Suomi

Villiyö Wastelandissa Episodi 2

Kirjoittaja Gibernau 8. kesäkuuta 2010 kello 22:24

Villiyö Wastelandissa Episodi 2

Fallout Vegasin uusi videoa ja kuvat aiheuttivat syyhyn johon auttaa vain paluu Fallout 3:n Capital Wastelandiin. Jotkut teistä ovatkin ehkä lukeneet edellisen vastaavan blogini jossa lähdin tekemään matkaa Republic Of Daven tontilta kohti Megatonnia pelkissä kalsareissa ja varusteina pelkkä päättäväisyys ja kolme pulloa viskiä. Reissu ja siitä kirjoittaminen oli sen verran hauskaa että nyt seuraa ei kenenkään odottama jatko-osa. Tällä kertaa matka alkaa Point Lookoutin laiturilta josta olisi tarkoitus tehdä matka syvälle metsään Turtledove Detention Camppiin varustettuna leopardikuviosella yöasulla, Stabbhappy puukolla ja kaksipiippuisella haulikolla jossa 15 panosta. Panoksia saa kerätä haulikkoon ja korjata sitä mutta muut aseet ja asusteet on kiellettyjä. Hardilla mennään. Toivottakaa onnea.

Hyvä kun edes ehdin laiturilta pois niin kulman takaa syöksyy salakuljettaja SMG:n kanssa haastamaan riitaa. Ei tässä mitään nössö turisteja olla joten nappasin Stabhappyn käteen ja menin ottamaan tervetulotoivotukset vastaan. Pari luotia ehti kutittelemaan kyljestä ennen kuin palkitsin yhden miehen tervetulokomitean pienellä hiusten leikkuulla. Leikkasin varmaan hieman liiankin lyhyeksi hänen makuunsa mutta irtopää ei tarjonnut vastalauseita. Ei muuta kuin koipea toisen eteen. Aurinko alkoi laskemaan kun tein tieni joen ylittävälle sillalle joka veisi minut metsän reunaan. Olin juuri ylittämässä siltaa kuin näin edessäni kesken olevan taistelun. Piilottelin laatikon takan ja katsoin kuin kaksi sisäsiittoista junttia veti lyijypolkkaa yksinäisen salakuljettajan kanssa. Myhäilin tyytyväisenä koska ajattelin pääseväni pian helpoille tapoille, toisin kävi. Matsin päätyttyä hyökkäsin enemmän kipeää ottaneen isomman juntin kimppuun. Karpaasi hymyili rumaa pallokalahymyään huutaessaan että nyt on aika pitää hauskaa. Jos junttieinari tarkoitti että on aika hauskaa ampua uusi persläpi hänen naamansa haulikolla niin silloin hän oli täysin oikeassa. Pistin V.A.T.S.:in avulla pari laukausta rumiluksen naamaan niin läheltä että piiput oli käytännössä äijän klyyvarissa mutta ihmeen kaupalla se vaan selvisi hengissä. Onneksi veri peitti ruman pärstäkertoimen kun viimeistelin homman puukolla. Toinen rölli olikin varustautunut kiväärillä ja olis selvästi vikkelämpää sorttia. Naama silläkin kyllä oli kuin petolinnun ahteri. Kävin hyökkäykseen mutta sihti oli niin hukassa että menin tuhlaamaan kaikki panokset mitkä oli jäljellä yhtä lukuunottamatta ennen kuin sekasikiö veti viimeisen henkäyksensä. Saaliksi sentään irtosi Buffout ja Med-X. Tulivat tarpeeseen koska energiat olivat jo melkein finaalissa.

Kahlatessani radioaktiivisen joen yli veinasin tuhlata viimeisen panokseni turhaan. Ollessani keskellä lätäkköä yhtäkkiä vedestä pomppasi autonrengas aivan nenän edestä. Kumidonitsi selvisi kuitenkin vahingoitta koska sormi sattui olemaan pois liipasimelta. olin jo syvällä metsässä kun saavuin vanhan haahkan nimeltä Margerite omistamaan pontikka vajaan. Vanha kurppa yritti käynnistää keskustelua mutta meikää kiinnosti vain vahinkojen nukkuminen pois vanhassa hetekassa. Tunnin kauneusunien jälkeen jatkoin matkaa mutta sitä ennen varastin kuistilta uuden haulikon, six-packin bisseä ja pari vodka ja whiskey pulloa. Hieman kuumotti kävellä sumuisessa metsässä näin heikolla varustuksella mutta en ehtinyt kauaa harmitella panosten puuttumista kun takaa alkoi kuulua jotain mökellystä. Pyörähdin ympäri ottamaan haasteen vastaan joka osoittautui kahdeksi eritason ghouliksi. Vetäsin bisset naamaan ja harmillisesti vahingossa myös buffoutin ja aloin vetämään puukkojunkkarityyliin zombeja paloiksi. Energiat olivat vähissä kun verityö oli ohitse mutta meteli oli houkutellut paikalla pahimman mahdollisen ghoulin. Kutittelin paskiaista moralla mutta vahinko oli minimaalinen. Tajusin että nyt olisi terveellistä vetää pieni hölkkä ja lähdin pinkomaan pakoon. Verenhimoinen mölinä selän takana kannusti kovaan urheilusuoritukseen ja edessä alkoi jo siintämään Turtle Doven rangaistuslaitos. Ajattelin jo selviäväni kun juoksin sydän hakaten pusikon lävitse. Silloin maailma räjähti. Leopardi kalsongit lensi kaaressa ilmassa ja harmillisesti minä olin(ainakin osittain)niiden sisässä. Makasin vielä hetken maassa ilman jalkoja ja yritin selvittää kuka oli henkilökohtainen viikatemieheni. Sitä en saanut selville, ehkä astuin miinaan tai joku heitti kranaatin. En kuitenkaan ollut vihainen vaan mieleni täytti rauha. Päästin irti ja painoin start nappulaa. Kaikkeni sentään yritin ja aina on olemassa kaikkivoipa Load nappi. Lisäksi jokainen joka on nähnyt Syvä Joki leffan tietävät että amerikansyrjäseuduilla voisi käydä huonomminkin.

HQ