Suomi

Villi yö Wastelandissa

Kirjoittaja Gibernau 31. heinäkuuta 2009 kello 00:46

Sain innoituksen Fallout 3:n foorumeilta vetää hieman erilainen sessio pelin parissa Mothership Zetaa odotellessa. Ideana teleportata Republic Of Daven edustalle pelkissä kalsareissa, ilman aseita, ammuksia, stimpackeja tai rahaa. Määränpäänä Megaton ja varustettuna vain nyrkeillä ja kolmella viskipullolla lähdin matkaan.

Jouduin heti totuttelemaan uudenlaiseen lähestymistapaan pelissä. Aseiden kanssa hahmoni on kuin puolijumala mutta heikkoutena huono hiippailukyky ja lähitaistelu taidot tasolla jota voi todistaa vaikka nakkikioskin edustalla viikonloppuisin.

Pitkään ei tarvinnut matkaa tehdä kun ensimmäinen konflikti oli jo syöksymässä minua kohti. Villintynyt Brahmin(kaksipäinen lehmä)rynnisti alas edessä olevaa nyppylää ja ehdinkin jo innostua kun näin että kyseinen kanttura kanttoi varustesäkkiä selässään. Ehdin jo iloita mahdollisuudesta huono-onnisen kaupustelijan mansikin ryöväämiseen kunnes näin syyn elikon juoksuun. Takana juoksi yksi Wastelandin veemäisimmistä olioista, Death Claw. Pakenin viereisellä mäellä olevaan pusikkoon ja jäin seuraamaan tilannetta. Vähemmän yllättäen Death Claw voitti taiston. Ikävä kyllä monsteri päätti jäädä vartioimaan saalistaan einkä voinut muuta kuin jatkaa matkaa.

Hetken päästä eteen levittäytyi farmi ja päästyäni lähemmäs katsomaan huomasin taas olevani todistamassa muiden aiheuttamaa verilöylyä. Ladon edessä yhteen otti Death Claw ja Albino Radscorpion samalla kuin ladon yläkerrasta ja viereisen siilon katolta kaksi Raideria ampuivat kumpaakin. Seurasin tilannetta tyytyväisenä koska sijaintinsa ansiosta tiesin että Raiderit voittaisivat taiston. Raiderit kyllä hoitaisin viinan ja luuvitosen voimin.

Taiston päättyessä niin kuin oletinkin aloin hiippailla kohti siiloa mutta juuri kun olin astumassa sisään ladossa majaillut roisto huomasi minut ja ampui kuumaa lyijyä tervetuliaisiksi. Painuin äkkiä sisään, tikkaita ylös ja löin piikkitukalta nenän niskaan. Napattuani nahkahousut ja piikilliset olkatoppaukset sekä metsästyskiväärin viiden luodin kera yritin paikallistaa ladosta ampunutta vastustajaa. Jannu oli kuitenkin kadonnut kuin pieru jättömaahan joten kipusin sillosta alas. Kävellessäni farmin läpi huomasin että pakoon pinkaissut vastustaja oli kuitenkin päättänyt saada viimeisen sanan. Kaksi vielä siiloon mennessä elossa ollutta Brahminia makasivat kuolleina aitauksessaan. Noh, sainpa pari kyljystä mukaan evääksi.

Päätin pysähtyä pienen matkan päässä olevassa Grisly Dinerissa koska tesin että seltä löytyisi sänky jossa voisin levätä pois pienet vahingot jotka sain nyrkkitappelussa. Harmi kyllä kolme muuta tyyppiä olivat saaneet saman idean eikä kenelläkään ollut hinkua jakaa punkkaa. Hurjistunut eukko syksyi ensimmäisenä kahvilan ovesta ja tarjosi 10mm Submachine Gunin sarjaa osuen kuitenkin viereiseen kiveen, kiitin napittamalla emännän otsan yhdellä tarkalla laukauksella. Juoksin seuraavia vastustajia vastaan ovelle ja posautin seuraavaa kaveria V.A.T.S:in avulla otsaan, karvanaamalla oli kuitenkin kovempi kallo joten vasta kaksi kutia riitti tiputukseen. Päätin seuraavan kaverin niitata pugilismin jaloin taidoin ammusten säästämiseksi. Verilöylyn loputtua riisuin kropat aseista ja suojistaan. Sain korjattua nahkabyysat sekä aseiksi Assault Riflen ja Submachine Gunin, kummassakin kyllä harmillisesti alle lipas panoksia.

Onnistuin seuraavaksi onneksi ohittamaan sillalla majailleet Enclaven joukot joita vielä satuttiin vahvistamaan helikopterin avulla kun hiippailin ohitse. Joukkoa murhanhimoisia Power Armoreissa liikkuvia tyyppejä olisi ollut todella kinkkistä tappaa. Matka Potomac joelle sujuii yllättäen helposti, ainostaan helppo taisto Yao Gaita vastaan eräässä solassa hidasti matkaa.
Bethesda Ruinsilla tosin veinasi käydä köpelösti kun veinasin kävellä Sentry Botin näköpiiriin.

Potomac joella koin viimeiset jännityksen hetket. Istuin joen varrella ja mietin vaihtoehtojani. Vasemmalla näytti olevan joukko Mire Lurkkeja ja oikealla vastarannalla taas Enclave leiri. Pitkän kiertomatkan sijaan päätin kroolata joukkojen välistä mutta jo puolessa välissä matkaa näin että rapuihmiset tulevat sivusta kimppuun. Ei ollut tarpeeksi panoksia alkaa järjestämään rapuillallista varsinkaan kuin Enclave telttailee vieressä joten uin rantaa äkkiä ja pistin juoksuksi. Olin ehtinyt vedessä saada iskua ja rannalla kököttänyt lurkkien johtaja ehti vielä räkäisemään niskaan ennen kuin pääsin Springvale Schoolin viereselle tielle. Edessä tuijotti jättiläismuurahainen ja sivusta alkoi lentämään älämölöön heränneiden Enclave joukkojen plasmapanokset. Huuhdoin Brahminpihvit viskillä alas ja pistin menoksi. Kuuma plasma poltteli selkää mutta onneksi murkku jäi juoksussa kakkoseksi

Päästyäni vihdoin luotien kantamattomiin edessä siinsi tuttu näky. Megatonnin näkeminen ei ollut tuntunut niin hyvältä pitkiin aikoihin. Päästyäni kämpille pistin GNR:än soimaan jukeboxista ja mietin miten paljon joitain asioita alkaa arvostamaan kunnolla vasta kun ne menettää. En enää ota Tesla Canonnia, Rocket Luncheria, Fat Mania, Man openeria enkä muita ihania aseita ja Power Armoreitani itsestäänselvyyksinä. Verta hikeä ja kyyneleitä on niiden eteen vuodatettu.

HQ