuza: Dead Souls

Kuudenteen osaansa ehtinyt Yakuza-sarja on jo useita vuosia tuntunut hieman vanhentuneelta. Puutteistaan huolimatta vuosittain julkaistavaa uutta osaa on odottanut mielenkiinnolla. Yakuza on ollut länteen kumartelematon raikas tuulahdus idästä, joka on tarjonnut omaa näkemystään avoimen maailman pelaamisesta. Yakuza: Dead Souls on niin sanottu spin-off, joka ei liity päätarinaan kuin ehkä nimeksi. Valitettavasti se myös näkyy. Ilman ennakkotietoja sarjasta kaikki henkilöhahmot jäävät paperinohuiksi. Vielä ikävämpää on se, etteivät henkilöt kehity lainkaan pelin aikana.

Tokion kuvitteelliseen kaupunginosaan Kamurochoon saapuu kummallinen mies, joka tartuttaa mafiamiehiin zombie-taudin. Sairauteenhan ei tunnetusti ole kuin yksi ratkaisu, ja tuota parannuskeinoa jaetaan pelin kuluessa kymmeniä tuhansia laukauksia. Tarina tuntuu aivan turhalta, vaikka välivideoita onkin varsin paljon. Pahinta on kuitenkin se, etteivät tapahtumat kiinnosta lainkaan: aivan kuin tekijät olisivat vain halunneet testata ampuma-aseiden soveltumista pelisarjaansa. Vaikutelmaa alleviivaa aiemman pelin kanssa identtinen toimintaympäristö ja entuudestaan tutut henkilöhahmot.

Peli etenee varsin lineaarisesti, vaikka välillä voi halutessaan sivupoluille harhautua. Ohjaus on juuri niin kummallinen japanilainen sekametelisoppa kuin vain voi kuvitella. Sekä kameraa että ylimalkaista tähtäystä ohjataan oikealla tatilla, jonka seurauksena kamera heiluu varsinkin ahtaissa tiloissa todella villisti. Tarkempi tähtäys hoidetaan pitämällä vasenta liipaisinta pohjassa, mutta sitten tähtäyksen korjaaminen hoidetaan vasemmalla tatilla eikä suinkaan oikealla, kuten räiskinnöissä yleensä. Pisteenä iin päällä on latausanimaatio, jonka ajaksi kamera siirtyy hieman keskittäen huomion pelihahmoon. Näin ollen tähtäystä on tarkennettava uudelleen jokaisen lippaanvaihdon jälkeen. Näihin kummallisuuksiin ei meinaa tottua millään, joten usein on vain helpompaa räiskiä sokkona menemään automaattiseen tähtäykseen luottaen.

Peli käyttää edelleen erillisiä tallennuspaikkoja, mutta nyt mukaan on laitettu myös välitallennuspisteitä. Nämä automaattiset tallennukset eivät kuitenkaan oikeasti tallenna peliä, joten istuntoa lopettaessa on syytä etsiä se tallennuspisteenä toimiva puhelinkoppi jostain. Itse onnistuin menettämään tunnin työn erehdyttyäni luottamaan pelkkään välitallennuspisteeseen.

Ajan kuluessa pelattava hahmo vaihtuu yhteensä kolme eri kertaa, joten yhteen henkilöön ei millään ehdi syventyä niin paljon kuin tarinan kannalta olisi hyödyllistä. Toiminta ei muutu miksikään pelin aikana: juokse huoneesta toiseen, ammu zombeja ja jatka juoksemista. Pomotaistoista on yritetty tehdä erilaisia, mutta nekin noudattavat kaikki samaa kaavaa: yhtä isoa tilaa juostaan ympäri ja samalla näpytellään ammuntanappia minkä keritään. Eniten tulee käytettyä pistooleita, koska niissä on loppumattomat panokset. Riviviholliset on revitty suoraan Valven Left 4 Deadista. On päälle hyppivää pikkuapinaa, kirkuvaa noitaa, räjähtävää ylipainoista zombieta ja tankkimaista isoa vihua. Kaikkiin pätee sama keino: juokse aluetta ympäri ja räiski pistooleilla.

Teknisesti Yakuza: Dead Souls on auttamatta vanhentunut: lataustaukoja on liikaa ja ne kestävät aivan liian kauan. Tämä yhdistettynä yksitoikkoiseen toimintaan ovat omiaan laskemaan pelaajan mielenkiintoa entisestään. Jokaisen vähänkin isomman posahduksen jälkeen ruudunpäivitys laskee mateluksi, kunnes savuefekti häipyy näytöltä. Välivideoissa animaatiot ovat sujuvia, mutta pelikuvassa hahmojen liikehdintä tökkii.

Olen aina pitänyt Yakuza-sarjan musiikista. Tunnelmoivan ulvova sähkökitara on tuonut peleihin aivan omanlaistaan tunnelmaa, jota länsimaisissa kilpailijoissa ei ole. Yakuza: Dead Souls tekee tässäkin mahalaskun: aggressiivisen kokeileva musiikki toistaa itseään liikaa, ja jonkun ajan kuluttua tekee jo mieli pelata kokonaan ilman ääntä.

Yakuza: Dead Souls on pannukakku ja pahan makuinen sellainen. Kummalliset kontrollit aiheuttavat turhautumista, toiminta toistaa pahasti itseään, tarina on yhdentekevä ja henkilöhahmot ohuita. Kitkeränä kastikkeena päälle kaadetaan vanhentunut tekninen suorituskyky, ärsyttävä musiikki ja liian harvaan sijoitetut tallennusmahdollisuudet. Tätä ei voi suositella edes Yakuza-sarjan faneille: valitkaa mieluummin vaikka Uncharted 3, Mass Effect 3 tai Gears of War 3.