Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
FacebookFacebook
arvio

Sniper Elite V2

Nykyajan räiskintäpelit painottavat usein nopeaa reaktioaikaa ja lupailevat räjähtävää toimintaa Hollywood-elokuvan elkein. Sniper Elite V2 näyttää takapuolta moiselle ja tarjoaa vaihtoehdon: nyt ratkaisevat kärsivällisyys, kylmät hermot ja tilanteiden ennakointi.

Vuonna 2005 brittiläinen Rebellion julkaisi hyvin epätavallisen ja vaativan pelin Sniper Elite. Sen oli tarkoitus olla toiseen maailmansotaan sijoittuva simulaatio tarkka-ampujan toiminnasta. Lopputulos oli grafiikaltaan ruma, toteutukseltaan buginen ja tarinaltaan pitkä kuin nälkävuosi. Se tärkein eli tarkka-ampujatoiminta kuitenkin vangitsi, joten Sniper Elite miellytti kärsivällisen ja ennakoivan pelaamisen faneja. Muistan vieläkin, että jaetulla ruudulla pelaten läpäisemiseen meni 28 tuntia. Olen siitä lähtien toivonut jatko-osaa.

Sniper Elite V2
Tämä on mainos:

Sniper Elite V2 on uusintaversio vuoden 2005 unohdetusta helmestä. Oikeastaan kyseessä on kokonaan uusi peli, mutta tarina on sama ja jotkut tehtävät muistuttavat suunnittelultaan edellisestä versiosta. Rebellionilla on kuitenkin otettu vanhasta oppia, sillä V2 on juuri se peli, jota olen odottanut melkein seitsemän vuoden ajan. Alkuperäinen idea hidastempoisesta tarkka-ampujatoiminnasta on säilytetty, ja samalla oppia on otettu niin Splinter Cell: Convictionin hiiviskelystä kuin Mortal Kombatin väkivaltamehustelustakin. Ainoastaan kilpailullinen ja jaetun ruudun moninpeli puuttuvat.

Tämä on mainos:

Tarina sijoittuu kevään 1945 Berliiniin. Amerikkalainen Karl Fairburne lähetetään estämään natsien sotateknologian joutumisen Neuvostoliiton käsiin. Kylmä sota on alkamassa, ja länsimaiden suurin uhka on tietenkin Saksan V2-rakettien päätyminen venäläisille. Fairburne on kuitenkin vain yksi mies, joten hän ei voi rynnätä keskelle aukeaa aseet paukkuen. On siis valittava reitti huolellisesti, tehtävä pakosuunnitelma valmiiksi ja ammuttava mahdollisimman vähän, mutta sitäkin tähdätymmin. Tässä pelissä yksi luoti todellakin muuttaa historiaa.

Sniper Elite V2

Tarina on kerrottu alkuperäistä huomattavasti paremmin ja tiiviimmin. Haastavimmalla vaikeustasolla yksin pelaten läpäisyyn meni aikaa 16 tuntia, mikä tuntui juuri riittävän pitkältä ajalta. Tehtävät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin lineaarisia ja karttaa on helppo lukea, mikä poistaa alkuperäistä peliä vaivanneen raunioissa harhailun. Tehtäväsuunnittelu noudattaa yleensä kaavaa tiedustele paikka x, kerää tietoa, ammu tärkeä kohde ja pakene paikalta hengissä. Tuliasemansa ja pakoreittinsä saa yleensä suunnitella kaikessa rauhassa, mutta ensimmäisen laukauksen kajahdettua muuttuu ääni kellossa.

Kuvakulma hiiviskelyelementteineen tuntuu olevan lainattu suoraan Splinter Cell: Convictionista. Kolmannen persoonan ohjaus mahdollistaa ympäristön vaivattoman havainnoinnin, ja suurimman osan ajasta eteneminen tapahtuu äänettömästi kumarassa hiipien. Esteistä ja seinistä voi ottaa suojaa erillistä nappia painamalla. Valitettavasti ihan jokaisen laatikon ja autonromun taakse ei voi piiloutua, mikä kummastuttaa aina tapahtuessaan. Muutaman kerran hahmoni pääsi hengestään siksi, ettei peli antanut suojautua kivisen reunuksen taakse. Havaitut viholliset voi merkitä pään yläpuolelle jäävällä nuolella, ja tällöin kiväärillä tähdättäessä peli ilmoittaa etäisyyden kohteeseen. Jos pahikset sattuvat pelaajan havaitsemaan, jää ilmaan valkeat ääriviivat osoittamaan paikkaa josta sotilaat tulevat ensimmäisenä etsimään. Kaikki nämä apupyörät kuitenkin poistetaan, jos valitsee kovimman vaikeustason.

