Suomi
Gamereactor
arviot
Risen 2: Dark Waters

Risen 2: Dark Waters

Merirosvoteemaa ei liiemmälti ole nykypeleissä käytetty. Risen-sarjan toinen osa Dark Waters iskeytyy markkinarakoon kunnianhimoisin elkein, vaan miten on toteutuksen laita?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Saksalaisella Piranha Bytesillä on mielenkiintoinen menneisyys roolipelien luomisessa. Gothic-sarjan ensimmäinen osa vuonna 2001 oli lupaava, mutta monella tavalla rikkinäinen roolipeli hyvin perinteisissä maisemissa. Gothiceja tuli sittemmin vielä kaksi lisää, ja teemallisesti samaa umpituttua fantasialinjaa jatkoi myös ensimmäinen Risen. Risen 2 tekee viimeinkin pesäeron isoveljiinsä siirtämällä taistelua, magiaa ja merkillisiä tilanteita sisältävän pelin harmillisen vähän käytettyyn merirosvoilun maailmaan. Valitettavasti mukana on tullut myös menneisyyden painolastia.

Ensimmäisen Risenin varsin persoonattomaksi jäänyt päähenkilö on kakkososassa pulloon tarttunut ja elämään tympääntynyt juoppo. Mentaaliset murheet jäävät kuitenkin noin nanosekunnissa syrjään, kun inkvisition saarelle haaksirikkoutuu laiva ja sen mukana tuttu piraatitar Patty. Säilänkalistajattaren isäukko on hukan tiellä, valtava merihirviö Kraken upottelee laivoja ja muutenkin kaikilla tuntuu olevan jotain hukassa tai murehdittavana. Näistä alkuasetelmista peli siirtyy ykkösosan Titaanien temmellykseen lukuisten eri saarien ja tehtävien kautta. Juonta seuraa suurimmalta osalta mielikseen, vaikka se sisältääkin ajoittain koomisen kliseisiä elementtejä ja hahmoja. Ääninäyttely on mukiinmenevää jos ei nostakaan rimaa missään vaiheessa.

Risen 2: Dark Waters

Tehtävää on riittämiin, eikä joka ikistä apinanhammasta tarvitse toimittaa saarten asukeille. Valintojakin on tehtävä, sillä eri ryhmittymien agendat menevät usein ristiin ja puoli on valittava, jos mielii seuraavalle saarelle. Perustehtävät ovat tuttua huttua eksyneiden siippojen etsimisineen, perintökalleuksien palauttamisineen tai ökkömönkiäisten harvennuksineen. Ansaitulla kokemuksella nostetaan hieman erikoisessa hahmonkehityksessä kykyjä eri pääluokista, joihin kuuluvat mm. lähitaistelu, nokkeluus tai taikuuden virkaa toimittava voodoo. Itse taidot pitää ostaa pitkin notkoja ja niemiä ripotelluilta opettajilta kylmällä käteisellä. Kaikenlaista rojua uusista teräaseista piilukkopyssyihin ja leopardinnahkoihin riittää yllin kyllin. Päähahmon ulkoasukin saa hyviä päivityksiä alkuajan lattiankuuraajasta merten suolaisen veteraanin arvoa heijastavaan vaatekokonaisuuteen asti.

Tämä on mainos:

Etukäteen paljon toitotettu taistelumekaniikka ei kuitenkaan lunasta odotuksia. Tarkoituksena olisi tuottaa ruudulle näyttäviä, erilaisista liikkeistä koostuvia piraattimaisia piruetteja, mutta tämän esteenä on muutama iso ongelma.

