Kinect Star Wars koostuu useasta minipelistä ja hieman laajemmasta muutaman tunnin mittaisesta Jedi-seikkailusta. Jedi Destiny: Dark Side Risingissä pelaaja hyppää nuoren padawanin saappaisiin, joka kesken treenileirin paiskautuu kloonisodan täysiin tyrskyihin. Sisällöltään seikkailu on mukavan monipuolinen. Tiedossa on niin kaksintaisteluita kuin kamppailua droidiarmejaa vastaan sekä myös erilaisilla kapistuksilla lentämistä ja ampumista. Pelaaminen on vuoristorata-ajelua parhaimmillaan ja pahimmillaan. Koko ajan mennään niin että hippulat vinkuu, eikä hengähtämään juuri pääse. Aluksi se saattaa olla kivaa, mutta toisaalta härdelliin turtuu todella nopeasti ja ilman kunnollista rytmitystä pelaamisesta katoaa into.
Star Warsiin hurahtaneille peli sentään tarjoaa melko mukavasti myös muuta pelattavaa. Mukana on nimittäin seikkailun ja kaksintaistelutilan lisäksi tanssia Galactic Dance Offissa, Rancor-hirviöllä mellastamista sekä Pod Racing -kaahailua. Rancorilla riehuminen oli hauskaa, sillä siinä epätarkka ohjaus häiritsi kaikkein vähiten. Tanssimekaniikka on puolestaan lainattu suoraan Dance Centralista ja toimiikin tämän takia kaikista minipeleistä ylivoimaisesti parhaiten. Biisit ovat hönttejä Star Wars -covereita muun muassa Daft Punkilta, Gwen Stefanilta ja Britney Spearsilta. Kappaleita on mukana yhteensä 15 kappaletta.
Toinen tarinamuodon tarjoava minipeli on Episode 1:stä tuttu Pod Racing -hurjastelu. Juoni on kuitenkin täysi-ikäiselle niin hirveää filleriä ja hahmot niin järkyttävän huonoja, että itku meinaa päästä. Vauhdin huuma onnistutaan kyllä tavoittamaan, mutta ohjaus ailahtelee pahasti. Se vaihtelee kohtalaisesta raivostuttavaan, ja kirosanat alkavat lentää kun välillä värkki ei tunnu kääntyvän kurveissa sitten millään. Onneksi valikoista voi säätää päälle erilaisia ajoapuja, jolloin pelaamisesta saa edes jotenkin kestettävää.
Graafisesti Kinect Star Wars on yllättävän ruma. Tekstuurit ovat kautta linjan suttuisia ja hahmomallitkin oudon epäsopusuhtaisia. Ääninäyttely on laadukasta toteutukseltaan, mutta dialogi on huonosti kirjoitettua. Joku on äänessä koko ajan, eikä turhaa pälätystä voi välttämättä edes ohittaa, jos peli sattuu latailemaan samaan aikaan. Äänimaailma koostuu muilta osin autenttisista valosapelien ja läjäyttimien viuh ja piuh -äänistä, joten silmät kiinnikin tietäisi missä universumissa kuljetaan.
Minun on turha peitellä pettymystäni. Kinect Star Wars ei ole se peli, jota odotin ja toivoin. Jotenkin kuvittelin, että puolessatoista vuodessa Kinectin ohjausteknologia olisi ottanut askeleita eteenpäin, mutta ikävä kyllä peli on sitä samaa Kinect-menoa mitä näimme heti julkaisussa. Ohjaus ei yksinkertaisesti ole riittävän tarkkaa ja pelaaminen muuttuu helposti turhauttavaksi heilumiseksi. Kinect Star Wars on epäilemättä tähän asti laajin ja monipuolisin lisälaitteen tukema peli, mutta se ei paljon auta, jos meiningistä ei saa irti hupia.
Kinect Star Warsin hypetyksessä on tehty se virhe, ettei peli oikeasti ole aikuiseen makuun sopiva. Se on oikeastaan vihoviimeistä, mitä niin sanottu HC-pelaaja haluaa kuvaruudullaan nähdä. Sisällöstä päätellen peli onkin suunnattu etunenässä perheen nuorimmille ja ala-asteikäisille lapsille. Tässä suhteessa se tarjoaa tyypillistä viihdettä, sillä koko ajan mennään suuna ja päänä, eikä väliin jää suvantovaiheita, jolloin pienemmät ehtisivät menettää kiinnostuksensa. Pieniä Star Wars -faneja sisältävät perheet voivatkin vapaasti lisätä pisteisiin pari pykälää. Jos kuitenkin toivoi Kinectille ensimmäistä vakavasti otettavaa ydinpeliä, tai Tähtien sodan episodit 1-3 saavat muuten vain irvistämään, kannattaa tämä peli kiertää kaukaa.