Sniper Elite V2

Fairburnella on mukanaan muutama vara-ase pikatilanteita varten, mutta lähietäisyydelle päässyt vihollisjoukko on ylivoimainen vastustaja. Varsinainen lähitaisteluhyökkäys eli puukko puuttuu kokonaan, mikä tekee pelaamisesta joskus turhauttavaa. Toisaalta puutos estää Call of Dutysta niin tutun veitsiryntäilyn. Omaa tuliasemaansa voi tukevoittaa asentamalla lankamiinoja ja ihan tavallisia maahan laitettavia miinoja. Harmillisesti jo pelin aloittavassa opastusosiossa pelaaja pakotetaan sotarikokseen: maamiina kannattaa asentaa kaatuneeseen, jolloin tutkimaan tulevat kaverit pääsevät myös enkelten kuoroon. Itse asennettuihin miinoihin ei voi kävellä, ja asennetun dynamiitin voi räjäyttää ampumalla siihen kiväärillä. Tämä ei ehkä ole realismia, mutta lisää pelin sujuvuutta.

Fysiikkamallinnus keskittyy niihin asioihin, joita tarkka-ampujan on duunissaan otettava huomioon. Ensimmäinen asia on ampuma-asento: seisten tähtäin heiluu huomattavan paljon, joten vakain tulos saavutetaan makuulta. Huomasin pelatessani, että tarkkuuskiväärit on kohdistettu 100 metriin, joten ammuttaessa tätä pidemmille etäisyyksille on asia huomioitava nostamalla tähtäysristikkoa kohteen yläpuolelle. Mitä kauemmaksi ampuu, sitä enemmän on "koroa" otettava, koska painovoima ehtii vaikuttamaan kauemmin luotiin. Myös tuuli vaatii huomiota: joko on otettava ennakkoa riittävästi tai odotettava puhurin laantumista ennen laukausta. Lopullinen tähtäyksen vakaaminen tehdään pidättämällä hengitystä hetken aikaa. Onneksi puristavaa laukausta ei ole simuloitu, vaan pelaaja voi ihan normaalisti painaa ohjaimen liipaisinta. Jos sattuu ampumaan ohi, alkaa kohde usein tulittaa takaisin ja hakeutua suojaan. Siksi siihen ensimmäiseen laakiin on syytä panostaa. Laukauksen äänen voi joskus peittää ampumalla samaan aikaan tykinjysäyksen kanssa: tällöin tarkka-ampujan paikka ei paljastu niin helposti.

Sniper Elite V2

Onnistuneen osuman tyydyttävyyttä lisätään jo alkuperäisessä pelissä esitellyllä tavalla. Aika hidastuu, ja kamera siirtyy seuraamaan lentävää luotia ilman halki. Huolellisesti mehustellen kuula tunkeutuu vihun silmästä sisään, lävistää aivot ja katkaisee niskan ulos tullessaan. Tämä kaikki näytetään röntgenkuvamaisesti läpivalaistuna, maustettuna etovan repivillä äänitehosteilla. Kikka ei vanhene missään vaiheessa: ensimmäinen laukaus tuntuu täsmälleen yhtä tyydyttävältä kuin viimeinenkin.