Etenkin pelin alkupuolella liikevalikoima on hävettävän pieni. Perushyökkäyksen ja heikon torjunnan hakkaaminen ensimmäiset kolme tuntia ei varsinaisesti tuota suuria elämyksiä. Pidemmälle edetessä monipuolisuus onneksi kasvaa hieman, kun merkkari voi heittää hiekkaa silmille, ampua pistoolilla mahaan ja survaista miekan kitusiin. Valitettavasti viholliset eivät leiki reilusti. Hienotkin liikesarjat tai ajatukset torppaavat helposti siihen, että joka iskun torjuva ja hämäyksistä salamannopeasti toipuva vastustaja on vain hakattava matalaksi pelkällä perushyökkäyksellä parannustarpeita samalla mutustaen. Työkalut epäreilua mättöä tukevaan taistoon löytyvät, mutta niiden käyttö jää turhauttavan vähäiseksi yli-inhimillisen pirulaisen kohdalla. Viholliskaartista löytyy myös paljon erilaisia enemmän tai vähemmän fantastisia otuksia, joihin miekkataistelun hienoudet eivät tepsi ollenkaan.

Risen 2: Dark Waters

Viimeaikaisista peleistä Fable-sarja teki eri aselajien yhdistämisen paljon paremmin ja tyydyttävämmin, Risen 2 taas sortuu hyvien ideoiden heikkoon toteutukseen. Esimerkiksi sinänsä erittäin tehokkaiden tuliaseiden osuminen määräytyy käsittämättömästi nopanheitolla hyvän tähtäämisen sijaan.

Tämä on mainos:

Risen 2:n ansioksi voi lukea sen, että peli on edeltäjiään vakaampi paketti. Peli kaatui 40 pelitunnin aikana vain kahdesti. Kaikkia pöpöjä ei konepellin alta ole kuitenkaan hävitetty. Eräs tehtävä (ja sitä kautta koko pääjuoni) meinasi kilpistyä siihen, että vahti ei mennyt nukkumaan ollenkaan. Onneksi peli nokitti kääntämällä hänet partion jälkeen istumaan väärin päin tyhjän päälle selkä minuun päin. Pääosin pahoilta virheiltä kuitenkin vältytään, ja pelin murheet ovat ennen kaikkea pelisuunnittelun eikä tekniikan kontolla.

Hiekkarantoja, myrskyjä ja muinaisia temppeleitä sisältävä peli on pääosin pätevän näköinen. Viidakot ovat asiallisella kasvimäärällä kuorrutettuja. Välillä silmiin osuu varsin nättejä näkymiä laaksoon tai kaukaiselle rauniolle. Hahmoanimaatiot sen sijaan kärsivät kankeuksista verottaen niin taistelun kuin lähikuvienkin näyttävyyttä. Karikatyyrimäiset hahmot kuitenkin erottuvat toisistaan selvästi. Vaikka kuvitus kuhisee kliseitä, ne helpottavat eri hahmojen tunnistamista ja sovittamista merirosvoelämään.

Summa summarum, Risen 2 on uuteen maailmaan siirretty hyviä ideoita täynnä oleva, mutta huonosta suunnittelusta ja toteutuksesta kärsivä seikkailuroolipeli. Studiolta tuntuisikin löytyvän sinänsä kaikki osaaminen huippupelin luomiseen, muttei kykyä uusiutua, oppia vanhoista virheistä ja luopua omista aikansa eläneistä käsityksistään. Merirosvopelien puutteesta kärsivälle Risen 2 ei ole silti huono valinta. Pelistä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa, kunhan alkupuoliskon on jättänyt taakseen ja erikoiset suunnitteluratkaisut ovat iskostuneet selkärankaan.

Risen 2: Dark Waters
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Merirosvoja, paljon pelattavaa
-
Kankeat taistelut, tyhmiä suunnitteluratkaisuja
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

6
Risen 2: Dark WatersScore

Risen 2: Dark Waters

ARVIO. Kirjoittaja Matti Isotalo

Risen-sarjan toinen osa Dark Waters tarttuu merirosvoteemaan kunnianhimoisin elkein, vaan miten on toteutuksen laita?



Ladataan seuraavaa sisältöä