Metacriticin nurja puoli

Joululahjaostokset ajavat monet tänäkin vuonna silmäilemään peliarvosteluja. Yksi suosituista ja epäilemättä tähän tarkoitukseen hyödyllisistäkin sivustoista on Metacritic, joka kokoaa yhteen lukuisten kansainvälisten medioiden kritiikkejä.

Kritiikeistä poimitaan lyhyt katkelma ja arvosana, joka sitten muunnetaan Metacriticin sadan pisteen skaalalle ja ynnätään tuotteen keskiarvoon. Näin käyttäjä saa jo heti sivustolle tullessaan selvän numeroarvon tuotteen laadusta, mitä vielä korostetaan pohjavärillä: vihreä, keltainen tai punainen.

Voiko systeemillä olla synkempi puolensa? Kyllä voi. Kaikki kiteytyy keskiarvoon, joka ei ole monessakaan mielessä täysin luotettava indikaattori pelistä itsestään.

Ensinnäkin keskiarvo ei huomioi eri julkaisujen eriäviä arvostelukriteerejä. Esimerkiksi Gamereactorissa pyritään pitämään suhteellisen tiukkaa linjaa, koska haluamme hyödyntää koko arvosanaskaalaamme yhdestä kymmeneen. Joissain muissa medioissa on kuitenkin tavallista, että skaalasta hyödynnetään vain ylempää puoliskoa. Metacritic ei huomioi tätä eroa mitenkään.

Toisaalta keskiarvon laskentaan liittyvä matematiikka johtaa arvosanoihin, joissa ei etsitä niinkään yleisintä tai keskimmäistä arvoa. Minusta mediaani olisi keskiarvoa parempi tapa kuvata kriitikoiden "konsensusta".

Ongelmaa voi helpoiten havainnollistaa kuvittelemalla pelin, joka on saanut kolmelta julkaisulta arvosanat 80, 80 ja 10. Metacriticin yleisarvosanaksi tulisi tässä tapauksessa 56. Yksi kymmenen pisteen murska-arvio on kuitenkin tässä tapauksessa poikkeus ja valtaosa arvioista on itse asiassa erittäin positiivisia. Mediaaniarvosana olisikin pyöreät 80.

En tarkoita, etteikö keskiarvollakin olisi paikkansa, mutta Metacritic olisi varmasti parempi palvelu, jos se ilmoittaisi myös mediaanin yhtä näkyvästi kuin keskiarvonsa.

Suurin ongelma pelialan kannalta on kuitenkin se, että julkaisijat tuijottavat Metactiric-keskiarvoja vähän turhan tiukkapipoisesti. Kehittäjille voidaan asettaa tavoitekeskiarvo, johon on yllettävä, mikäli mielii saada pelistä palkkion. Surullisen kuuluisana esimerkkinä on Fallout: New Vegas, joka jäi 84 pisteeseen, kun palkkio olisi edellyttänyt 85 pistettä. Sillä ei ole väliä, että valtaosa arvosanoista ylitti tavoitetason.

Keskiarvojen tuijotus voi ennen pitkää johtaa riskien minimointiin katsomalla, mitkä genret ja minkälaiset pelit saavat varmimmin suhteellisen korkeita keskiarvoja (räiskinnät). Massasta poikkeavilla peleillä on suurempi riski jakaa mielipiteitä Metacriticin amerikkalaisvoittoisessa mediavalikoimassa, mikä helposti heijastuu 80 + 80 + 10 -esimerkin mukaisesti yllättävän alhaisina keskiarvoina.

Pelaajien ja lukijoiden kannalta fiksuinta on edelleen pureutua arvosanoihin pintaa syvemmältä. Tekstien lukeminen, eri sivustojen arvosanakäytäntöjen selvittäminen ja mielipiteiden vertailu omia mieltymyksiä vasten on paras tapa välttyä pettymyksiltä.