Viholliset puhuvat omaa kieltään, joten saksalaiset puhuvat saksaa, venäläiset venäjää ja amerikkalainen tarkka-ampuja englantia. Musiikki pysyttelee viisaasti taustalla luoden lähinnä tunnelmaa, mutta äityy taistelun alettua pauhinaksi. Möykkä kuitenkin vaimenee viimeisen vihollisen purtua nurmea, mikä on samalla pelaajalle merkki kahinan päättymisestä. Joskus kuitenkin tuntuu, että viholliset kuulevat juoksuaskeleen aivan liian kaukaa. Tekoälyssä on muutenkin eläytymistä rikkovia puutteita. Ärsyttävin on ehdottomasti se, että aukealla leijuva savupatsas häiritsee tehokkaasti pelaajan tähtäämistä, muttei vaikuta lainkaan tekoälyn osumatarkkuuteen. Muutaman harvan kerran sain luodin nahkaani esteen läpi ammuttuna. Tämä ei pilannut nautintoa, mutta jäi häiritsevänä yksityiskohtana mieleen. Tavallisin tekoälyn typeryys oli jäädä juoksentelemaan pientä reittiä edes takaisin sen sijaan, että vihut olisivat lähteneet partiona etsimään pelaajaa raunioista.

Sniper Elite V2

Grafiikka on kaikin puolin nykyaikaisella tasolla, ja kentissä on jopa hieman vaihtelua. Pääasiassa ryömitään rikkoutuneissa rakennuksissa, mutta välillä nähdään onneksi hieman eksoottisempiakin paikkoja. Yksityiskohtia on maisemissa riittävästi, joskaan ei häikäisevän paljon. Alkuperäisen pelin värimaailma oli ruma ja sumea, mutta nyt ympäristöt ovat ilahduttavan kirkkaita ja selkeitä yöosuuksia lukuun ottamatta.

Tallentaminen tapahtuu erillisissä välitallennuspisteissä, ja niitä olisi voinut sijoittaa tiheämmin tai antaa pelaajalle mahdollisuuden tallentaa vapaasti. Kolme varttia kestävä tarkka-ampujataistelu seitsemää venäläistä vastaan vaatii kieltämättä kylmiä hermoja, mutta viimeistään viidennen tiputettuaan alkaa toivoa tallennusmahdollisuutta. Ainoastaan yksi tehtävä uhkasi jäädä kesken huonosti sijoitettujen tallennusmahdollisuuksien vuoksi, joten yleensä kovista paikoista selviää olemalla maltillinen ja huolellinen.

Sniper Elite V2

Mukana on myös yhden kaverin kanssa pelattava moninpeli, mutta ainoastaan verkon yli: jaettua ruutua ei enää tunneta. Prologia lukuun ottamatta koko tarinan voi pelata yhdessä kaverin kanssa, mikä on oiva tapa helpottaa etenemisen tuskaa kovimmalla vaikeustasolla. Gears of War 2:n Hordesta innoittuneessa Kill Tallyssa puolustaudutaan aalloittain hyökkääviä vihuja vastaan, ja tämä on ehdottomasti kaikkein tylsin vaihtoehto moninpelimuodoista. Bombing Run innoittuu Left 4 Dead 2:n Scavengesta. Pelaajien täytyy kerätä pitkin kenttää korvaavia osia hajonneeseen lentokoneeseensa ja sitten selvitä hengissä pois. Kaikista tarkka-ampujamaisin muoto on Overwatch, jossa toinen pelaaja nimitetään ampujaksi ja toinen tähystäjäksi. Ampuja suojaa kaverinsa etenemistä, joka puolestaan tekee parhaansa merkitäkseen kohteita valmiiksi. Kaikki moninpelimuodot painottavat yhteistyötä ja jatkuvaa kommunikaatiota, joten pelaaminen on suositeltavaa ainoastaan kavereiden kesken.

Sniper Elite V2 on viimeinkin se peli, jollainen jo vuoden 2005 version olisi pitänyt olla. Täydellinen se ei missään nimessä ole, mutta tärkein tehtävä suoritetaan kiitettävin arvosanoin: Sniper Elite V2 tarjoaa vaihtoehdon Call of Dutyn innoittamille ensimmäisen persoonan refleksiräiskinnöille.

Sniper Elite V2
Sniper Elite V2
Sniper Elite V2
Sniper Elite V2
Sniper Elite V2
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
onnistuneen osuman tyydyttävyys, rauhallisuuden ja ennakoinnin painottaminen, yhteistyöpelimuodot
-
lähitaistelun kankeus, tekoälyn ajoittaiset typeryydet, välitallennuspisteiden sijoittelu, kilpailullisen moninpelin puuttuminen
Tämä on mainos: